Uhmaikäisen alle 5-vuotiaan kasvatuksesta:

[Onaha]

5v ikää lähestyvällä lapsella on ilmeisesti jonkinlainen uhmaikä käynnissä. Uhmaa sääntöjä ja velvoitteita vastaan. Kumpis näistä on järkevämpi kun lapsi sanoo että "Ei, mä EN sano kiitos (ruokailun jälkeen) / EN mene ulos / EN maista tuota ruokaa:

a) Maanittelua ja suostuttelua tyyliin "Sanoisit nyt kiitos, äidille tulee paha mieli kun et kiitä vaikka vaivalla tein ruoan" / "Katso nyt miten kaunis ilmakin ulkona on, sun poskistakin tulee taas ihanan raikkaat kun käyt ulkona" / "maistaisit nyt, katso nyt miten ihanan väristäkin tuo ruoka on"

vai

b) Nyt sanot kiitos/menet ulos/maistat ruokaa tai muuten seuraa rangaistuksia (jäähyä tuolilla istuen ja häveten, lempilelu hyllyn päälle tms).

Vai ensin a, sitten b? Vai ensin b, sitten a? Vai joku muu tyyli, mikä?

Lapsi on erittäin voimakastahtoinen, mutta myös herkkä ja luova.

 

[Onaha]

Jaksaako joku miettiä tätä asiaa?
Itse olen useimmiten käyttänyt B:tä ja nyt mietin että olenko liian tiukkis/nujerranko lapsen jotenkin? Olen kuulostellut vähän muiden vanhempien tapoja ja aika moni noudattaa A-tapaa. Joskus, jos asia ei ole niin ehdoton (vaikkapa tahtoisin että lapseni piirtelisi enemmän), niin silloin tuo A, mutta jos on jotain mitä täytyy tehdä niin noudatan B:tä, mutta moni tekee silloinkin A:n mukaan...

 

["Halikatti"]

En osaa sanoa muuta kuin että ei ainakaan joka kerta b.

Jos häneltä kysyisi, että miksi ei nyt kiitä/ei halua lähteä ulos/halua maistaa? Vaikka ei tulisikaan heti vastausta niin jotainhan lapsi yrittää käytöksellään kertoa. Mitä se sitten onkaan, olisi aseistariisuvaa jos vanhemmat haluavat päästä hänen ajatuksistaan jyvälle.

 

[...]

No miksi tuosta puuttuu vaihtoehto C?

C. Tekisin lapselle tarra/hymynaama/minkä tahansa taulun seinälle. Ja joka kerran hyvästä käytöksestä lapsi saa liimata tarran/yhdessä piirretään hymynaama tms. Motivoi lastasi käyttäytymään hyvin, ja mieti niin päin että miten sä reagoisit komenteluun, jäähyllä uhkailuun, ym. Lapsi voi kokea aika samoja tunteita. Ja muista puhua kuten ihmiselle, äänensävyyn voi kiinnittää huomiota ja yleensä mukavan kuuloinen innostava pyyntö on kiva toteuttaa verrattuna uhkailuun, komenteluun ja nalkuttamiseen.
T: se joka ennen moitti ja nalkutti kyllästyneesti lapselleen

 

[Onaha]

Ok, kiitos vastauksista!

Mulla lähinnä on ollut tossa taustalla sellainen ajatus että lapsen nyt vaan pitää oppia siihen että minä/päiväkodin täti/myöhemmin opettaja määrää ja hän tottelee. Niin se vaan menee. Että ei siihen tarvit maanitteluja tms. Jotkut asiat on vaan tehtävä. Täytyy lienee hellentää asennetta.

 

["vieras"]

No miksi tuosta puuttuu vaihtoehto C?

C. Tekisin lapselle tarra/hymynaama/minkä tahansa taulun seinälle. Ja joka kerran hyvästä käytöksestä lapsi saa liimata tarran/yhdessä piirretään hymynaama tms. Motivoi lastasi käyttäytymään hyvin, ja mieti niin päin että miten sä reagoisit komenteluun, jäähyllä uhkailuun, ym. Lapsi voi kokea aika samoja tunteita. Ja muista puhua kuten ihmiselle, äänensävyyn voi kiinnittää huomiota ja yleensä mukavan kuuloinen innostava pyyntö on kiva toteuttaa verrattuna uhkailuun, komenteluun ja nalkuttamiseen.
T: se joka ennen moitti ja nalkutti kyllästyneesti lapselleen

Montako tarraa joudut jakamaan päivän aikana? Mitäs jos lapsi ei pian tee mitään ilman että saa palkkioksi tarran? Mun mielestä tietyssä iässä voi edellyttää lapselta peruskäytöstapoja ilman että erikseen palkitaan.

Itselläni on vasta 3-vuotias, joten en ole ihan ekspertti vastaamaan vähän vanhemman lapsen kasvatukseen liittyen. Mutta meillä on toistaiseksi yhdistetty sekä A:ta että B:tä, mutta ei nyt ihan noin jyrkästi, että heti lelut pois tai jäähy. Toki aina yritän saada puhumalla lapsen käyttäytymään toivotulla tavalla, mutta joskus toki tiukemminkin on sanottava. Yleensä riittää esim. " leikkiä ei jatketa ennen kuin olet sopinut pikkuveljen kanssa ja pyytänyt anteeksi". Jos lapsi alkaa kylässä tms. venkoilemaan aj ei esim. suostu sanomaan kiitosta ruokailun päätteeksi, sanomme sitten yhdessä=minä sanon lapsenkin puolesta. Nyt alkaa kyllä ikää olla jo sen verran, että voisin sanoa " pöydästä saa nousta ja mennä leikkimään kun olet ensin kiittänyt ruoasta". Jos ei kiitosta sano, siinäpä sitten istuu niin kauan kuin kiittää.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22135914]Montako tarraa joudut jakamaan päivän aikana? Mitäs jos lapsi ei pian tee mitään ilman että saa palkkioksi tarran? Mun mielestä tietyssä iässä voi edellyttää lapselta peruskäytöstapoja ilman että erikseen palkitaan.

