Tälläkin on väliä: Kuinka päin lapsesi istuu rattaissa?

["vieras"]

Mitäs asiantuntija sanoo siihen, että lapsi on täysin väärinpäin myös autossa Ajatella, jopa päivittäin tai useita tunteja kerrallaan.

Entäpä mitä olisi pitänyt tehdä alle vuoden ikäisen kanssa, joka aloitti mökän jos äiti tunki kroppansa maisemien tielle

Jos lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus saa suuren kolhun sen vuoksi, että tenava on naama menosuuntaan rattaissa, väitän, että suhteessa on takuuvarmasti paljon muutakin pielessä.

 

[turhuus]

Lapselle on paljon parempi, että näkee etenemissuuntaan jotta ei tule pahoinvoivaksi. Lisäksi tilan ja ympäristön hahmottaminen on helpompaa silloin.

Ihan kuin lapsen kehitys olisi siitä kiinni, että ei hetken ajan näe äitinsä silmiä.

 

["vieras"]

Olihan tästä se britti(?)tutkimus reilu vuosi sitten..että kasvot vanhempaa päin kuljetetut lapset hymyilevät enemmän Ylläri, mutta meillä näin päin onkin kuljettu alusta asti, eikä lapsi mihinkään päin yritä venkoilla tai nähdä menosuuntaan.

Miten tutkimuksessa pystytään eliminoidaan kaikki muut herkkään hymyilyyn vaikuttavat tekijät

 

[hyvä äiti]

Tietenkin vauvan tulee olla katsekontaktissa työntäjän kanssa, tuonhan nyt sanoo maalaisjärkikin!

 

[E]

[QUOTE="pyöriäinen";22138756]Meillä on käytössä yhdistelmät, joissa heittoaisa ja selkeästi paremmin 1,5 v viihtyy niissä "väärinpäin". Jos työntää kasvot itseensä päin, jossain vaiheessa alkaa reunan yli roikkuminen, kun yrittää nähdä kulkusuuntaan.

Katsekontaktin puuttuessa lapsi taas on yleensä ihan tyytyväinen, eikä pyöri katselemaan minua, paitsi jos on jotain asiaa. Asiaa näyttää olevan aika harvoin.[/QUOTE]

Meillä ihan sama tilanne. Paljon tyytyväisemmin istuu kun 1,5v saa katsella, mihin ollaan menossa. Eli eiköhän toikin setä vois tarkastaa käsityksiänsä siitä, että kaikki lapset ei oo täsmälleen samanlaisia.

 

[minä myös]

Meillä ihan sama tilanne. Paljon tyytyväisemmin istuu kun 1,5v saa katsella, mihin ollaan menossa. Eli eiköhän toikin setä vois tarkastaa käsityksiänsä siitä, että kaikki lapset ei oo täsmälleen samanlaisia.

peesaan edellisiä, ei näytä meidän lapsi olevan tyytyväinen selkä menosuuntaan, vaan keikkuu reunan yli nähdäkseen eteenpän minne mennään, sitten yhtä kiukkua ja taistelua.
että ihan suosiolla mennään molempien nenät menosuuntaan

 

[Huom harmaana]

Tästä tulee mieleen, että lapset muualla maailmassa mahtavat olla erittäin epäedullisessa asemassa ja sosiaalisesti kyvyttömiä eivätkä lainkaan vanhempiinsa kiintyneitä, kun esimerkiksi brittilapsilla ei näe juuri ollenkaan kasvot työntäjään päin olevia rattaita. Ovat vauvasta saakka kasvot menosuuntaan. Suomalaisethan ovat tunnettuja sosiaalisuudestaan = )

Itse kyllä muistelen että vietin vauvan ja pienen lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa ihan muualla kuin rattaita työnnellen. Joten jos se vanhempien kanssa kontaktointi perustuu tuohon rattaissa istumiseen, niin aika heikolla tasolla se on.

 

[Klonkku]

Tästä tulee mieleen, että lapset muualla maailmassa mahtavat olla erittäin epäedullisessa asemassa ja sosiaalisesti kyvyttömiä eivätkä lainkaan vanhempiinsa kiintyneitä, kun esimerkiksi brittilapsilla ei näe juuri ollenkaan kasvot työntäjään päin olevia rattaita. Ovat vauvasta saakka kasvot menosuuntaan. Suomalaisethan ovat tunnettuja sosiaalisuudestaan = )

Itse kyllä muistelen että vietin vauvan ja pienen lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa ihan muualla kuin rattaita työnnellen. Joten jos se vanhempien kanssa kontaktointi perustuu tuohon rattaissa istumiseen, niin aika heikolla tasolla se on.

