Oletko lukenut uusimman Anja Snellmanin kirjan Parvekejumalat ja

[ov]

jos olet, mitä ajatuksia kirja herätti?
************************************

Minusta ensin ylipäätään oli kummallista miksi Anja oli kirjan mamuhenkilöille antanut niin hassut nimet, miksei antanut heille kunnon somalinimiä? Koska kyse oli somaliperheestä.

Hänen käyttämät somaliankieliset sanat kirjan lauseissa jäivät vieraiksi. Hän olisi voinut niistä tehdä suomennokset kirjan loppuun.

Mutta eniten jäin miettimään että miten ahdistavaa naisen on elää islamilaisessa perheessä? Jatkuvaa kyttäämistä ja ahdistavaa elämää miesten talutusnuorassa. Miettiä koko ajan mikä on oikeaa ja mikä väärää?
Ja miksi ylipäätään somaliaiset perheet peittävät ikkunat paksuilla verhoilla? Miksi ikkunat eivät saa olla auki päivisin ja verhot sivuilla?

Jostain luin, että Anja Snellmanin tavoitteena kirjalle oli se, että kun lukija on lukenut kirjan, niin lukija alkaisi perehtymään islamiin. No minulle moista intoa ei kyllä tullut, ainakaan vielä.

 

[tuota noin]

En ole lukenut kirjaa mutta suhtautuisin aika skeptisesti siihen.Anja Snellman ei tiedä islamilaisessa perheessä elämisestä mitään,hänellä ei ole siitä omakohtaista kokemusta vaan yleinen harhaluulo että kaikki islamilaiset naiset elävät kurjuudessa,alistettuina ja hakattuina niinkuin valtaväestö ylipäätään kuvittelee.

Toinen asia,minä,ihan tavallinen evlut peitän ikkunani paksuilla verhoilla ja meillä on ihan aina joka huoneessa verhot kiinni yötä päivää.

 

[Tuittu]

Luin kirjan hiljattain. Se jäi jotenkin vaivaamaan. Hyvä kirja kyllä, suosittelen. Mutta vaivaamaan se jää... Ehkä se oli tarkoituskin, herättää ajatuksia.
Ihmettelin minäkin niitä nimiä. Kummallisia. Ja somaliankieliset pätkät eivät auenneet mitenkään.
Mä en näkisi sitä niinkään että naisen olisi ahdistavaa elää juuri islamilaisessa perheessä. Uskontoa tai ei, naisella voi olla ahdistavaa elää millaisessa perheessä tahansa. Alistettu asema voi olla muutenkin, väkivaltaa ja sanallista toisen persoonan mitätöintiä. Mä näkisin tuon kirjan perheen ajatuksia herättävänä ääripäänä. Vaikka joku suomalainen mies hakkaisi vaimoaan, ei silti kaikki hakkaa. Vertauksena siis.
Verhoja mä en juuri miettinyt. Jotkut haluavat olla niin ettei muut näe sisälle, toiset eivät.
Mulle kyllä heräsi uteliaisuus islaminuskoa kohtaan. Positiivinen, vaikka kirja oli negatiivinen.

 

[Kowalski]

Minä tykkään lukea tositapahtumiin pohjautuvia kuvauksia islaminuskoisten/maahanmuuttajataustaisten tyttöjen/naisten elämästä. Esim. Marjaneh Bakhtiarin "Mistään kotoisin" oli loistava.

Snellman taas...no, tulee sellainen olo että hän on miettinyt, mikä mahtaa nyt myydä, ja kirjoittanut kirjan siltä pohjalta.

 

[LisaMarie]

En ole vielä lukenut, mutta mulla on se käsitys, että hän on tehnyt hyvin tarkan taustatyön, koska vuoden maahanmuuttaja, joka on afkanistanilainen nainen, mutta nimeä en juuri muista, on julkisuudessa puhunut kirjasta positiivsesti, siis antaa ymmärtää, että kirja on hyvin realistinen.

