Viettekö lapsianne paljon eri paikkohin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ......
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

......

Vieras
Ihan typerä toi otsikko. :)

Mut aloin tässä miettiä, että kun toiset perheet ravaa vähän väliä jossain reissussa tai sitten puuhailee paljon muuta (käy HopLopissa, lasten tapahtumissa, lasten teatterissa jne.) ja musta tuntuu, että toi meidän reppana 3v. lapsi ei käy koskaan MISSÄÄN. Koska emme vie häntä.

Mummut ja papat on vieny käymään esim. kotieläinpihassa ja kesällä on tehty reissu Muumimaailmaan. Risteilyllä on myös käyty kerran, mutta siinäpä ne "isoimmat".

Lapselle tuntuu kuitenkin olevan jo sekin hienoa, kun pääsee mummulaan yökylään tai joskus vaikka Mäkkäriin syömään. Mutta toisaalta, eihän hän "paremmasta" tiedäkään...taidamme olla siinä mielessä tosi tylsiä vanhempia, että meistä on jo erikoista käydä lapsen kanssa mustikassa...

Harrastuksia meillä ei myöskään ole, kerhossa hän käy muutaman kerran viikossa ja toki ulkoilemme paljon puistoissa ja käymme kylässä kavereiden ja sukulaisten luona. Lapsi ei kyllä ole muutenkaan sitä sorttia, että innostuisi käymään jumpassa tms. ilman meitä vanhempia, vaikka ihan sosiaalinen lapsi onkin.

Mutta kiinnostaa silti tietää, onko teillä muilla paljon harrastuksia ja muita puuhia lastenne kanssa? Ja jos, niin mitä te teette? Nimenomaan koko perheen kanssa?
 
Enemmän se jatkuva kuskaaminen taitaa olla vanhempien mielen virkistystä tai omantunnon rauhoittamista varten... Vai tartteeko vuoden ikäisen oikeasti päästä Tykkimäelle ja Ruotsin risteilylle???
Meilläkin 4v on onnellinen kun pääsee mummolaan yökylään, uimahalliin, muutaman kerran viikossa kerhoilemaan ja toisinaan kaverin kotiin leikkimään. Hoplopissa on käyty ehkä 4kertaa koko elämän aikana ja kylpylässä pari kertaa. Omat vanhempani ovat ihan kauhuissaan kun lasta kuulemma "koko ajan" retuutetaan paikasta toiseen, me kun ei lapsena päästy kotoa edes kauppareissuille mukaan...
 
vähän riippuu, nyt kun meidän vauva on paranemaan päin niin voikin aloittaa taas tutustumisen maailmaan. Sitä ennen oltiin paikallaan pitä tovi. Mielestäni pitää osata olla myös paikallaan.
 
Älä sinä nyt siitä ota stressiä. Meidänkin lapset nauttii ihan vaan metsäretkistä ja ollaan käyty kesällä syömässä vadelmia ja nyt mustikoita noukkimassa. Sitten tehdään kotona niistä mustikoista yhdessä piirakkaa ja ovat niin onnellisia.
Me ei matkusteta kuin kotimaassa tätä nykyä. Maksamme asuntolainaa ja matkailu on liian kallista. Käytämme rahaa ravintolassa syöntiin, just niihin HopLop-reissuihin ja joskus käydään jossain lasten tapahtumissa. Mutta meillä myös lasten elämykset on aika pieniä asioita. Kirjastossa ja kirpputorilla käyntiä, kyläilyä yms... kyllä ne lapset sitten vähän isompina ilmoittaa minne he haluavat :-))
 
No jaa, paljon ja paljon. Silloin tällöin - ehkä keskimäärin kerran tai kaksi kuukaudessa - käydään HopLopissa, teatterissa, konsertissa, museossa tms. paikoissa. Musta varsinkin kulttuurijuttuihin vienti on tärkeää.