Näinhän se menee, mutta kun on niin kivaa takertua lillukanvarsiin ja olla sitten niin hyvää mammaa, että

 

["vieras"]

Tästä tulee mieleen, että lapset muualla maailmassa mahtavat olla erittäin epäedullisessa asemassa ja sosiaalisesti kyvyttömiä eivätkä lainkaan vanhempiinsa kiintyneitä, kun esimerkiksi brittilapsilla ei näe juuri ollenkaan kasvot työntäjään päin olevia rattaita. Ovat vauvasta saakka kasvot menosuuntaan. Suomalaisethan ovat tunnettuja sosiaalisuudestaan = )

Itse kyllä muistelen että vietin vauvan ja pienen lapsen kanssa huomattavasti enemmän aikaa ihan muualla kuin rattaita työnnellen. Joten jos se vanhempien kanssa kontaktointi perustuu tuohon rattaissa istumiseen, niin aika heikolla tasolla se on.

Joo tai Etelä-Euroopassa

On tämä ihmeellinen aikakausi kun asiantuntijat määrittelevät jopa minkälaiset rattaat vanhempien pitää hankkia. Ei se ihme jo terve järki on kuoleva ominaisuus.

 

[tiimarinvihko harmaana]

Mä olen kantanut kuopusta lähes yksinomaan manducassa (ja ennen sitä liinassa) ja mä olen huomannut että perusluottamus on kuopuksella hyvin kohdillaan. Olen hoitanut kuopuksen hyvin erilailla kun esikoiseni ja nyt koen hoitaneeni 'enemmän oikein'. Kun vauva-arki on jo tuttua ja sujuu paremmin, niin on ollut mahdollista tulkita paremmin vauvan viestejä ja keskittyä vaan antamaan vauvalle läheisyyttä.

Mä huomasin kuinka kuopus ahdistui rattaissa (nyt jo viihtyy paremmin 10kk iässä) ja rauhottui heti manducaan. Nyt kun mä olen itse löytänyt erilaisen tavan hoitaa lastani, joka perustuu äidin ja vauvan läheisyyteen. Huomaan herkästi ympäristössänikin mitä muut tekee 'väärin'. Juurikin esimerkiksi väite, että vauva haluaa mennä kasvot menosuuntaan, oli kyse rattaista tai kantorepuista, on naurettava. Vauva näkee ympäristöä juuri sopivasti kun on äitiänsä päin ja itse huomasin vauvastani, kun hän oli pieni että joskus ympäröivä maailma oli niin hurja että mielummin painoi päänsä mun rintaan kun tiiraili ympärilleen.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="vieras";22139576]Joo tai Etelä-Euroopassa

On tämä ihmeellinen aikakausi kun asiantuntijat määrittelevät jopa minkälaiset rattaat vanhempien pitää hankkia. Ei se ihme jo terve järki on kuoleva ominaisuus.[/QUOTE]

Itse asiassa kun oikein mietin, niin en varmaan ole missään muualla nähnyt yhdistelmävaunuja joissa lapsi istuu rattaissa kasvot työntäjään päin kuin Pohjoismaissa ja jonkin verran Saksassa. Sielläkin on kyllä tosi yleistä pistää lapset sateenvarjorattaisiin hyvin nuorina.

Afrikkalaislapsiakin kannetaan selässä eikä katsekontaktia äitiin ole.

 

[Huom harmaana]

Mä olen kantanut kuopusta lähes yksinomaan manducassa (ja ennen sitä liinassa) ja mä olen huomannut että perusluottamus on kuopuksella hyvin kohdillaan. Vauva näkee ympäristöä juuri sopivasti kun on äitiänsä päin ja itse huomasin vauvastani, kun hän oli pieni että joskus ympäröivä maailma oli niin hurja että mielummin painoi päänsä mun rintaan kun tiiraili ympärilleen.

Mutta kyse taisikin olla siitä, miten päin lapsi istuu rattaissa. Ja totesin että ei se lapsi niin kauaa niissä päivässä istu että sillä olisi kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä.
Kannoin omaa lasta myös liinassa ja repussa ja oltiin muutenkin paljon kontaktissa, joten toteaisin että siinä kokonaisuudessa on yksi hailee, miten päin se lapsi siellä rattaissa on.