 

[alkoi kiinnostaa]

Millaisia ne nimet siinä on?

 

[Tuittu]

Anis, Fenkoli, Vanilja, Haarahaukka (jos oikein muistan), Räkättirastas, Kirveli (tai Inkivääri tai joku sellainen).

 

[Kopsaaja]

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9224596

Uusimmallaan Anja Snellman iskee keskelle maahanmuuttokeskustelua kuin polttopullo pitzeriaan. Kirjan peruskuvio on kasvukertomus. Valkolaisen oman aikansa radikaalin naisen, kettutytön ja yleishillujan eheytyminen arvokonservatiiviksi muslimilauman johtajaksi. Vastavoimana Vuosaaren somaliteinin salainen ja väkivallalla vastustettu liukuminen tiedostavaksi perussuomalaiseksi. Naapurusten tiet kohtaavat, kipeästi ja lopullisesti.
Toisella tasolla kulkee rinnalla vanhemmuuden ikuinen ongelmakenttä. Itselleen ja lapsilleen kaiken salliva taiteilijaäiti näyttää somalitytön silmissä parhaalta mahdolliselta äidiltä. Kun oman äidin tahto on tukahdutettu ja ajattelu jäänyt rukousmaton nukkaan. Isällä ja pojilla on ylivalta perheen naisiin. Seinät ovat sitä varten, että tytöt pysyvät kotona ja valmistautuvat synnyttämään poikia, silvottunakin.
Parvekkeen symbolimerkitys on mutkikas. Toisaalta turha rakennelma, jonne joku voi nähdä, mutta erinomainen paikka lautasantennille, joka tuo oikeaa asiaa suoraa Mekasta. Lopullinen ratkaisukin tapahtuu parvekkella , kuten reaalimaailmassakin.
Snellman on tehnyt taustatyöt huolella ja rakentanut aidot ja uskottavat ihmiset. Fanaattisuus lipuu liki koomisuuden rajaa, ylittämättä sitä. Kielellä Snellman leikittelee, pilkkaamatta. Tosin en ole varma vieraskielisten repliikkien välttämättömyydestä. Kaikilla lukijoilla ei kuitenkaan ole Lundiassaan suomi-somali-sanakirjaa.
Tärkeä kirja, jota rohkenen suositella.

 

[satunnainen]

En ole vielä lukenut, mutta mulla on se käsitys, että hän on tehnyt hyvin tarkan taustatyön, koska vuoden maahanmuuttaja, joka on afkanistanilainen nainen, mutta nimeä en juuri muista, on julkisuudessa puhunut kirjasta positiivsesti, siis antaa ymmärtää, että kirja on hyvin realistinen.

Vuoden pakolaisnainen Nasima Rasmyar puhui toisesta kirjasta, ei tästä.

 

[Puhutteleva lukuelämys]

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9224596

Uusimmallaan Anja Snellman iskee keskelle maahanmuuttokeskustelua kuin polttopullo pitzeriaan. Kirjan peruskuvio on kasvukertomus. Valkolaisen oman aikansa radikaalin naisen, kettutytön ja yleishillujan eheytyminen arvokonservatiiviksi muslimilauman johtajaksi. Vastavoimana Vuosaaren somaliteinin salainen ja väkivallalla vastustettu liukuminen tiedostavaksi perussuomalaiseksi. Naapurusten tiet kohtaavat, kipeästi ja lopullisesti.
Toisella tasolla kulkee rinnalla vanhemmuuden ikuinen ongelmakenttä. Itselleen ja lapsilleen kaiken salliva taiteilijaäiti näyttää somalitytön silmissä parhaalta mahdolliselta äidiltä. Kun oman äidin tahto on tukahdutettu ja ajattelu jäänyt rukousmaton nukkaan. Isällä ja pojilla on ylivalta perheen naisiin. Seinät ovat sitä varten, että tytöt pysyvät kotona ja valmistautuvat synnyttämään poikia, silvottunakin.
Parvekkeen symbolimerkitys on mutkikas. Toisaalta turha rakennelma, jonne joku voi nähdä, mutta erinomainen paikka lautasantennille, joka tuo oikeaa asiaa suoraa Mekasta. Lopullinen ratkaisukin tapahtuu parvekkella , kuten reaalimaailmassakin.
Snellman on tehnyt taustatyöt huolella ja rakentanut aidot ja uskottavat ihmiset. Fanaattisuus lipuu liki koomisuuden rajaa, ylittämättä sitä. Kielellä Snellman leikittelee, pilkkaamatta. Tosin en ole varma vieraskielisten repliikkien välttämättömyydestä. Kaikilla lukijoilla ei kuitenkaan ole Lundiassaan suomi-somali-sanakirjaa.
Tärkeä kirja, jota rohkenen suositella.

