miksi maalla kasvaa tasapainosempia lapsia?

mistä se johtuu?

 

Koska maalla lapset eivät asu pumpulissa ja tottuvat monenlaiseen elämään ja ovat lähellä luontoa.

 

Kasvaako?

 

Tunnen kaksi veljestä jotka vartuivat maalla. Edelleen asuvat siellä lapsuuden mökissä, nykyään kaksistaan. Ikää on 60v ylöspäin.

 

Koska maalla lapsia ei paapota ja huolehdita liikaa. Lapset kävelevät useammin yksin/keskenään kouluun, saavat leikkiä ulkona pienestä pitäen ilman yletöntä vahtimista, reviiri on huomattavasti suurempi, lapset tutustuvat ympäröivään luontoon, leikkejä on muitakin kuin hiekkalaatikolla istuminen tai pleikkarin pelaaminen sisällä...

 

En tiedä tuosta... Itse olen kaupungista. Luulen kyllä, että täällä riepotellaan lapsia rauhattomasti uusiin juttuihin ja milloin minnekin ja viedään lapset tarhaan, joten onko se mikään ihme? Ei opeta vanhemmat enää lapsilleen, että "Oma koti kullan kallis".

 

Ei ne siellä sen tasapainoisempia ole, mutta kaupungissa vaan niitä epätasapainoisia kerääntyy isommiksi laumoiksi, maalla ne vaan peräkammariin... niin tai muuttavat sinne kaupunkiin.

 

Aikuinen on lapsen kasvuympäristön tärkein osatekijä.
Aikuisen tehtävänä on varmistaa, että kasvuympäristö tarjoaa lapselle mahdollisuuden käyttää mielikuvitustaan ja ilmaista itseään eri tavoin. Asuu lapsi sitten maalla tai kaupunkiympäristössä.

 

mikà on mittapuu? mihin ap:n vàittàmà perustuu?

 

Ei ne siellä sen tasapainoisempia ole, mutta kaupungissa vaan niitä epätasapainoisia kerääntyy isommiksi laumoiksi, maalla ne vaan peräkammariin... niin tai muuttavat sinne kaupunkiin.

Näin.

 

Koska maalla lapsia ei paapota ja huolehdita liikaa. Lapset kävelevät useammin yksin/keskenään kouluun, saavat leikkiä ulkona pienestä pitäen ilman yletöntä vahtimista, reviiri on huomattavasti suurempi, lapset tutustuvat ympäröivään luontoon, leikkejä on muitakin kuin hiekkalaatikolla istuminen tai pleikkarin pelaaminen sisällä...

ja kaupungissa kun lapsi kulkee koulumatkat yksin, saa ulkoilla yksin ja sillä on iso reviiri, se on ressukka jonka vanhemmat ei välitä: /

mut oikeesti, asuinpaikalla ei ole mitään merkitystä sille minkälaisia niistä lapsista tulee, ei se hyvä vanhempi huonoksi muutu jos maalta kaupunkiin muuttaa, tai päinvastoin

 

Maalla lapset kasvavat pumpulissa. Pienempi ympäristö, päivkäoti pieni, koulut pieniä, ryhmät ja luokat pieniä. jossain inarissa luokassa ehkä 3 oppilasta.
suurehkossa kuapungissa on 30 oppilasta. ja lapsia riepotellan eri paikkoihin kkun päiväkodit halutaan täyttää, niin lähipäiväkotiin ei mahdu. jopa satojen lasten päiväkoteja.

Lapsilla on turvallinen olo kun kaikki tuntevat toisensa maalla. kaupungissa ihmisillä on pitkä matka joka paikkaan, maalla kaikki on lähellä, on parkkipaikkoja, ei stressiä. Näin lasten vanhemmat ovat iloisempia eivätkä yhtä stressaantuneita kuin kaupungesisa ja tämä heijastuu lapsiin.

Maalla lapsia on vaiin kourallinen ja ehkä hekin kaikki naapuruston lapset eri ikäisiä. Tämä luo turvallisuutta, kaupungeissa on aika ankeaa, kun vanhemmat olettavat että vain saman ikäisten kanssa voi leikkiä ja tästä aiheutuu sellaista kilpailua joka on vahingollista lasten kehitykselle. Maalla on selvää että ollaan kaikki yhdessä, kun lapsia onv ähän.