Toki jos joku kärryttelee hereillä olevan lapsen kanssa 24/7 niin sitten sillä varmaan alkaa jo olla merkitystä.

 

["pyöriäinen"]

Mä huomasin kuinka kuopus ahdistui rattaissa (nyt jo viihtyy paremmin 10kk iässä) ja rauhottui heti manducaan. Nyt kun mä olen itse löytänyt erilaisen tavan hoitaa lastani, joka perustuu äidin ja vauvan läheisyyteen. Huomaan herkästi ympäristössänikin mitä muut tekee 'väärin'. Juurikin esimerkiksi väite, että vauva haluaa mennä kasvot menosuuntaan, oli kyse rattaista tai kantorepuista, on naurettava. Vauva näkee ympäristöä juuri sopivasti kun on äitiänsä päin ja itse huomasin vauvastani, kun hän oli pieni että joskus ympäröivä maailma oli niin hurja että mielummin painoi päänsä mun rintaan kun tiiraili ympärilleen.

Mutta tässä oli kyse kaikista alle 2-vuotiaista ja täällä mun mielestäni kritisoitiin lähinnä vain tuota ohjeistusta 1-2-vuotiaille. Kyllä minäkin ns. luonnostaan kannoin paljon vauvaa ja työnsin kasvot itseeni päin, mutta jossain toisella vuodella alkoi tuo pyöriminen menosuuntaan ihan itse, joten käänsin aisan toiseen suuntaan.

Sehän on samaa ikää, kun lapsi oppii kävelemään itse, ottaa oma-aloitteisesti äitiin välillä etäisyyttä ja eroahdistuskin on hellittänyt. Kyllä mä uskon osanneeni lukea lastani niin hyvin, että huomasin, kun hän ei enää kaivannutkaan minua jatkuvasti näköpiiriinsä.

Enkä tiedä millaisia taaperoita joillakin on, jos niiden kanssa tehdään tuntikausien shoppausreissuja siten, että lapsi istuu rattaissa paikallaan nenä yhtään mihinkään suuntaan koko aikaa. Ei meillä ole toivoakaan, että lapsi malttaisi siellä rattaissa istua pitkään jossain kaupoissa, joten tulee väkisinkin kontaktia, kun pitää välillä kävelyttää ja käydä tutkimassa paikkoja. Ja shoppaillessa minä ainakin olen erittäin paljon kontaktissa lapsen kanssa vaikka olisikin rattaissa, jotta viihtyy.

Lapsi on siis todellisuudessa vailla näkökontaktia minuun vain matkalla puistoon tai kauppaan, harvoin yli varttia kerrallaan.

 

[miete]

Itse asiassa kun oikein mietin, niin en varmaan ole missään muualla nähnyt yhdistelmävaunuja joissa lapsi istuu rattaissa kasvot työntäjään päin kuin Pohjoismaissa ja jonkin verran Saksassa. Sielläkin on kyllä tosi yleistä pistää lapset sateenvarjorattaisiin hyvin nuorina.

Afrikkalaislapsiakin kannetaan selässä eikä katsekontaktia äitiin ole.

Kaikkein kestämättöminä argumentointia on sellainen, kun perustellaan että "aina ennenkin" ja "niin muutkin". Tällähän teilataan kaikki kehitys.
Kuka sanoo, että aina ennen on tehty oikein?

Lastenkasvatus ja etenkin lasten psyykkinen kehitys on vielä hyvin nuori ala. Kaikkea ei tiedetä vieläkään ja ohjeistukset muuttuu todellakin muutaman vuoden välein. Yleensä siihen pehmeämpään ja vauvalähtöisempään lähestymistapaan.

Insinöörin suunnittelema matkaratas ei VARMASTI voi olla sitä "vauvalähtöistä" lähestymistapaa. Uskotteko todella, että suunnittelutyön keskiössä on ollut vauvan katsekontaktin tärkeys? Ette VOI perustaa näkemystänne vauvan hyvinvoinnista sille, mitä joku tuotantolaitos kehitystiimeineen on saanut rattaiden muodossa aikaiseksi. Tuotekehitys-insinöörit ovat niiiin kaukana kehityspsykologiasta ja muistakin pehmeiksi koetuista arvoista, että nämä kaksi tuskin ovat kohdanneet rattaiden suunnitteluvaiheissa. Tiedän, koska olen itsekin opiskellut tuotekehittelyä.