Mut ei mun poika ole sellainen, että nuo jutut aiheuttaisi sen kummempaa reaktiota kuin vaikkapa eväsretki metsään tai yökyläily serkun luona, yhtä paljon tykkää kaikista. Ja esim. ulkomailla poika (4,5 v.) ei ole käynyt vielä ollenkaan, huvipuistoistakin vain Särkänniemi on koettu tähän mennessä.
 
Niin, nimenomaan pitää osata olla paikallaankin... Kertoo jotain vanhemmistakin, jos lapsen kanssa ei osata yhtään olla kotona, aina pitää lähteä hoitopäivän jälkeenkin vaikka kyläilemään tai ajelemaan autolla jos ei muuta keksi.
 
Me viedään lapsia tosi paljon eri paikkoihin, mutta ei tosiaankaan mihinkään huvipuistoihin tai muihin maksullisiin paikkoihin. Tällä viikolla on käyty mm. sienessä, näköalatornissa, ongella, muutamalla luontopolulla, pimeässä nuotiota pitämässä ja liikennepuistossa.
 
En ole asiantuntija alalla. Sinahan luet monien nikkien lasten matkoista ja kylailyista ja mista kaikista. luulisin, etta ,jos kysyisit vain yhdelta perheelta heidan matkoistaan ,uskoisin, etta heidan lapsimatkansa olis ehka saman maaraisia omasi kanssa.

Tama oli mun parasta suomea.
 
Pitää jatkaa, että ilmaisissa lastentapahtumissa kuten ilmaiskonserteissa käydään myös. Tuollaista valmishuvitusta ei oikein jakseta kuten huvipuistot ja hoplopit on. meillä lapset on kotihoidossa niin paljon ehditään tehdä. On käyty kyllä useammalla ulkomaanreissulla, mutta ne nyt aikalailla aikuisten vuoksi =)
 
Koko ajanhan nuo mukana kulkee mutta paikat joissa pyöritään on luokkaa avoin päiväkoti, leikkipuistot, perhekahvila, kaupat ja kauppakeskukset, raflat ja kahvilat reissun päällä, sukulointi ja kavereilla pyöriminen. Särkkiksellä käytiin viime kesänä koska aikuiset halusi sinne :p Sitten kun ovat isompia pääsevät varmasti kulttuuririentoihinkin, lastennäytelmiin jne., mutta vielä pikkutaapero ja vauva eivät sellaisia osaa kaivata eikä keskittymiskykykään ole sitä luokkaa että viitsisi kauaa istuttaa teatterissa tms. Ulkomailla ei matkustella muutenkaan, miksi siis erityisesti lasten takia. Sitäkin kenties joskus kun ovat niin isoja että saavat reissusta jotain irti.
 
Meidän juniori on hyvin sosiaalinen tapaus, ainakin 3v-ikäisenä tuli kyselytunti joka aamu... mitäs nyt, mitäs nyt tehdään, mennäänkö X:n kylään, mennäänkö nyt uimahalliin, miksi/miksei jne Eli kaikki ohjelma kelpas aamusta iltaan. Mä olin sitten se tylsä vanhempi joka ei vaan aina jaksa ;)

Minusta jos lapsella on kavereita ja se on itse tyytyväinen niin se riittää oikein hyvin.

Meidän päivä piristi:
avoimessa pk:ssa, uimahallissa, uusissa leikkipaikoissa, mummolassa, kylässä 2-3krt/kk, "kaupungilla" ja äiti-lapsi jumpassa. Kesällä kävimme miniseikkailuilla kansallispuistolla, järvellä, mökillä ja pyöräilemässä. *Mutta tämä kaikki ei todellakaan joka päivä tai edes joka viikko* (paitsi pyöräily).
 
