Mitä teen pojalle, joka "varastaa" kaapista keksit, karkit, sipsit yms?

Eli siskonsa synttärit on tulossa. Nyt etsin niitä herkkuja, joita synttäreille olin tarkoittanut. Karkeasti sanottuna puolet on poissa. Kävin pojan laatikoilla, sieltä löytyi erinäisiä kääreitä ja papereita. Mua sapettaa, kiukuttaa, ottaa päähän ihan kaikkea!!

Mä en jaksa tätä!! Kertokaa, mitä sanktioita laitan pojalle?

 

Minkä ikäinen?

 

Minkä ikäinen?

10

 

Ei herkkuja pojalle siskon synttäreissä?

 

Poika ostaa uudet tilalle viikkorahoistaan, siis jos hänellä on ollut tiedossa että herkut on synttäreitä varten ostettu.

 

Voi olla liian kova houkutus. Monissa perheissä karkit ja muut laitetaan lukollisiin kaappeihin. Eikä niitä herkkuja muutenkaan kannata mainostaa etukäteen. En ihan hirveästi syyllistäisi poikaa, koska siitä voi tulla myöhemmin ongelmia.

 

Se on riippuvainen jo. :/ Jatkaa niin kauan kun kaapeista herkkuja löytyy. Ehkä vähemmän ja yhä varovaisemmin jatkossa jos on seurauksia.

 

No meillä on 9-vuotias ja tasan tarkkaan tietää, että josko herkkuja on kaapissa niin niihin ei ilman lupaa kosketa! Jos on tosiaan omaa rahaa, pistäisin ostamaan uudet ja jättäisin sit seuraavan karkkipäivän väliin (jos sellainen on) tai sitten lapsi jäisi ilman herkkuja varsinaisilla synttäreillä. Ja jollei ole omaa rahaa niin pistät töihin ne rahat ansaitsemaan (vessan pesemistä, saunan siivousta, pihahommia, jotain "erikoista")

 

Palstamamman logiikan mukaan ei ole saanut tarpeeksi nannaa syödä lapsena kun nyt noin rohmuaa. Anna lisää, kyllä se siitä.

 

[QUOTE="vieras";22132212]Poika ostaa uudet tilalle viikkorahoistaan, siis jos hänellä on ollut tiedossa että herkut on synttäreitä varten ostettu.[/QUOTE]

En oo maininnut. Mutta ei meillä sipsejä, karkkeja,patukoita ja keksejä noin suuria määriä oo kuin juhlia odotellessa. Toki tiesi siskon synttäreistä, muttei mulle tullu mieleen erikseen sanoa, ne on synttäreille, älä syö! Kun muutenkin meillä pitää pyytää lupa, jos ottaa jotain hyvää.

 

Tuo on tulosta siitä, ettei noita herkkuja ole aina ollut teillä saatavilla/esillä. Jos niitä olisi ollut aina saatavilla, niin silloin pojalle ei olisi kehittynyt pakonomaista tarvetta ahmia niitä vaan niiden syönti olisi todella vähäistä

 

Tuo on tulosta siitä, ettei noita herkkuja ole aina ollut teillä saatavilla/esillä. Jos niitä olisi ollut aina saatavilla, niin silloin pojalle ei olisi kehittynyt pakonomaista tarvetta ahmia niitä vaan niiden syönti olisi todella vähäistä

Ei tietenkään ole saatavilla!! Onko yleistä, että on saatavilla aina?

 

Meillä kotona säännösteltiin herkkuja siinä määrin, että niistä tuli kielletty hedelmä.

 

Moni äitikin täällä kertoo ahmivansa kaappiin juhlia varten hankittuja herkkuja salaa lapsiltaan, niin miksi lapsesta tulee rankaisun arvoinen kun näin toimii. Äiti tietysti hankkisi omilla rahoillaan täydennykset, mutta ei se minusta mitenkään muuten eroa pojan tekemisestä.

 

Meillä kotona säännösteltiin herkkuja siinä määrin, että niistä tuli kielletty hedelmä.

Ehdotatko, että jatkossa ostan herkkuja rajattomasti kotiin? Ja annan syödä rajattomasti?

 

Ehdotatko, että jatkossa ostan herkkuja rajattomasti kotiin? Ja annan syödä rajattomasti?

No en, mutta laita ne lukolliseen kaappiin. Lähinnä siis tuossa häiritsee se, että olet niin järkyttynyt pojan käytöksestä. Kuin suoraan 50-luvulta, kun lapsi oli "paha" käydessään piparipurkilla.

 

Voi olla liian kova houkutus. Monissa perheissä karkit ja muut laitetaan lukollisiin kaappeihin. Eikä niitä herkkuja muutenkaan kannata mainostaa etukäteen. En ihan hirveästi syyllistäisi poikaa, koska siitä voi tulla myöhemmin ongelmia.

Voi jumaliste, kyllä kotona pitää voida herkkuja olla ilman lukollisia kaappejakin ilman että joku syö ne. Taitaa tämän kirjoittajalla olla itsellään ongelmia herkkujen syömisen kontrolloinnissa. Meillä on kaapit täynnä keksejä, suklaata ja muuta eikä todellakaan ole missään lukitussa kaapissa, mutta niitä otetaan luvan kanssa. Todellakin tulisi tiukka rangaistus, jos lapsi menisi omin lupineen ottamaan.
Uudet tilalle viikkorahoista, ilman muuta.

