Mikä miestäni vaivaa?

["piku"]

En minä niin ole väittänyt, lue myöskin ne muut kohdat kirjoituksista niin ymmärrät mitä tarkoitan, voit toki lukea kommenttejani kuin piru raamattua se on oikeutesi.

Niin minä luenkin Minusta tässä on kyse vakavasta asiasta ja joko sinä et tajua kuinka vakava asia on kyseessä tai sitten ulosantisi on heikkoa, kun heittelet vähättelevän kuuloisia kommentteja.

"Minusta käytös oli sopimatonta, mutta sellaisia me ihmiset ollaan, aika kaukana täydellisestä. Enhän minä voi tietää minkälainen ihminen on kyseessä tai mitä hänen päässä liikkuu, voin vain arvailla, mitä tässä koko ajan teen, sekä yrittää selittää miksi ihmiset joskus käyttäytyvät ei toivotulla tavalla.
Tokihan voin lähteä sellaiseen tuomitsevaan joukkohysteriaan mukaan jossa ratkaisuna aina on, että jätä se, täyssika ei siitä mihinkään ole. Olisiko sellainen hienompi lähestymiskulma, kuin se että edes yrittää ymmärtää toista."

Luetaan tuo sitten kokonaan; inhimillisiä ihmisiä tässä vaan ollaan eikä kukaan ole täydellinen. Sillä lailla sinä selität kauheaa käytöstä. Minusta tuo selitys on ihan turhanaikainen, kun silminnäkijänä on pieni ja pelokas lapsi, jota mies ei olisi antanut vaimon edes lohduttaa. Syistä emme tietenkään tiedä, mutta minusta noin pelottavaa käytöstä ei saa selittelyillä muutettua normaaliksi ihmisen elämään kuuluvaksi.

 

[Niinpäti]

[QUOTE="piku";21942801]Niin minä luenkin Minusta tässä on kyse vakavasta asiasta ja joko sinä et tajua kuinka vakava asia on kyseessä tai sitten ulosantisi on heikkoa, kun heittelet vähättelevän kuuloisia kommentteja.

"Minusta käytös oli sopimatonta, mutta sellaisia me ihmiset ollaan, aika kaukana täydellisestä. Enhän minä voi tietää minkälainen ihminen on kyseessä tai mitä hänen päässä liikkuu, voin vain arvailla, mitä tässä koko ajan teen, sekä yrittää selittää miksi ihmiset joskus käyttäytyvät ei toivotulla tavalla.
Tokihan voin lähteä sellaiseen tuomitsevaan joukkohysteriaan mukaan jossa ratkaisuna aina on, että jätä se, täyssika ei siitä mihinkään ole. Olisiko sellainen hienompi lähestymiskulma, kuin se että edes yrittää ymmärtää toista."

Luetaan tuo sitten kokonaan; inhimillisiä ihmisiä tässä vaan ollaan eikä kukaan ole täydellinen. Sillä lailla sinä selität kauheaa käytöstä. Minusta tuo selitys on ihan turhanaikainen, kun silminnäkijänä on pieni ja pelokas lapsi, jota mies ei olisi antanut vaimon edes lohduttaa. Syistä emme tietenkään tiedä, mutta minusta noin pelottavaa käytöstä ei saa selittelyillä muutettua normaaliksi ihmisen elämään kuuluvaksi.[/QUOTE]

Jokainen ihminen tulee puutteineen ja vikoineen toisen ihmisen elämään, siinä sitten punnitaan onko niitä hyviä puolia enemmän kuin huonoja ja kannattaako sitä seurustelua jatkaa ja sen parisuhteen eteen tehdä töitä ja vaalia sitä. Jokainen voi miettiä mikä tämän elämän tarkoitus ja mitä tarkoittaa olla ihminen on ja voi elää myös yksin jos tuntuu että sitä täydellistä ihmistä ei löydy, sitä ei löydy sentakia kun sitä ei ole olemassakaan, mitä nopeammin tämän tajuaa sen helpompaa elämästäkin loppupeleistä tulee.

 

["Har mi"]

Tatuointeja ei kannattaisi yleensäkään arvostella ennen kuin iho on parantunut. Eli noin viikon päästä.

