Aion hypätä pois oravanpyörästä heti, kun tilaisuus tulee. Tuleeko kukaan mukaan?

[perintöä odotellessa]

Tilanne on se, että mua kypsyttää ihan hitosti tämä yhteiskunnan pätkistyminen, silppuuntuminen, projektoituminen (onko se edes sana?), tehostuminen, innovoituminen, optimoiminen, priorisoiminen ja viimeisen pisarankin rutistaminen, että aion hypätä pois tästä hullunmyllystä heti kun se on taloudellisesti mahdollista. En suostu kasvattamaan omaa - ja ennen kaikkea toisten - pääomaa loputtomiin, vaan tyydyn vähempään mutta parempaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että räävin itselleni toistaiseksi minimaalista toimeentuloa osa-aikaisilla pätkätöillä, mutta en edes tavoittele mitään "uraa". Ihan sama, juoskoon muut itsensä kilpaa masennuslääkepurkille. Sitten, kun saan perinnön niin otan työnteosta sapattivapaata. En todellakaan rakentele mitään suuria tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoittele kuuta taivaalta. Asuntolaina on maksettu reilun kymmenen vuoden päästä ja sit viimeistään hellittää. Muilla samoja mietteitä?

 

[Best Regards]

Jep. Tekisin saman jos voisin. Vielä se päivä koittaa, että se onkin mahdollista. Mies on sanonut tukevansa.

 

[MorbidMama]

Jep, täällä kyllä..mutta mä olenkin (olosuhteiden pakosta? ) down shiftannut viimeiset 10 vuotta. Toisaalta, onhan siinä rahassa se hyvä puoli, että se vie (ainakin toisilla ) lähemmäksi sitä omaa unelmaa...

 

["vieras"]

No, oon hypännyt jo siinä vaiheessa kun oon jättänyt lainat ottamatta.

 

[Aamuäree]

Samoin miettein.
Mä asun maalla ja mä olen ihan oikeasti sitä mieltä että pikkuhiljaa mä kasvatan omavaraisuutemme astetta.
Lisään siis omaa työpanosta mutta vain omaksi hyödykseni.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Mistä niitä perintöjä saa tilata?

 

[Piipi]

Meillä on tuo ratkaisu jo tehty, vaikkei asuntolaina vielä ihan ollekkaan maksettu. =) On terapeuttista.

 

[aloittaja]

[QUOTE="vieras";22074265]No, oon hypännyt jo siinä vaiheessa kun oon jättänyt lainat ottamatta.[/QUOTE]

Mua ei asuntolaina ahdista, koska se on alun alkaenkin ollut pieni. Yhtä paljon maksoin vuokraa aikanaan ja tosiaan kymmenen vuoden päästä mun asumiskustannukset putoo 25% nykyisestä. Jos olisin vuokralla, jatkaisin sitä vuokran maksamista täysimääräisenä lopun ikääni. Eli omalta osaltani omistusasunto on ollut erittäin hyvä taloudellinen sijoitus, joka tulee edesauttamaan mahdollisuuttani jäädä pois tästä pyörityksestä.

 

[aloittaja]

Mua ei asuntolaina ahdista, koska se on alun alkaenkin ollut pieni. Yhtä paljon maksoin vuokraa aikanaan ja tosiaan kymmenen vuoden päästä mun asumiskustannukset putoo 25%:iin nykyisestä. Jos olisin vuokralla, jatkaisin sitä vuokran maksamista täysimääräisenä lopun ikääni. Eli omalta osaltani omistusasunto on ollut erittäin hyvä taloudellinen sijoitus, joka tulee edesauttamaan mahdollisuuttani jäädä pois tästä pyörityksestä.

Korjaus...

 

[MorbidMama]

Mistä niitä perintöjä saa tilata?

Juuuh..tämä olisikin mukava tietää. Voisi sitten laittaa hakemuksen vetämään...

 

["mii"]

Joo. Päätin noin jo monta vuotta sitten. Olen FM, olen hakenut oman alani töitä. Niitä ei ole, yhteen paikkaan jopa 100 hakemusta. Olen hakenut kaukaakin.

En ole suostunut orjaksi (tukityöllistetyksi, eli joku rikastuisi minun työllä, ja valtio maksaisi palkkani ja yrittäjä saisi vain voiton, ei maksaisi itse saamastaan työpanoksesta) enkä työhön, jossa ihmisiä ei kunnioiteta. Esim yhdessä työpaikassa olisi saanut käydä vessassa vain kun on virallinen tauko. Ei kiitos.