Itselläni on vasta 3-vuotias, joten en ole ihan ekspertti vastaamaan vähän vanhemman lapsen kasvatukseen liittyen. Mutta meillä on toistaiseksi yhdistetty sekä A:ta että B:tä, mutta ei nyt ihan noin jyrkästi, että heti lelut pois tai jäähy. Toki aina yritän saada puhumalla lapsen käyttäytymään toivotulla tavalla, mutta joskus toki tiukemminkin on sanottava. Yleensä riittää esim. " leikkiä ei jatketa ennen kuin olet sopinut pikkuveljen kanssa ja pyytänyt anteeksi". Jos lapsi alkaa kylässä tms. venkoilemaan aj ei esim. suostu sanomaan kiitosta ruokailun päätteeksi, sanomme sitten yhdessä=minä sanon lapsenkin puolesta. Nyt alkaa kyllä ikää olla jo sen verran, että voisin sanoa " pöydästä saa nousta ja mennä leikkimään kun olet ensin kiittänyt ruoasta". Jos ei kiitosta sano, siinäpä sitten istuu niin kauan kuin kiittää.[/QUOTE]

Ei niitä viittä enempää tarvitse. alussa meni enemmän. Idea ei ole jakaa tarroja jatkuvasti ja antaa palkkioita perusasioista kuten kiitoksen sanominen(paitsi alussa). Vaan se että kehutaan kun lapsi toimii halutulla tavalla, muutetaan käsky positiiviseksi kehotukseksi, otetaan lapsen tunteet huomioon. Kyllä meilläkin komennetaan, jäähy on käytössä, joskus täytyy pakottaakin ym. Mutta vertaa: Nyt laitat ne vaatteet päälle tai vien jäähylle!!! tai sitten: Kun sinä olet niin reipas äidin tyttö niin sinähän ehdit pukea itse samalla kun äitikin pukee.
Kumpaa tottelisit itse mieluummin?

 

["vieras"]

Ei niitä viittä enempää tarvitse. alussa meni enemmän. Idea ei ole jakaa tarroja jatkuvasti ja antaa palkkioita perusasioista kuten kiitoksen sanominen(paitsi alussa). Vaan se että kehutaan kun lapsi toimii halutulla tavalla, muutetaan käsky positiiviseksi kehotukseksi, otetaan lapsen tunteet huomioon. Kyllä meilläkin komennetaan, jäähy on käytössä, joskus täytyy pakottaakin ym. Mutta vertaa: Nyt laitat ne vaatteet päälle tai vien jäähylle!!! tai sitten: Kun sinä olet niin reipas äidin tyttö niin sinähän ehdit pukea itse samalla kun äitikin pukee.
Kumpaa tottelisit itse mieluummin?

No noinhan meilläkin lapselle puhutaan, aina ensin kannustaen ja kehuen, positiivisella sävyllä. Joskus se ei vaan uhmaikäisen kanssa toimi, jolloin on pakko sanoa tiukemmin, yleensä meillä se menee " äiti laskee nyt 3:een, jos et ole siinä ajassa laittanut itse kenkiä jalkaan, äiti tulee auttamaan". Jos alkaa menemään ihan riehumisen puolelle, sitten taas astetta tiukempi sävy. Tarroja tai muita palkintoja meillä ei kuitenkaan oteta käyttöön, sen sijaan haleja ja pusuja, positiivisia sanoja viljellään paljon.

 

[...]

[QUOTE="vieras";22136130]No noinhan meilläkin lapselle puhutaan, aina ensin kannustaen ja kehuen, positiivisella sävyllä. Joskus se ei vaan uhmaikäisen kanssa toimi, jolloin on pakko sanoa tiukemmin, yleensä meillä se menee " äiti laskee nyt 3:een, jos et ole siinä ajassa laittanut itse kenkiä jalkaan, äiti tulee auttamaan". Jos alkaa menemään ihan riehumisen puolelle, sitten taas astetta tiukempi sävy. Tarroja tai muita palkintoja meillä ei kuitenkaan oteta käyttöön, sen sijaan haleja ja pusuja, positiivisia sanoja viljellään paljon.[/QUOTE]

Hienoa
Olisinpa itse osannut saman alusta asti. Meillä otettiin käyttöön tuo tarrataulu siinä vaiheessa kun oltiin jo negatiivisuuden kierteessä ja silloin se oli paikallaan. Ja se auttoi myös minua, sillä mun piti opetella ihan alusta asti myönteisempi kasvatustapa ja tuon tarrataulun avulla se oli mulle helpompaa. Tarrataulu on aina väliaikainen ratkaisu, se alkusysäys parempaan. Pikkuhiljaa jätetään se pois, ja jos joskus toisen lapsen kanssa tulee tarve niin otetaan käyttöön taas. Tai tämän saman lapsen kanssa jos tulee joku vaikea vaihe.