 

["piku"]

Jokainen ihminen tulee puutteineen ja vikoineen toisen ihmisen elämään, siinä sitten punnitaan onko niitä hyviä puolia enemmän kuin huonoja ja kannattaako sitä seurustelua jatkaa ja sen parisuhteen eteen tehdä töitä ja vaalia sitä. Jokainen voi miettiä mikä tämän elämän tarkoitus ja mitä tarkoittaa olla ihminen on ja voi elää myös yksin jos tuntuu että sitä täydellistä ihmistä ei löydy, sitä ei löydy sentakia kun sitä ei ole olemassakaan, mitä nopeammin tämän tajuaa sen helpompaa elämästäkin loppupeleistä tulee.

Eikö sinua järkytä lapsen kärsimys? Edes vähän? Minua se tietysti järkyttää aivan erityisesti, kun tiedän miltä tuntuu pelätä järjettömästi käyttäytyvää isää. Minusta se on yksi iso tekijä tässä. Ei se lapsi osaa eikä hänen kuulukaan ajatella, että isä on vaan inhimillinen ihminen ja että tuollaiseen käytökseen nyt vaan täytyy tottua, kun jokaisella on tunteensa. Jos asiaa ei pystytä hänelle selittämään, pieni lapsi tulkitsee automaattisesti, että isän kiukku liittyy jotenkin häneen ja se on todella haitallista. Aivan varmasti joka ikinen aikuinen tietää, ettei täydellistä ihmistä ole olemassa. Tässä ei edes ole kyse täydellisyydestä vaan siitä, miten selvitä kun pelkää elämänkumppaniaan tosissaan.

Luen aina vaan hämmästyneempänä sinun kommenttejasi, mutta elämä on ihmeellistä, ei millään pahalla

 

[Niinpäti]

[QUOTE="piku";21950306]Eikö sinua järkytä lapsen kärsimys? Edes vähän? Minua se tietysti järkyttää aivan erityisesti, kun tiedän miltä tuntuu pelätä järjettömästi käyttäytyvää isää. Minusta se on yksi iso tekijä tässä. Ei se lapsi osaa eikä hänen kuulukaan ajatella, että isä on vaan inhimillinen ihminen ja että tuollaiseen käytökseen nyt vaan täytyy tottua, kun jokaisella on tunteensa. Jos asiaa ei pystytä hänelle selittämään, pieni lapsi tulkitsee automaattisesti, että isän kiukku liittyy jotenkin häneen ja se on todella haitallista. Aivan varmasti joka ikinen aikuinen tietää, ettei täydellistä ihmistä ole olemassa. Tässä ei edes ole kyse täydellisyydestä vaan siitä, miten selvitä kun pelkää elämänkumppaniaan tosissaan.

Luen aina vaan hämmästyneempänä sinun kommenttejasi, mutta elämä on ihmeellistä, ei millään pahalla[/QUOTE]

Siinähän hämmästelet, kirjoitin jo kommentissani että kannattaisiko lähteä vetämään jos asian laita näin on ja punnita sitä suhdetta tai yrittää selvittää noita solmuja, mutta kun ei se vain kelpaa, kyllä tässä nyt haetaan sitä, että pitää tuomita se mies pelkästään jonka muuten olen kommenteissani tehnyt.
Voit hämmästellä ja kummastella sitä tosiasiaa että minä en näe maailmaa niin mustavalkoisena kuin jotkut toiset, pystyn antamaan ihmiselle anteeksi ja tilaisuuden muuttua tai kasvaa ihmisenä, mutta jos sama meno jatkuu niin sitten se homma on minun puolelta ohi.

 

["vieras"]

Pian alkaa tulla turpaan. Sitä ei kannattasi jäädä odottamaan.

 

[macy gray]

Turhan usein ihmiset pelkäävät tunteitaan sellaisinaan. Kun jokin asia herättää voimakkaita tunteita, ei tunnetta hyväksytä tahdosta riippumattomana ilmiönä, vaan sitä yritetään perustella ja argumentoida järkiperäisesti. Tunteelle yritetään rakentaa loogista perustaa, jotta oma tunne olisi hyväksyttävä. Nähdäkseni tämä on kuitenkin väärä lähestymistapa omiin tunteisiimme. Me voisimme yksinkertaisesti hyväksyä, että meillä on jokin tunne, emmekä osaa välttämättä perustella mistä se johtuu, koska emme itsekään tiedä.