No meillä kyllä puuhataan. MUTTA nuo pienemmät kulkee tossa sivussa mukana, kun isommat haluaa retkille sun muille. Ei meilläkään 3v esikoisen kanssa muuta tehty, kuin normaalia perhe arkea. Nyt kun näitä mukuloita on siunaantunut, niin esim. pahnan pohjimmainen teki ekan ulkomaan matkan alle 2kk ikäsenä:D
 
Nuo mainitsemasi jutut riittää todellakin tuon ikäiselle - ja vanhemmallekin. Minusta monet vievät muksujaan liikaakin joka paikkaan. Se taas voi lisätä lasten rauhattomuutta ja sitä, että ei ehkä osata iloita enää mistään pienemmistä jutuista, kun jatkuvasti pitäisi tehdä jotain ihmeellistä. Monen lapsen mielestä juuri sitä kaikkein kivointa on ne mustikkareissut ja uimahallikäynnit ja tietysti leikkikaverit.
 
Se, että vie hoploppiin tai teatteriin, ei tosiaan poissulje mustikassa käyntiä, tai sieniretkeä. Saati ihan vaan kotona möllötystä.
Me tehdään kyllä näitä kaikkia. Kerran parissa kuukaudessa on joku muutaman yön kylpylälomanen, mutta ai kauhia. Sielläkin saatetaan uinnin lisäksi vaan kölliä sängyllä ja jutella.
Ja vaikka me sitten ilmeisesti retuuteena lasta siellä sun täällä, niin kappas, ei ole siellä yö"kylässä" (lainausmerkeissä sen takia, että mun mielestä 3 vee ei tosiaan kyläile, vaan on siis hoidossa ), vielä viiteen ikävuoteen mennessä ollut.
En oikein ymmärrä, mikä siinä on mukamas jalompaa viedä lapsi yöksi pois, kun ottaa hotellireissuun mukaan? Siis niin kuin jotkut vihjasi, että eka on upea elämys, ja toinen turha "retuuttamis"kokemus lapselle...
 
[QUOTE="koppis";22019579]Nuo mainitsemasi jutut riittää todellakin tuon ikäiselle - ja vanhemmallekin. Minusta monet vievät muksujaan liikaakin joka paikkaan. Se taas voi lisätä lasten rauhattomuutta ja sitä, että ei ehkä osata iloita enää mistään pienemmistä jutuista, kun jatkuvasti pitäisi tehdä jotain ihmeellistä. Monen lapsen mielestä juuri sitä kaikkein kivointa on ne mustikkareissut ja uimahallikäynnit ja tietysti leikkikaverit.[/QUOTE]

Tämä on totta. Vielä kolmevuotiaana esim. eläintarhan paras juttu saattaa olla pieni liukumäki ;) Minusta on ihan ok vaikka noin, että isovanhemmat käyttävät joskus jossain. Lapsi pärjää hyvin ilman ylimääräisiä virikkeitäkin. -Sanoo hän, jonka lapsi aloitti 3-vuotiaana viikottaisen harrastuksen.
Parasta kai olisi löytää jonkinlainen kultainen keskitie. Totta kun on, että maailman meno sen kuin kiihtyy ja siinä olisi opittava myös olemaan mukana. Eli tuosta kun lapsi hieman kasvaa, kannattanee jossain silloin tällöin käydä, ettei jää kokonaan ulos tietyistä jutuista. Kouluikäisenä on jo kiva, jos ei liikaa poikkea joukosta.

Meidän perhe mun lapsuudessa ei kesälomilla koskaan tehnyt muuta kuin vietti aikaa kesämökillä. Koskaan ei ollut puhettakaan mistään ulkomaanreissuista, edes risteilystä. Jossain vaiheessa se harmitti kovasti. Kumma kyllä en nyt aikuisena ole mikään himomatkailija, mutta heti 18-vuotiaana veri veti kovasti matkustelemaan.
 
Meillä lapset 1v2kk ja 5,5v. ja molemmat kotihoidossa. Kerhoillaan kaksi kertaa viikossa (perhekerho ja mll:n kerho), esikoisella lisäksi vielä kerran viikossa oma päiväkerhonsa. Välillä kyläillään (aika harvoin nykyään, kun muutettiin kauemmas), ulkoillaan ja puistoillaan, käydään sillointällöin kaupungilla, hoplopissa joskus, uimahallissa joskus, erilaisissa lastentapahtumissa on kiva käydä aina, kun niitä täällä päin on, mielellään osallistun lasten kanssa kaikkiin tuollaisiin. Mutta siis osataan ihan kotonakin olla.
 
