Luota itseesi ja kumppaniisi, jutelkaa paljon asioista ja kasvatukseen liittyvistä (tulevistakin) toimintatavoista, siitä mitä odotatte toisiltanne, miten hoidatte kotia jne.
Älä noudata kaikkia ohjeita orjallisesti, jos ne eivät sovi teille, eivätkä noudattamatta aiheuta vauvalle tietenkään vaaraa.
Koita jaksaa liikkua vauvan kanssa muuallakin kuin kotona oman jaksamisen mukaan.
Kokeile kantareppuja ja -liinoja, jos elämä helpottaisi.
"Laiskottele" rauhassa, kukaan ei odota tuoreen perheen kodin olevan tiptop tms.
Kysele apua kun et tiedä/osaa, ja ota neuvoista vastaan taas ne, jotka tuntuvat "omilta".
Vauvan kanssa kuuluu ja saa olla tiiviisti koko ajan, myös öisin lähellä, jos siltä tuntuu. Moni tuntuu ajattelevan, että heti vaan itsenäistyminen käyntiin, mutta sillä ei ole kiirettä.
Paniikin ja ahdistuksen tunteet voivat olla voimakkaita, mutta helpottaa jos ajattelee niidenkin kuuluvan tuoreeseen vanhemmuuteen. Sen hyväksyminen, että negatiivisiakin tunteita siihen uuteen ihanaan ja odotettuun tulokkaaseen voi kohdistua. Ja se, että myös puolisosta voi löytyä uusia piirteitä, hyviä ja ärsyttäviä
Onnea uuteen perhekokoonpanoon. Siitä se lähtee loppuiän vaihtuva roolinmuutos.