 

Olisi minustakin kauhea huomata, että pitäisi laittaa tavarat kaappeihin, ettei lapsi niitä vie. Pelkällä sanomisella tämän täytyisi hoitua. Toki ap ei tainnut erikseen mainita pojalle, että on synttäreitä varten, eikä lapset näitä juttuja aina tajua, vaikka me aikuiset kuinka niin kuvitellaankin. Mutta onko niin, että käy muutenkin syömässä ilman erityistä lupaa kaappien herkut (jos niitä on)? Helppo sääntö kai on, että ruokaa saa syödä kun on nälkä, mutta mitään herkkuja ei muutoin kuin erityisinä karkkipäivinä tai silloin kun siihen on erikseen lupa.

 

Voi jumaliste, kyllä kotona pitää voida herkkuja olla ilman lukollisia kaappejakin ilman että joku syö ne. Taitaa tämän kirjoittajalla olla itsellään ongelmia herkkujen syömisen kontrolloinnissa. Meillä on kaapit täynnä keksejä, suklaata ja muuta eikä todellakaan ole missään lukitussa kaapissa, mutta niitä otetaan luvan kanssa. Todellakin tulisi tiukka rangaistus, jos lapsi menisi omin lupineen ottamaan.
Uudet tilalle viikkorahoista, ilman muuta.

Onko ap jossakin sanonut, että poika käyttäytyisi näin koko ajan? Meillä ei tosiaankaan ole kaapit täynnä herkkuja, koska niitä tulisi varmasti syötyä enemmän kuin silloin kun ostetaan vaan tarpeeseen. Näin on varmastikin suurimmalla osalla ihmisistä. Alipainoisena, ei syömishäiriöisenä hoidan herkkujen syömisen kontrolloinnin juuri niin, etten osta kotiin turhan suuria määriä ja sitten kärvistele sen asian kanssa, että voiko syödä vai ei. Se on täysin turhaa.

 

Huh! vai pitäisi olla lukolliset kaapit, jotta lapset eivät kävisi tyhjentämässä herkkuja niistä. Samoin varmaan rahat ja muut arvotavarat tulee kotona säilyttää kassakaapissa, jotta pikkukullannupuille ei tule ymmärrettävää kiusausta viedä niitä.

Kyllä meillä saa herkut olla ihan rauhassa kaapissa ja ei tulisi lapsille mieleenkään käydä sieltä lupaa kysymättä mitään rohmuamassa, vaikka meillä ei todellakaan ole mikään natsikuri.

 

Onko ap jossakin sanonut, että poika käyttäytyisi näin koko ajan? Meillä ei tosiaankaan ole kaapit täynnä herkkuja, koska niitä tulisi varmasti syötyä enemmän kuin silloin kun ostetaan vaan tarpeeseen. Näin on varmastikin suurimmalla osalla ihmisistä. Alipainoisena, ei syömishäiriöisenä hoidan herkkujen syömisen kontrolloinnin juuri niin, etten osta kotiin turhan suuria määriä ja sitten kärvistele sen asian kanssa, että voiko syödä vai ei. Se on täysin turhaa.

Mutta jos asian kanssa ei ole mitään ongelmaa, ei tarvitse kärvistelläkään. Ei vaan tee mieli. Simppeliä. Suurin osa mammoista vaan taitaa olla niin makean perään, että kestä ajatusta syömättömistä herkuista kaapissa...

 

Voi olla liian kova houkutus. Monissa perheissä karkit ja muut laitetaan lukollisiin kaappeihin. Eikä niitä herkkuja muutenkaan kannata mainostaa etukäteen. En ihan hirveästi syyllistäisi poikaa, koska siitä voi tulla myöhemmin ongelmia.

ONGELMIA tulee myöhemmin jos asiaan ei nyt puututa!

 

Jos jollekin lapselle kuitenkin herkut ovat houkuttelevampia kuin toiselle, niin oletko sitä mieltä, että silti parempi on pitää herkut kaapeissa ilman lukkoja ja sitten syyllistää lasta, kun on mennyt sortumaan? Kannattaa suosia käytännönläheisempiä ratkaisuja, eikä sellaisia, että lapselle tulee olo, että on ahne varasteleva possu.

 

Mutta jos asian kanssa ei ole mitään ongelmaa, ei tarvitse kärvistelläkään. Ei vaan tee mieli. Simppeliä. Suurin osa mammoista vaan taitaa olla niin makean perään, että kestä ajatusta syömättömistä herkuista kaapissa...

Jos ei ole yleensä makean perään tai jos ei joskus haluta syödä makeaa, niin toki ne pysyvät kaapissa. Ja jos huvittaa syödä, niin sitten syödään ja jos syö liikaa, niin ei osteta. Ei siinä ole mitään ylpeilyn aihetta, jos ei ole syömisen kanssa ongelmia . Ei kannata liittää niin paljon tunnetta syömiseen.

 

Jos jollekin lapselle kuitenkin herkut ovat houkuttelevampia kuin toiselle, niin oletko sitä mieltä, että silti parempi on pitää herkut kaapeissa ilman lukkoja ja sitten syyllistää lasta, kun on mennyt sortumaan? Kannattaa suosia käytännönläheisempiä ratkaisuja, eikä sellaisia, että lapselle tulee olo, että on ahne varasteleva possu.

Ei houkutus tee varastamisesta yhtään ymmärrettävämpää. Lapsen tulee tietää,että varastaminen on aina väärin! Eikä niin että häntä ymmärretään kun houkutus oli suuri tai suojellaan niin ettei mitään houkutuksia tulisikaan. Houkutuksia on sitten myöhemminkin maailma pullollaan ja on väärin antaa lapsen ymmärtää, että väärin tekeminen on hyväksyttävää, jos oikein kovasti tekee mieli toimia väärin.

Jos lapsella on tiedossa, että herkkuja ei ole lupa ottaa, tekee hän väärin niitä viedessään ja jollakin tapaa hänen tulee korvata asia esim. viikkorahoistaan.