No ei ihan kauheasti. Kerran vuodessa yritetään käydä jossain Korkeasaaressa..
Anoppilan väki vie lapsia enemmänkin erilaisiin lasten tapahtumiin ja kotieläinpaikkoihin :)
 
No sehän riippuu ihan vanhempien luonteesta ja lapsesi luonteesta. Toiset menee enemmän kuin toiset, eikä kumpienkaan tarvisi siitä potea huonoa omatuntoa puoleen eikä toiseen.
Jonkun mielestä me mennään aika paljon, lapseni ovat tottuneita kyläilijöitä, kaupungilla menijöitä. Ollaan ravintoloissa syöty, risteilyllä käyty, huvipuistoissa ja ulkomaillakin lentämällä yhdessä. Meillä on liikuntaharrastukset ja kerho sekä kaverit joka viikko. Lisäksi mummolaa ja kotonakin olemista ja ihan normaaleja kotihommia. Välillä virtaa on enemmän ja välillä vähemmän, elämme omalla tavalla ja siitä saa muut rauhassa pitää tai kauhistella sitä. Thats it!
 
Ei meidän lapset halua koskaan lähteä mihinkään. Ihailen vanhempia, jotka saavat perheen autoon tai ulos tien päälle ja koko perhe lähtee jonnekn. Wau!!! (juu, ja en jaksa pienten vanhemmilta nyt kuunnella, miten lapsi ei saa päättää jne. kyllä noikin lähtivät alle kouluiän, liikutitin paljon näyttelyissä jamuseoissa kotiäitiaikana, mutta koululaisena eivät ja toki, jos pakotan, itkun kanssa, mutta en vaan näe järkeä siinä, että itkun kanssa lähdetään museoon tai kävelylle marjametsään. ainakaan kovin usein.

Omiin harrastuksiinsa lähtevät, eivät muualle.
 
>En oikein ymmärrä, mikä siinä on mukamas jalompaa viedä lapsi yöksi pois, kun >ottaa hotellireissuun mukaan?
Minusta pienet ja isot lapset saa matkustaa ja seikkailla vanhempien kanssa niin paljon kuin perhe ehtii ja tuntuu hyvältä!

Jos joskus itse pääsen hotelliin yöksi, laitan mummolaan yökylään sillä varmasti keksin muuta tekemistä miehen kanssa. ;)
 
>En oikein ymmärrä, mikä siinä on mukamas jalompaa viedä lapsi yöksi pois, kun >ottaa hotellireissuun mukaan?
Minusta pienet ja isot lapset saa matkustaa ja seikkailla vanhempien kanssa niin paljon kuin perhe ehtii ja tuntuu hyvältä!

Jos joskus itse pääsen hotelliin yöksi, laitan mummolaan yökylään sillä varmasti keksin muuta tekemistä miehen kanssa. ;)

:hug: et sitten lapsena päässyt sinäkään hotelliin?
 
En ole vienyt. Lapseni ovat joutuneet olosuhteiden pakosta eli mun työni takia viettämään paljon aikaansa hälinän keskellä. Päiväkodissa. Minäkin aikuisena stressaannun, jos joka tuutista puskee uutta informaatiota ja kokemusta. Olen aina ajatellut, että lasteni elämä on jo muutenkin niin hektistä ja informaatiotulvan täyttämää, että siihen ei ylimääräistä hektisyyttä enää tarvita. On mun lapsei elämyksellisä reissujakin tehneet, mutta harvakseltaan. Kesäilta isän kanssa jossain venesatamassa on ollut se, mistä lapseni on tykännyt. Makkaranpaistoa nuotiolla jne. Museoissa yms kyllä käytiin, mutta mitään hoploppeja ei siihen aikaan edes ollut.
 

Yhteistyössä