Olen pitkälle samaa mieltä!

Parvekejumalat on lukijalle antoisa ja mukaansatempaava romaani, se vie mukanaan ja pitää otteessaan. Kirja on helppolukuinen ja samalla intensiivinen lukukokemus, jolla on puhuttelevaa sanottavaa nykypäivän lapsista, nuorista, tytöistä, naisista ja ihmisoikeuksista.

Kauranen ei saarnaa vaan kertoo, nuoren tytön ja nuoren naisen äänellä. Jossain määrin romaanin mustavalkoisuuteen saakka viety osoittelevuus saattaa aika ajoin häiritä, mutta sitä tasapainottavat kerronnan runolliset elementit. Lukijaa hätkähdyttävät islamiin kasvatetun tytön kohtalot jossa ei ole tilaa omille valinnoille. Länsimaalais-suomalaisen kulttuurin ongelmat eivät kuitenkaan jää vaille huomiota. Vanhempien kyvyttömyys elää perheenä ja huolehtia terveellä tavalla lapsistaan tulee kuvatuksi erinomaisesti.

Patriarkaalisen islamin voima joka alistaa ja silpoo tytöt ja naiset, tulee romaanissa lähelle ja uutisvirrassa esiin tulleet asiat saavat taustaa. Nuorten naisten murhat, tyttöjen koulunkäynnin häirintä, kivittämis- ja ruoskimisrangaistukset jne. Kirjailija on perehtynyt kulttuuriin ja jopa Koraanin ja profeetan määräysten selityksiin. Joten eipä ole ihme että hän on saanut netissä islam-sivustoilla raivoisaa kritiikkiä.

Uskonnon varjolla naisiin kohdistuvasta patriarkaalisesta kontrollista ja alistamisesta on meillä ihan kotosuomalainen esimerkki josta tosin vaietaan. Ev.-lut. kirkkomme sisällä toimii herätysliike, joka alistaa tytöt ja naiset kieltämällä heiltä ehkäisyn, samoin kuin valvomalla ulkonäköä meikkaus- ja korvakoru- ym. kielloilla. Vanhoillislestadiolaiset naiset eivät voi päättää itse elämästään. Mutta tästähän piispat ja papit vaikenevat.

Jos saisi esittää toiveita, pyydän: Anja Kauranen, kirjoita romaani seuraavaksi ”Suomen luterilaisesta islamista”, vanhoillislestadiolaisuudesta. Aiheita ja kohtaloita on paljon, sillä herätysliikkeen jäseniä on moninkertaisesti se määrä mitä muslimeja on tässä maassa. Yli 100 000 lestadiolaisen kannattajan lisäksi liikkeen vaikutus ja valta ulottuu huomattavan laajalle suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suosittelen Parvekejumalia sekä nuorison käteen että vanhempien luettavaksi.

 

[Linkittäjä]

Naisen osa...

>> ”Suomen luterilaisesta islamista”, vanhoillislestadiolaisuudesta.

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille

 

[Vinkkaaja]

Naisen osa...

>> ”Suomen luterilaisesta islamista”, vanhoillislestadiolaisuudesta.