Kaupungeissa erotellaan, tuon kanssa ollaan, tuon kanssa ei.

 

Maalla taitaa kasvaa umpimielisiä, sosiaalisilta taidoiltaan lahjattomia reppanoita, joille kulttuuri on vieras käsite ja joiden mielestä mopon rassaaminen on parasta mitä voi tehdä. Lopulta sortuvat alkoholismiin.

 

Koska maalla lapsilla on turvalliset aikuiset ympärillään eivätkä joudu kaupunki-elämän rumbaan missä heitellään paikasta toiseen ja etenkin hoitajalta toiselle, hyvin pienestä lähtien.

 

Olen eri mieltä. Kasvatan kaupungissa tasapainoisia ja iloisia lapsia. Maalle muutto olisi aivan karmaiseva ajatus.

 

Jaa, en nyt ihan yleistäs noinkaan, mutta ehkä se on tosiaan hiukan rennompaa ja vapaampaa elämä maaseudulla kuin kaupungin lähiöissä. Itse elin lapsuuteni maaseudulla kuusihenkisessä perheessä, ja aika vapaasti saatiin sisarusten kesken olla ja touhuta. "Maalaisjärjellä kasvatettiin" ja välillä tuli selkäänkin. Onnellinen lapsuus kaikkiaan kuitenkin. Nykyään asun kahden pienen tytön kanssa kaupungissa pääkaupunkiseudulla, ja ei täällä ainakaan kovin vapaasti bvoi pienet lapset olla ja ulkoilla.Ja kaikkia vaaroja riittää. Yhteisöllisyyskään ei toimi edes oman pihapiirin kesken niin että vois luottaa että aina joku aikuinen katsoo perään.

 

Maalla lapset saavat kyllä olla lapsia pitempään, surullista mutta totta. Tai ainakin kaupungissa esim. ulkonäön ja vaatteitten merkitys korostuu huomattavasti enemmän ja aikaisemmin kuin maalla. Tästä on omakohtaisia kokemuksia.
Maalla kaikki tuntevat kaikki ja se luo turvallisuuden tunnetta. Tuntee kuuluvansa johonkin eikä olevansa vain yksi massasta. Opettajat muistavat jokaisen oppilaan nimen ja pitävät huolta. Naapureihin luotetaan ja koko kyläkin saattaa parhaassa tapauksessa kasvattaa

 

Me muutimme maalle Oulusta puoli vuotta sitten. En usko, että asuinpaikka yksin tekee lapsesta tasapainoista tai ei, vaan vanhempien parisuhde on lapsen koti eli arki ja kasvu olot voivat olla hyvät molemmissa.

Mutta olen huomannut, että OMA olo on täällä maalla rauhallisempi ja leppoisampi, autojen ääntä ei kuulu, kaikki virikkeet eivät ole lähellä, täällä tulee ikään kuin enemmän oltua rauhassa ja oman perheen kanssa.

Toinen juttu on se, että tääälä on turvallista, lapsen voi jätttää myös itsekseen ja kavereiden kanssa pihalle, jossa heillä on mahdollisuus KEHITTÄÄ omat leikkinsä ilman valmiita puistoja yms.

Meille tämä on sopinut tosi hyvin! Mutta kyllä kaupungissakin voi kasvattaa lapsia tsapainoiseksi. Luovuuden kehittäminen ehkä täällä helpompaa, lapsilla omaa tilaa enemmän eikä heitä hyysätä joka paikkaa koko ajan.

 

Maalla ne oikeasti hajalle menneet perheet ovat oman onnensa nojassa. Kaupungissa lapsella on mahdollisuus paeta karua arkeaan leikkipuistoihin, kerhoihin, nuorisotaloihin tms., mutta maalla on vain pysyttävä siinä tilanteessa. Ei ehkä ole ketään aikuista, jolle uskoutua tai kenestä hakea toisenlaista mallia elämään.

Kolikon toinen puoli on, että jos maalla menee hyvin, ei sitä soppaa sekoittamaan tule muita. Saa elää omassa rauhassa ja nauttia elämästä omilla säännöillä.

