onko rakkautta enää jäljellä jos tekee mieli vain olla ilkeä ja loukata. Vai uskottelenko vain itselleni niin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "marie"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"marie"

Vieras
Meillä on ollut miehen kanssa jo pari vuotta vaikeuksia, joiden korjaamisesta olen yrittänyt puhua.
Aloitimme parisuhdeterapiankin tuossa jokin aika sitten, mutta ainakaan vielä en huomaa mitään muutosta. Liekö kumpikaan enää yrittänyt.

Nyt sitten mies tuossa alkoi ennen baariin lähtöä puhumaan, että tähän tilanteeseen pitää saada muutos, yms. lässytystä ja parantelu ehdotuksia.

Kylmästi, siis tunteettomasti totesin, ettei nuo puheet liikuta mua paskaakaan, ihan sama mitä höpöttää. Sillä keskustelu intoa löytyy vain sellaisina hetkinä, kun kokee tarvetta jonkun sortin lepyttelyyn.

Ja nyt mun tekee mieli lähettää sille viestiä, jotain mahdollisimman ilkeää ja loukkaavaa. Loukata sanoin, hän kun tekee sitä teoin, vaikka niin ei tahallaan tee, vaikka tietäisi sen loukkaavan.
Haluaisin hänellä olevan mahdollisimman kurja olo, tuntea sama tuska mitä olen tuntenut pitkään, haluan hänen itkevän anteeksiantoa ja rukoilla että annan vielä mahdollisuuden.
 
no kyllä rakkautta voi olla. vaikeuksista huolimattakin. meilläkin ollu vaikka ja mitä. ja silti ollaan nyt onnellisia, tai ainakin mies on kun minä olen hänestä huolehtimassa kun muu maailma on joskus vaikea paikka. suosittelisin katsomaan asiaa kauempaa, onko ongelmien taustalla vielä jotain muita ongelmia. sitten niitä ratkaisemaan ja suhdetta selvittämään. sun kommettisi miehellesi ei ole kaunis. musta toista pitää kunnioittaa vaikka kuinka paskasti menis ja elämä kaatuu käsiin. Vaikeaa on mutta mitäs sitten?
 
no kyllä rakkautta voi olla. vaikeuksista huolimattakin. meilläkin ollu vaikka ja mitä. ja silti ollaan nyt onnellisia, tai ainakin mies on kun minä olen hänestä huolehtimassa kun muu maailma on joskus vaikea paikka. suosittelisin katsomaan asiaa kauempaa, onko ongelmien taustalla vielä jotain muita ongelmia. sitten niitä ratkaisemaan ja suhdetta selvittämään. sun kommettisi miehellesi ei ole kaunis. musta toista pitää kunnioittaa vaikka kuinka paskasti menis ja elämä kaatuu käsiin. Vaikeaa on mutta mitäs sitten?

ei ole kaunis, tiedän, mutta mieskin sanoi ymmärtävänsä miksi noin sanoin.
Kun koskaan ei halua puhua, ainoastaan silloin, kun yrittää päästä pulasta ja lepytellä, ei koskaan muutoin.
En mä viitsi loputtomiin valehdellekaan, että mulle tulee parempi mieli noista lepyttely puheista, kun niistä tulee oikeasti vaan pahempi olo.

Ja yleensä mä olen se, joka ottaa aina ensin toisten tunteet huomioon, ja ajattelee muiden parasta.
 
Siis mulla on kans paljon sitä, että käyttäydyn välillä tahallaan pahasti, mutta se juontaa lapsuudestani, eikä siitä, että miestäni en rakastaisi.

Jokin siinä estää kommunikoimasta sen "järkevämmin".
 
Joku muukin jo sanoi samaa, on sinulla tunteita, jos tekee vielä mieli satuttaa..
jos ei olisi mitään tunteita olisit vain onnellinen että se lähtee ja et miettisikään
viestittelyä.
- ja jos miehes "unohtaa" tulla yöksi kotiin, todelliset tunteesi selviävät kyllä sitten aamulla :D
 
[QUOTE="vieras";22012458]Joku muukin jo sanoi samaa, on sinulla tunteita, jos tekee vielä mieli satuttaa..
jos ei olisi mitään tunteita olisit vain onnellinen että se lähtee ja et miettisikään
viestittelyä.
- ja jos miehes "unohtaa" tulla yöksi kotiin, todelliset tunteesi selviävät kyllä sitten aamulla :D[/QUOTE]

pari kertaa näin on käynyt, siitä tosin on onneksi aikaa, ja ensimmäinen tunne ollut kummallakin kerralla hätä, mutta heti perään viha ja loukattu olo.
 

Yhteistyössä