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille

Linkki ei toimi!

 

[Linkittäjä]

Naisen osa...

>> ”Suomen luterilaisesta islamista”, vanhoillislestadiolaisuudesta.

Lisääntymisvelvoite voi viedä naisen kuoleman porteille

Uusi yritys, kas tässä linkki:

URL:
https://freepathways.wordpress.com/2010/02/22/lisaantymisvelvoite/

 

[Rituals]

Anja Snellmanin kirja on erinomainen lapsen oikeuksien puolustuspuhe, ja tarianan jännittävä, visuaalinen, mieleenjäävä. Sillä on ulottuvuuksia juuri nyt ajankohtaiseen keskusteluun Suomessa.

Snellman nostaa esiin kysymyksen mikä on lapsen oikeus kasvaa omaksi itsekseen silloin kun hänen perheensä elää tiukassa,yhteisöllisessä uskonnossa, jossa vallitsee ehdoton miesvalta ja tyttö kasvatetaan pienestä saakka naisen tulevaan rooliin yhteisössä.

Uskonyhteisön tarpeet ovat ykkönen, eivät yksilön ihmisoikeudet.

Ruotsissa on esiintynyt "parvekemurhia", joissa ankara islamin tulkinta on johtanut suvun mmiehet hirmutekoihin sisariaan ja äitejään kohtaan.

Uhri uskonnolle on naisen hyvinvointi, terveys ja jopa henki - sama on kyseessä myös kun lestadiolaisnainen pakotetaan lisääntymään ja tuottamaan "Jumalan lapsia" rauhanyhdistykselle.
On outoa että ev.lut. kirkko ei piittaa omassa piirissään tapahtuvasta alistamisesta.

Muslimeja elää Suomessa yli 40 000, lestadiolaisia noin 110 000.

 

[tiedoks]

j
Ja miksi ylipäätään somaliaiset perheet peittävät ikkunat paksuilla verhoilla? Miksi ikkunat eivät saa olla auki päivisin ja verhot sivuilla?

Puuttumatta nyt itse kirjaan sen enempää, vastaan tähän. Siis, musliminainen ei saa näyttäytyä ilman huiviaan. Kotona otetaan yleensä huivi pois ja voidaan muutenkin esiintyä vähemmän peittävissä vaatteissa, joten verhoilla estetään se mahdollisuus, että joku voisi nähdä naisen säädyttömässä asussa.

 

[evluttilainen]

Puuttumatta nyt itse kirjaan sen enempää, vastaan tähän. Siis, musliminainen ei saa näyttäytyä ilman huiviaan. Kotona otetaan yleensä huivi pois ja voidaan muutenkin esiintyä vähemmän peittävissä vaatteissa, joten verhoilla estetään se mahdollisuus, että joku voisi nähdä naisen säädyttömässä asussa.

Muslimien joukossa on yhtä lailla maallistuneita kuten evlut kirjon jäsentenkin keskuudessa.

 

[Untavain]

Muslimien joukossa on yhtä lailla maallistuneita kuten evlut kirjon jäsentenkin keskuudessa.

Kyllä, mutta he jotka käyttävät ulkona huivia, riisuvat sen vain perheensä (tai naisten suljetun yhteisön) parissa. Siksi verhot, niistähän oli nyt kyse.

Itse pidin kirjan nimistä. Hassua, että ne jotka eivät tajunneet vieraskielisiä viittauksia (helppoja päätellä mm. sellaisia sanoja kuin kielletty ja sallittu arabiaksi) halusivat somalinkieliset nimet. Minusta nämä nimet kuvastivat hyvin henkilöiden luonteita. Anja S. on loistava löytämään sanoille merkityksiä!

Kirjasta tuli mieleen jollain tapaa Sonja O., Snelmannin esikoisteos. Siinäkin tytär, suunnilleen saman ikäinen, kapinoi perheensä ikeestä.