Ne kun on suunniteltu, ei ole ollut tämän hetken tietoa siitä, mikä on vauvan kehitykselle hyväksi.

Aivan rauhassa voi päänsä pistää pensaaseen ja huutaa että ei meidän muksu ja minä ainakin, mutta älkääs vannoko, se voi olla se just teidän tenava kun kasvattaakin lapsensa ihan eri tavalla kuin te olette itse tehneet. Ei kettuiluna, vaan kun ne suositukset todellakin elää sitä mukaa kun tietoa saadaan.

Ihan hullua, miten ollaan vastaan, ihan kuin vain periaatteen vuoksi ja perustellaan jollain afrikkalaisen äidin kantoliinalla. Voi jee..

 

["vieras"]

Meillä Bugaboo Bee + matkarattaat ja niissä voi työntösuunnan vaihtaa! Tosi hyvät rattaat, meillä nyt vauvalla käytössä ja katsoo työntäjään päin (tietenkin). Meidän bugat on ostettu Lauttasaaren Vaunu-Aitasta.

 

[miete]

Tästä tulee mieleen, että lapset muualla maailmassa mahtavat olla erittäin epäedullisessa asemassa ja sosiaalisesti kyvyttömiä eivätkä lainkaan vanhempiinsa kiintyneitä, kun esimerkiksi brittilapsilla ei näe juuri ollenkaan kasvot työntäjään päin olevia rattaita. Ovat vauvasta saakka kasvot menosuuntaan. Suomalaisethan ovat tunnettuja sosiaalisuudestaan = )

Tässäpä sinulle juttua, miksi suomalainen kasvatuskulttuuri kasvattaa sosiaalisesti kömpelöitä aikuisia.
http://www.sosiaaliportti.fi/File/2ffac049-4d82-4150-a229-dc6e2c891fd5/Vauvaperhetyokooste.pdf

 

[Huom harmaana]

Kaikkein kestämättöminä argumentointia on sellainen, kun perustellaan että "aina ennenkin" ja "niin muutkin". Tällähän teilataan kaikki kehitys.
Kuka sanoo, että aina ennen on tehty oikein?

Lastenkasvatus ja etenkin lasten psyykkinen kehitys on vielä hyvin nuori ala. Kaikkea ei tiedetä vieläkään ja ohjeistukset muuttuu todellakin muutaman vuoden välein. Yleensä siihen pehmeämpään ja vauvalähtöisempään lähestymistapaan.

Insinöörin suunnittelema matkaratas ei VARMASTI voi olla sitä "vauvalähtöistä" lähestymistapaa. Uskotteko todella, että suunnittelutyön keskiössä on ollut vauvan katsekontaktin tärkeys? Ette VOI perustaa näkemystänne vauvan hyvinvoinnista sille, mitä joku tuotantolaitos kehitystiimeineen on saanut rattaiden muodossa aikaiseksi. Tuotekehitys-insinöörit ovat niiiin kaukana kehityspsykologiasta ja muistakin pehmeiksi koetuista arvoista, että nämä kaksi tuskin ovat kohdanneet rattaiden suunnitteluvaiheissa. Tiedän, koska olen itsekin opiskellut tuotekehittelyä.

Ne kun on suunniteltu, ei ole ollut tämän hetken tietoa siitä, mikä on vauvan kehitykselle hyväksi.

Aivan rauhassa voi päänsä pistää pensaaseen ja huutaa että ei meidän muksu ja minä ainakin, mutta älkääs vannoko, se voi olla se just teidän tenava kun kasvattaakin lapsensa ihan eri tavalla kuin te olette itse tehneet. Ei kettuiluna, vaan kun ne suositukset todellakin elää sitä mukaa kun tietoa saadaan.

Ihan hullua, miten ollaan vastaan, ihan kuin vain periaatteen vuoksi ja perustellaan jollain afrikkalaisen äidin kantoliinalla. Voi jee..

Nyt sinun purkauksesi tuli ihan väärään kohteeseen, sillä olen omaa lastani kantanut liinassa ja kantorepussa erittäin paljon ja vauvana hän matkusti rattaissa katsekontaktissa minuun (sen vähän aikaa mitä hän niissä vietti).