Elämme mieluummin tosi pienillä rahoilla, mieskään ei ole isotuloinen.

 

[aloittaja]

Mistä niitä perintöjä saa tilata?

Myönnettäköön, että olen tässä suhteessa varsin onnekas. Ja kaiken lisäksi myös mieheni tulee perimään ihan mukavasti, joten jos yhdessä jatketaan niin sitä vähemmän on taloudellista tarvetta puskea otsa verensekaisessa hiessä hautaan saakka.

 

["mii"]

Ai niin, en odota perintöjä. Lasten isovanhemmat hyväkuntoisia ja terveitä, ja lapset ehtivät muuuttaa kotoa pois enne kuin perintöä tulee, jos koskaan tulee.

Eli pärjätään ja eälmme mieluummin pienesti ja vaatimattomasti kuin orjana rikastuttamassa muita.

 

[Kerpele]

Mä en jaksa nyt ruveta hirveen syvällliseksi, koska olen sitä niin paljon oikeassa elämässä. Tällaisista asioista on kivempaa keskustella kuin kirjoittaa.. Mutta joo, olen samaa mieltä. Mua kauhistuttaa ajatus että ihmiset kuluttavat elämänsä tavoitellakseen jotain, mistä ei oikeasti ole lopussa mitään hyötyä. Oikeasti, on todella väärin miten yhteiskunta pakottaa ihmiset roboteiksi koneistoon, ja lopulta elämä jää elämättä. Minä en haluaisi kuluttaa elämääni tekemällä töitä pakosta, mutta yhteiskunta ajaa minutkin siihen. Haluan lapsille oman kodin hyvältä alueelta, viedä heitä ulkomaille ym. Niihin en työttömänä pummina ja elämästä nautiskelijana pystyisi. Ja kun toisilla ei tosiaan ole mitään perintöä mitä odottaa...

 

[Näin minä]

Minäkin "teen töitä elääkseni" enkä elä tehdäkseni töitä. Olen korkeasti koulutettu, hyvässä ja omien arvojenikin mukaan tärkeässä ammatissa ja pidänkin töistäni mutta silti se tulee arvoasteikossani vasta kaaaaukana monen muun asian perässä. Minulle todellista ja tärkeää elämää on se, mitä elän perheeni (ja läheisteni) kanssa, erityisesti lasteni (numero ykkönen elämässä) ja mieheni. PIdän rauhallisesta kotielämästä. Olemme satsanneet rahojamme rakkaan kotimme rakentamiseen (maaseudulle, isolle tontille) muuten elämme hyvin "vähällä". Oravanpyörässä en suostu juoksemaan, en tavoittele uralla etenemistä enkä mitään johtajanpallia. Olen ollut lasteni syntymän jälkeen n. 2v kotona heidän kanssaan ja teen osittaista työaikaa osittaisen hoitovapaan turvin. Tätä tulen varmasti jatkamaan niin kauan kuin se on lain mukaan mahdollista. Palkka on pienempi mutta saan panostaa enemmän siihen itselleni tärkeämpään ja todelliseen elämääni. Perintöjä minulle ei ole tulossa, työelämässä tulen varmasti aina pysymään mutta näitä lain tarjoamia mahdollisuuksia väliaikaisiin vapaisiin ja lyhennettyihin työpäiviin tulen aina käyttämään...

 

["winhis"]

[QUOTE="vieras";22074265 begin_of_the_skype_highlighting**************22074265******end_of_the_skype_highlighting]No, oon hypännyt jo siinä vaiheessa kun oon jättänyt lainat ottamatta.[/QUOTE]


Tätä mä en ikinä opi tajuamaan. Miten se, että maksaa vuokraa loppuikänsä, on vapaampaa kuin sen oman maksaminen, usein pienemmillä kustannuksilla? Ja sen oman maksaminen loppuu sentään ajallaan. Ikävä on katsoa eläkeläisiä, joilla menee suuri osa eläkkeestä vuokraan.

 

[Keittiönoita]

Mä tulen mukaan :wave: On jo muutaman vuoden ajan ollut suunnitelmissa, että kunhan kuopuskin on tuosta omillaan, niin loppuu Keittikseltä työnteko. Kämppä myyntiin, pienempi asunto joko Suomesta tai jostain muualta ja loppurahoilla eletään. Jos pakko, voisin silloin tällöin jotain pientä duunia tehdä, mutta en kokopäiväistä enkä oikeastaan edes puolipäiväistä.