Täysin vakuuttunut en kuitenkaan kirjasta ollut. Liikaa kärjistystä mielestäni. Pelottaa osaavatko ihmiset lukea tätä vain yhtenä, mahdollisena tarinana. Tosin, kirja oli silmät aukaiseva. Tuli tunne halua tutustua - ei islamiin- vaan somaleihin. Tuntuu pahalta, jos monikin elää niin suljettua elää kuin kirjassa kuvataan.

 

[Hiekkalaatikko-mamma]

En ole vielä lukenut, mutta mulla on se käsitys, että hän on tehnyt hyvin tarkan taustatyön, koska vuoden maahanmuuttaja, joka on afkanistanilainen nainen, mutta nimeä en juuri muista, on julkisuudessa puhunut kirjasta positiivsesti, siis antaa ymmärtää, että kirja on hyvin realistinen.

Luin lehdestä suomalaisen tutkijan (naisen) arvion Snellmanin kirjasta. Hän piti kirjaa jopa suorastaan rasistisena. Ja ainakin vähintään yksipuolisena.

Minun sta kirja oli vetävästi kirjoitettu ja jopa jännittävä, mutta rasitavan osoitteleva ja vähän "halpoja" konsteja käyttävä.

Kannattaa se lukea mutta kaikkea ei kannata varmaan ihan totena pitää mitä siinä kerrotaan islamista.

 

[Terawatti]

Uusi yritys, kas tässä linkki:

URL:
https://freepathways.wordpress.com/2010/02/22/lisaantymisvelvoite/

Lestadiolaisuus on suomalainen versio islamista.

 

[Leopardikassi]

Lestadiolaisuus on suomalainen versio islamista.

Yllättävän paljon on yhtäläisyyskiä, erikoisesti tuo naisten ja tyttöjen vahtiminen ja kiellot: meikkaus, pop-musiikki, aviopuolison valinnan rajoitukset jne.

 

[as if]

Mä petyin ko. kirjaan, yleensä Snellman menee kirjoissaan jotenkin syvemmälle.

 

[Okariino]

Mä petyin ko. kirjaan, yleensä Snellman menee kirjoissaan jotenkin syvemmälle.

Minusta tuntui luultavasti aika tavalla samalta kuin sinusta.

Se oli kuin liian itsestäänselviä totuuksia lateleva oppikirja, rautalangasta vääntäen ja kuitenkin asiat ovat oikeassa elämässä vielä paljon monimutkaisempia... Snellman kyllä on sujuva ja taitava tarinan rakentaja ja osaa pitää lukijan kiinnostuneena. Mutta lopullinen anti jäi köykäiseksi, siis kirjallisuutena. Jonkinlainen "raporttikirja".

 

[Huojuvat Keulat]

Yllättävän paljon on yhtäläisyyksiä, erikoisesti tuo naisten ja tyttöjen vahtiminen ja kiellot: meikkaus, pop-musiikki, aviopuolison valinnan rajoitukset jne.

Mutta islamissa ei talibaneja lukuunottamassa ole ehkäisyä kielletty. Siinä on iso ero.

Vanhoillislestadiolaisilla lienee maailman ankarin ehkäisykielto koska ns. "luonnollinen ehkäisy" eli kuukautiskierron ja kalenterin seuraaminen sekä selibaatti on heille myös syntiä. katolilaiset hyväksyvät ne ja paavi jopa suosittelee "luonnollista ehkäisyä".

Seksistä kieltäytyminen raskaudenpelon takia on lestadiolaisnaiselle melkoisen vaikeaa koska hän saattaa kieltäytymällä ajaa miehensä joko masturbointiin taikka pornon käyttäjäksi. Ne taas on myös kuolemansyntejä joista mies joutuu parannuksentekoon. Niinpä sitten... siinä sitä nainen on hankalassa raossa.

Ei haluaisi tulla raskaaksi ja kuitenkin tulee, ja uudestaan ja uudestaan.