Asioita ja muiden maiden tapoja voi hyvin mietiskellä ottamatta asiaa henkilökohtaisesti tai käyttämättä sitä syynä omalle toiminnalle.

(Ja aika yleinen käsitys muuten taitaa olla, että afrikkalaistyylinen lapsen kantaminen on hyvä asia, myös näissä "pehmeissä" piireissä) Tämä siis ihan sivuhuomautuksena.

 

["vieras"]

Tuotekehittelykommenttiin ei voi kuin todeta, että vastaväitteet eivät ole olleet periaatteellisia vaan varsin hyvin perusteltuja. Oikeasti mieti nyt. Lapset on jatkuvasti lyhyitä aikoja ilman katsekontaktia vanhempiin. Autossa, pyörässä, rattaissa jne. Muualla maailmassa on aivan tavallista kuljettaa lasta kasvot menosuuntaan ja silti karkeasti voi yleistää, että Suomesta löytyy enemmän katsekontaktia välttelevää ja vuorovaikutusongelmaista porukkaa.

 

["Jenis"]

Huh, kerrankin selviän puhtain paperein - meillä kun ei vauva oo rattaissa muuten kuin nukkuessaan

Tuosta lasten "oikein" ja "väärin" hoitamisesta sanoisin sen verran, että meillä esikoinen oli ns. liinalapsi, ja tämä kuopus taas omaehtoinen puuhastelija. Miksi kantaisin häntä kaiken päivää, kun toinen selvästi tahtoo katsella maailmaa ja tulla itse perässä kun joutaa? Vauvat ja lapset on yksilöitä.

 

["pyöriäinen"]

Kaikkein kestämättöminä argumentointia on sellainen, kun perustellaan että "aina ennenkin" ja "niin muutkin". Tällähän teilataan kaikki kehitys.
Kuka sanoo, että aina ennen on tehty oikein?

Lastenkasvatus ja etenkin lasten psyykkinen kehitys on vielä hyvin nuori ala. Kaikkea ei tiedetä vieläkään ja ohjeistukset muuttuu todellakin muutaman vuoden välein. Yleensä siihen pehmeämpään ja vauvalähtöisempään lähestymistapaan.

Insinöörin suunnittelema matkaratas ei VARMASTI voi olla sitä "vauvalähtöistä" lähestymistapaa. Uskotteko todella, että suunnittelutyön keskiössä on ollut vauvan katsekontaktin tärkeys? Ette VOI perustaa näkemystänne vauvan hyvinvoinnista sille, mitä joku tuotantolaitos kehitystiimeineen on saanut rattaiden muodossa aikaiseksi. Tuotekehitys-insinöörit ovat niiiin kaukana kehityspsykologiasta ja muistakin pehmeiksi koetuista arvoista, että nämä kaksi tuskin ovat kohdanneet rattaiden suunnitteluvaiheissa. Tiedän, koska olen itsekin opiskellut tuotekehittelyä.

Ne kun on suunniteltu, ei ole ollut tämän hetken tietoa siitä, mikä on vauvan kehitykselle hyväksi.

Aivan rauhassa voi päänsä pistää pensaaseen ja huutaa että ei meidän muksu ja minä ainakin, mutta älkääs vannoko, se voi olla se just teidän tenava kun kasvattaakin lapsensa ihan eri tavalla kuin te olette itse tehneet. Ei kettuiluna, vaan kun ne suositukset todellakin elää sitä mukaa kun tietoa saadaan.

Ihan hullua, miten ollaan vastaan, ihan kuin vain periaatteen vuoksi ja perustellaan jollain afrikkalaisen äidin kantoliinalla. Voi jee..

Toi huomiosi argumentoinnista on sinänsä ihan totta, mutta meillä ei edes ollut matkarattaita vasta kun lapsi oli vuoden ikäinen. Enkä pahemmin muutenkaan näe vauvoja kuljetettavan matkarattaissa, kyllä sen ikäiset ovat yleensä vielä vaunuissa tai yhdistelmissä tms. joissa kasvot saa menosuuntaan.

Sinänsä olisi kiva olla matkarattaita, joissa olisi heittoaisa: Ainakin meillä niitä käytetään juuri shopatessa, matkalla jne paikoissa, joissa ympäristö on lapselle vieraampi. Silloin vähän isompiki saattaa kaivata katsekontaktia turvalliseen vanhempaan.