 

Tosta toisesta ketjusta sain juuri lukea, että jossain siellä "maalla" 8-vuotiaat on esiteinejä, joiden synttäreillä ei voi lla ilmapalloja.
Ei kuulosta kovin tasapainoiselta meiningiltä.

Onneksi en ole Helsingissä törmännyt moiseen.

 

Minä en usko, että lapsista maalla kasvaa yhtään sen tasapainoisempia kuin kaupungissakaan. Sillä ei yksi asia siihen vaikuta, minkälaisia lapsista tulee. Ei edes saman perheen sisällä kaikista lapsista tule samanlaisia.

Yksi menestyy elämässä, toisesta saattaa tulla rikollinen tai saattaa päätyä itsemurhaan!

 

[QUOTE="tutkija";22060036]Koska maalla lapset eivät asu pumpulissa ja tottuvat monenlaiseen elämään ja ovat lähellä luontoa.[/QUOTE]

Allekirjoitan ton "tottuneen monenlaiseen elämään ja ovat lähellä luontoa". Maalla lapset oppivat varhain elämän olevan katoavaista ja arvokasta. Kaupungissa kasvaa helposti ääripäitä, sellaisia, jotka viis veisaavat luonnosta ja muista ihmisistä tai sitten ovat viherpiipertäjiä kettutyttöjä, joiden kokemus eläimistä on, nurinkurista kyllä, oma hamsteri häkissä. Suurin osa kaupungissakin ns. normaaleja, mutta sieltä nää ääripäät tosiaan tulee.

Sen sijaan yhä nykyisinkin lapset tuntuvat maalla elävän pumpulissa. Onneksi. Tarkoitan tämän niin, että saavat olla pidempään lapsia.

 

Kaupunkiasumisen loistavia puolia lapsen kannalta:

-kavereita riittää lähipihoilla
-harrastusmahdollisuuden on loistavat
-koulumatka on lyhyt ja sen voi kulkea kävellen/pyörällä
-harrastuksiin pääsee kävellen/pyörällä
-isossa koulussa ei helposti jää ulkopuolelle, apua ja tukea ongelmiin saa
helpommin, kuin pikkukouluissa. suhde opettajiin voi olla parempi, kun he
ei tunne joka perheen asioita kolmanteeen sukupolveen asti.
-ihmisiä riittää ympärillä. on kiva, kun on naapureita, jolta saa apua tarvittaessa
-joka asiaa ei hätkähdä, maahanmuuttajat yms ilmiöt kuuluu asiaan, kaveri voi olla
erivärinen


nimin. ei ikipäivänä maalle

(Ja muuten, me ei riepotella lapsia yhtään minnekään. Ne lähtee itse, jos haluavat.)

 

[QUOTE="vieras";22060307]Kaupunkiasumisen loistavia puolia lapsen kannalta:

-kavereita riittää lähipihoilla
-harrastusmahdollisuuden on loistavat
-koulumatka on lyhyt ja sen voi kulkea kävellen/pyörällä
-harrastuksiin pääsee kävellen/pyörällä
-isossa koulussa ei helposti jää ulkopuolelle, apua ja tukea ongelmiin saa
helpommin, kuin pikkukouluissa. suhde opettajiin voi olla parempi, kun he
ei tunne joka perheen asioita kolmanteeen sukupolveen asti.
-ihmisiä riittää ympärillä. on kiva, kun on naapureita, jolta saa apua tarvittaessa
-joka asiaa ei hätkähdä, maahanmuuttajat yms ilmiöt kuuluu asiaan, kaveri voi olla
erivärinen


nimin. ei ikipäivänä maalle

(Ja muuten, me ei riepotella lapsia yhtään minnekään. Ne lähtee itse, jos haluavat.)[/QUOTE]

meinaatko, että maalla ei ole kavereita, eikä harrastusmahdollisuuksia :-O ?

 

meinaatko, että maalla ei ole kavereita, eikä harrastusmahdollisuuksia :-O ?

Sanovat, että huomattavasti vähemmän. Meillä lasten harrastukset on puolen kilometrin säteellä kaikki. (uinti, tanssi, sähly ja kuvataide) Lapsia on siis useampi.