 

["Natalia"]

En ole lukenut kirjaa mutta suhtautuisin aika skeptisesti siihen.Anja Snellman ei tiedä islamilaisessa perheessä elämisestä mitään,hänellä ei ole siitä omakohtaista kokemusta vaan yleinen harhaluulo että kaikki islamilaiset naiset elävät kurjuudessa,alistettuina ja hakattuina niinkuin valtaväestö ylipäätään kuvittelee.

Ah, ja et ole lukenut kirjaa mutta tiedät siitä sanoa noin jyrkkiä kielteisiä asioita? Salli mun nauraa.

Hesarissa oli tänään iso juttu ns. kunniaväkivallasta maahanmuuttajatyttöjen uhkana. Todella tärkeä juttu.

Ja kas kummaa kun siinä kuvattiin millaista se väkivalta käytännössä on, niin se oli juuri sillä samalla tavalla Snellmanin romaanissa kuvattu. Erittäin uskottava romaani.

Lehdessä haastateltiin samanikäistä tyttöä joka on romaanin päähenkilönä, sekä mm. sosiaalityöntekijöitä.

Kyse ei ole kirjassa islamin vastaisuudesta. Vaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja kontrollin arvostelemisesta. Naisten ja tytötjen ihmisoikeuksien puolustamisesta.

Millään uskonnolla taikka kansanperinteellä ei ole erityisoikeutta eikä lupaa sortaa ihmisiä.

Suuret kiitokset Anja Snellmanille hienosta ja tärkeästä kirjasta. Kirjoita Anja vaan taas lisää, teet vaikuttavaa ja tärkeää työtä.

 

[Kermakakku]

Minulla on loppuratkaisu lukematta ja luulen että en halua lukea sitä. Ehkä sen selailen tässä jonakin hetkenä, kun vastenmielisyyksiensieto on normaalia korkeammalla.

Jos esitetyssä rikastuttavassa kulttuurissa on jotakin hyvää, se on... no en tiedä sittenkään. Ajattelin periaatteellista pyrkimystä hyvään ja puhtaaseen ja nuorison suojeleminen pahoilta asioilta. Mutta kun en voi olla samaa mieltä menettelytavoista.

En voi olla samaa mieltä siitä, että miesten mielipiteet ovat oikeita ja naisten eivät. En voi hyväksyä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, toisen sukupuolen pitämistä lähes orjana, mielipiteiden ja sananvapauden rajoittamista, sisäänpäinkääntyneisyyttä (toisen väestönosan eli tässä vallitsevan kulttuurin halveksumista = rasisimia), puolustuskyvyttömien pahoinpitelyitä kasvatuksen, suojelun ja jonkun omituisen puhtauskäsityksen nimissä, lasten silpomista.

Kerrotussa kulttuurissa puolet porukasta = naissukupuoli hävitetään, kadotetaan. Siitähän on tavallaan kysymys myös islamilaisuuteen kääntyvät suomalaisnuoren elämässä. Hän hakee äärikokemuksia päästäkseen sisäisestä ahdistuksesta (esim. viiltely) ja löytää sen islamilaisuudesta, piiloutuu ympäröivältä yhteiskunnalta ja perheensä epätyydyttävältä kaaokselta, omalta itseltään, pakenee kaavun sisään. Hänellä on kuitenkin mahdollisuus poimia vain mansikat koko jutusta eli poimia uskonnosta ja kulttuurista itseään miellyttävät asiat - ne, jotka palvelevat hänen pakenemishalujaan.

Uskonnoista on kiva ottaa parhaat päältä - samahan sinänsä pätee myös meidän valtauskontoomme. On mukava söpöstellä enkeli- ja armo- ja rakkauspuurossa, kun jätetään näkemättä se kova puoli - saatana, kidutukset, ristin kärsimykset, viimeinen tuomio, kadotus - ja se, miten pitäisi elää kristittynä. Ei siinä paljon enkelipatsaat kirjahyllyssä ja söpöt runot auta.