Aloitin dowshiftingin jo vuoden alussa ja on ollut yllättävää huomata, miten vähällä rahalla mä yksin tulisin toimeen. Kun joskus aikoinaan tuli hyvälle tuulelle siitä, mitä oli itselleen ostanut, nykyisin tulen hyvälle tuulelle siitä, mitä olen jättänyt ostamatta.

Kolme vuotta sitten aloin luopumaan turhista tavoista ja asenteista, sitten turhista tavaroista ja lopuksi turhista ihmissuhteista. Tosin tuo tavaroista luopuminen ei ole ihan vielä valmista, mutta jo 80% turhasta on tästä kämpästä lähtenyt.

Vaihdan ilomielin rumban vaatimattomaan ja yksinkertaiseen elämään

 

["vieras"]

[QUOTE="winhis";22074621]Tätä mä en ikinä opi tajuamaan. Miten se, että maksaa vuokraa loppuikänsä, on vapaampaa kuin sen oman maksaminen, usein pienemmillä kustannuksilla? Ja sen oman maksaminen loppuu sentään ajallaan. Ikävä on katsoa eläkeläisiä, joilla menee suuri osa eläkkeestä vuokraan.[/QUOTE]

Katsos silloin pystyy tekemään monia asioita toisin.. Mutta totta, ettei sitä varmaan jokainen opi tajuamaan

 

["vieras"]

Täälä kans messiin lähtijä. Perintöjä ei tule, lottovoittokin on todennäköisempää. Sitä ootellessa unelmoin. Jos joskus vois tehä mitä haluaa...

 

[sähköpaimenkoira]

Jep. Tekisin saman jos voisin. Vielä se päivä koittaa, että se onkin mahdollista. Mies on sanonut tukevansa.

Entä sitten, jos miehesi tekisikin yllättäen jotain, jonka vuoksi haluaisit paeta hänen luotaan täysin ehdoitta? Pärjäisitkö? Vai oletko varma, ettei koskaan tule tekemään mitään, mikä vaarantaisi parisuhteen?

 

["hippi"]

Tervetuloa mukaan!

 

["vieras"]

Niin että minunkaan ei tarvitse ottaa asuntolainaa tai käydä töissä.

 

[Phoebsi]

mutta en edes tavoittele mitään "uraa". Ihan sama, juoskoon muut itsensä kilpaa masennuslääkepurkille?

Hyvin sanottu kyllä.

Minäkään en tavoittele uraa, siinä mielessä missä se nyt käsitetään. Mulla on muita unelmia, joista kyllä sitten aikanaan maksetaan jonkinlaista palkkaa mutta se ei ole kyllä mitään verrattuna nykyiseen älyttömään nuorallatanssiin.

En halua elää vain ja ainoastaan kellon mukaan, enkä halua että jonain päivänä huomaan miten elämä meni ohitse, lapset on isoja ja en muista heidän lapsuudestaan mitään. Minä en tarvitse statusta, en kiiltävää uutta autoa tai isoa taloa tai lapsia, jotka harrastavat joka päivä jotain hienoa.

 

[Phoebsi]

Entä sitten, jos miehesi tekisikin yllättäen jotain, jonka vuoksi haluaisit paeta hänen luotaan täysin ehdoitta? Pärjäisitkö? Vai oletko varma, ettei koskaan tule tekemään mitään, mikä vaarantaisi parisuhteen?

Luulen että ap tarkoitti myös henkistä tukemista. Ja aika moni pärjää yksinkin vaikka ei uraputkessa olekaan.

 

[Lilii lisänimetön]

Olen sikäli poissa oravanpyörästä, etten tavoittele makeaa elämää, vaan olen tyytyväinen tähän nykyiseen. Työtä on tehtävä, ja mieluiten mielekästä ettei tule hulluksi, vaikken uraa tavoittelekaan. Pätkää ja silppua vain on tarjolla, sille en voi mitään. Perintöjä ei ole tulossa, joten tällä mennään seuraavat 35 v. Siksi olen jo nyt asennoitunut, että sopivasti on tarpeeksi. En tarvitse enempää.

Koen downshiftaavani, kun vertaan moniin läheisiini, kun en tavoittele kuuta taivaalta.