Minäkin taidan omalta osaltani vastata että "en uskaltaisi/tahtoisi", mikäli toimeentulo oikeasti olisi juuri ja juuri riittävä jo nykyisellään, mutta haluan silti ottaa esille toisenkin puolen jota tässä ei ole käsitelty.
Moni sanoi vastauksessaan, että pitää ensisijaisesti ottaa huomioon vastuu niistä kolmesta jo olemassaolevasta lapsesta.
Olen tästä täysin samaa mieltä.
Joskus voi kuitenkin olla tilanne, jossa unelmistaan ja arvoistaan luopuminen johdattaa äidin/isän/perheen kriisiin, joka vahingoittaa niitä olemassaoleviakin lapsia paljon pahemmin kuin mahdollinen taloudellinen niukkuus.
Ihminen ja perhe on psykofyysinen kokonaisuus eikä ole järkevää täysin keskittyä vain yhteen aspektiin.
VAIKKA talous olisi kunnossa niin onneton, turhautunut, muuta/muunlaista elämää intensiivisesti kaipaava ja sen myötä kenties jopa masentuva äiti tai isä ei välttämättä kykene antamaan lapsilleen ja perheelle parasta panostaan.
On tietenkin ääriolosuhteita, joissa yksi elämän osa-alue asettaa rajat.
Jos raha ei riitä perustoimeentuloon (ravintoon, suojaan, hygieniaan, terevydenhuoltoon jne) niin niukkuus sillä alalla voi asettaa raamit joita ei voi ohittaa. Tai vaikkapa tilanne, jossa äidin terveys/henki vaarantuu synnytysten myötä merkittävässä määrin niin ettei hän oletettavasti pystyisi vastaamaan valinnoistaan.
Toisaalta jos puhutaan vain siitä että on länsimaalaisittain "tiukkaa" siinä merkityksessä, ettei pystytä hankkimaan kaikkia tarjolla olevia hyödykkeitä ja huvituksia, niin on mahdollista ne ultimatuumit raamit asettaakin kenties jokin aivan toinen osa-alue, kuten vaikkapa henkinen hyvinvointi toteutettujen unelmien muodossa.
Jokainen tuntee itsensä ja perheensä ja elämäntilanteensa lopulta itse parhaiten. Tämän tyyppisillä kyselyillä voi kenteis selventää ajatuksiaan ja perusteluitaan, mutta lopullinen päätös on aina oma.
Onnea teille sen päätöksen tekoon.