 

[Huom harmaana]

[QUOTE="pyöriäinen";22140637]Toi huomiosi argumentoinnista on sinänsä ihan totta, mutta meillä ei edes ollut matkarattaita vasta kun lapsi oli vuoden ikäinen. Enkä pahemmin muutenkaan näe vauvoja kuljetettavan matkarattaissa, kyllä sen ikäiset ovat yleensä vielä vaunuissa tai yhdistelmissä tms. joissa kasvot saa menosuuntaan.

[/QUOTE]

Niin, Suomessa. Muualla kuin Pohjoismaissa (ja satunnaisesti Saksassa) vauvoilla ei juurikaan ole vaunuja, vaan pelkästään kevyet matkarattaat.

 

[SeInka]

Juu onhan tästä paljon ollut puhetta. Harmi, että rattaita on vaikea löytää muuta kuin eteenpäin. Meidän poika oli yhdistelmissä kasvot minuun päin, mutta oltuaan jonkin verran matkarattaissaan, joissa suunta on etteenpäin ei enää suostunut olemaan selin vaan halusi katsella mihin mennään.

 

["jepulis"]

En allekirjoita ollenkaan että suomalaiset jotenkin välttelisivät katsekontaktia enemmän kuin muut. Jep suomessa ollaan tuppisuita mutta täällä sentään uskalletaan katsoa silmiin, muualla maailmassa katse käännetään heti pois.

Ja ehkä työntösuunnalla on merkitystä nimenomaan perusturvaan niillä jotka on herkempiä ja ujompia eli keskimäärin suomalaiset

Ihmettelen äitiä joka väittää että kontakti lapseen on täysin samanlainen oli suunta mikä vaan ja yhtä paljon juttelee lapselle. Itse en ainakaan todellakaan juttele yhtäpaljon jos lapsi istuu nenä menosuuntaan. Munhan pitäis pysähtyä tai kurottua jos osoitan jotain jotta lapsi näkee. Kyllä mulla ainakin selkeästi on kontakti paaaljon tiiviimpää jos lapsi istuu minuun päin. Ja itseasiassa onhan sillä merkitystäkin kun lapsen aamulla vien ja illalla haen hoidosta ja kävelymatka on reilu puoli tuntia suuntaansa. Jos me arkena ollaan yhdessä hereillä vajaa 4 tuntia, niin sillä on aika reilun paljon väliä, millä lailla vietetään se tunti joka matkoihin menee, juttelemalla vastatusten ja kävelemällä nenä samaan suuntaan jutellen joskus ehkä jotain.

molempia suuntia meillä siis käytetään vähän tilanteesta riippuen, mutta kyllä pidän tuota asiantuntijakommenttia ihan fiksuna ja perusteltunakin ja jos pitäis valita työntösuunta eli kärryt jossa sitä ei voi vaihtaa niin ostaisin kyllä itseeni päin olevat.

Olennaista ei ole tietenkään vain se katse, jos esim. kantaa lasta selässä niin kyllähän se kosketus korvaa katseen moninkertaisesti eli turha sinänsä afrikkaan verrata. Ja miksi ihmiset luulee, että afrikassa tehdään kaikki oikein ja niinkuin se on "luontaista". Vaikka siellä köyhiä ollaan niin kyllä nekin on jo aikakaukana luontaisesta

 

[Phoebsi]

Meillä lapsi on ollut kasvot minuun päin, kunnes sitten kiinnostui paljonkin siitä mitä ympärillä tapahtuu. Tosin en tiedä kumpi on parempi, sillä ollessaan kasvot minuun päin hän kurkkii mitä edessä tapahtuu, mutta ollessaan kasvot menosuuntaan, kääntyy vähän väliä katsomaan minua. Vääntyilee kuin väkkärä oli miten päin vain

 

["pyöriäinen"]

Niin, Suomessa. Muualla kuin Pohjoismaissa (ja satunnaisesti Saksassa) vauvoilla ei juurikaan ole vaunuja, vaan pelkästään kevyet matkarattaat.

Mä kuitenkin vähän epäilen kuinka paljon muualla Euroopassa luetaan suomalaisen järjestöpomon lausuntoja suomalaisesta verkkolehdestä. Joten oletin, että tuo kommentti koski nimenomaan Suomea.