Eikä meidän tarvitse perustella tai oikeuttaa tunteitamme. Pääkoppamme sisältö ei toimi kokonaan loogisen argumentoinnin ja rationaalisuuden kautta. Emme ole laskimia, vaan olemme ihmisiä. Meillä on oikeus tunteisiimme, eikä kukaan saa sanoa tunteidemme olevan jotenkin vääriä, paheksuttavia tai kiellettyjä. Siten meillä ei ole myöskään velvollisuutta perustella toisille tunteitamme. Jos jokin uusi ilmiö inhottaa minua, ei ole minun velvollisuuteni kertoa muille miksi näin tunnen, koska en itsekään aina tiedä. Ei ole minun velvollisuuteni rakentaa loogista ja rationaalista perustaa tunteelleni. Tunteet ovat niin perustavanlaatuisia ja välittömiä kokemuksia, että inhotukseni perusteluksi tulisi riittää ”tuo herättää inhotusta minussa”.

Tunteita ei tarvitse oikeuttaa - Topias Salonen

Pitkälti hyvä kirjoitus ja allekirjoitan sen osittain. Olen kuitenkin eri mieltä siitä täytyykö omia tunteita ja reaktioita selittää. Mielestäni täytyy, jos toinen sitä kaipaa. Jos syyn itse tiedostaa, niin voi kertoa sen. Jos ei, niin sitten kertoo ettei tiedä / ymmärrä (vielä ). Kaikkia tunteita ja reaktioita ei osaa selittää ja se on ihan ok, mutta toisella on oikeus tietää se mikä on selitettävissä. Kuinka muuten voisi ymmärtää puolisoaan, jos hän ei yllättävissä tilanteissa selitä asioita vaikka itse tietäisikin syyt?

Mielestäni myös omien tunteiden analysointi ja järkeistäminen on joissakin tapauksissa perusteltua. Itselläni on taipumus liialliseenkin analysointiin, muta en pidä sitä silti heikkoutena. Olen sen avulla löytänyt uusia näkökulmia ja oivaltanut hyvin merkityksellisiä asioita, joten analysointi ja pohtiminen on ollut hedelmällistä. Joskus on parempi antaa olla. Tärkeää onkin erottaa se, milloin on syytä analysioda ja milloin ottaa tunne vastaan sellaisenaan vaikka ei syytä ymmärräkään.

 

[Niinpäti]

Pitkälti hyvä kirjoitus ja allekirjoitan sen osittain. Olen kuitenkin eri mieltä siitä täytyykö omia tunteita ja reaktioita selittää. Mielestäni täytyy, jos toinen sitä kaipaa. Jos syyn itse tiedostaa, niin voi kertoa sen. Jos ei, niin sitten kertoo ettei tiedä / ymmärrä (vielä ). Kaikkia tunteita ja reaktioita ei osaa selittää ja se on ihan ok, mutta toisella on oikeus tietää se mikä on selitettävissä. Kuinka muuten voisi ymmärtää puolisoaan, jos hän ei yllättävissä tilanteissa selitä asioita vaikka itse tietäisikin syyt?

Mielestäni myös omien tunteiden analysointi ja järkeistäminen on joissakin tapauksissa perusteltua. Itselläni on taipumus liialliseenkin analysointiin, muta en pidä sitä silti heikkoutena. Olen sen avulla löytänyt uusia näkökulmia ja oivaltanut hyvin merkityksellisiä asioita, joten analysointi ja pohtiminen on ollut hedelmällistä. Joskus on parempi antaa olla. Tärkeää onkin erottaa se, milloin on syytä analysioda ja milloin ottaa tunne vastaan sellaisenaan vaikka ei syytä ymmärräkään.

Totta töräyttelet, mutta joskus sitä ei vain pysty selittämään jotain tunteitaan ja sitäpaitsi tuolla yhdessä ketjussa oli joku äiti lyönyt lastaan, minulla tuli ekana mieleen että pitää hakea apua ongelmaansa, on vain niin helppo syyllistää, se on niin perkeleen helppoa että ei ole tosikaan.