Kuinkahan kamala kuolema tulee kun sairastaa keuhkoahtaumatautia

Kai hoitamatta jättäminen on kuitenkin hoitovirhe, ellei ole tehty sopimusta siitä ettei aktiivista hoitoa enää tehdä. Vaikka kuinka olisikin kyseessä parantumaton sairaus. Keuhkoahtaumassakin kyllä tiedetään aika hyvin miten lähellä lähtö on jos potilas on seurannassa. Syövät ovat sitten vähän eri asia.

 

Jos ei tupakanpoltto lopu ei saa happipulloakaan. Se kun voi mennä tukkoon tupakoinnista johtuvien pienhiukkasten takia.

 

Mun vaari hiipui pois taudin seurauksena. Ei mitenkään kauniisti ja hiljaa, vaa koristen, vinkuen ja puhumaankaan ei kyennyt, kun happi ei riittänyt.
Sairaalaan kun otettiin sisään, niin samana yönä kuoli.
Kuin rankka syöpä loppuvaiheessa. Ei voimia ja luulen että hapenpuute meni päähänkin.

Ei saanut kotiin lisähappea, eikä mitään muutakaan astmapiippua lukuunottamatta diagnoosin jälkeen. Ei vaikka oli yhteydessä tk:hon olon heikentyessä, itse ei päässyt enää liikkeelle siinä vaiheessa ja uskoi lääkäreitä, että voi odotella ensiviikon lääkäri aikaa. Röökin polton lopetti vasta vähän ennen kuolemaansa.

Itse epäilen hoito virhettä kuoleman syyksi. Toisaalta en tiedä oliko se loppuviimein hyvä asia ettei pitkittynyt tuskainen taival. Mutta tämän ei kuuluisi olla ihmisten käsissä, vaan lääkäreillä on velvollisuus hoitaa ajoissa. Näin ei tapahtunut.

Ja silti sitä vaan ite poltti tupakkaa, kunnes raskaus lopetti. Nyt 18kk ilman.

keuhkoahtaumataudista ei parane, et voi vedota hoitovirheeseen. Siinä sairaudessa , kuten syövissäkään ei voi tietää meneekö tänään vai vasta ensi viikolla.

Mutta se on ollut suuri virhe ettei lisähappea ole kotiin annettu. Ihminen on jätetty hoitamatta. Suuri virhe jo siinä tapahtunut.

 

Mun vaari hiipui pois taudin seurauksena. Ei mitenkään kauniisti ja hiljaa, vaa koristen, vinkuen ja puhumaankaan ei kyennyt, kun happi ei riittänyt.
Sairaalaan kun otettiin sisään, niin samana yönä kuoli.
Kuin rankka syöpä loppuvaiheessa. Ei voimia ja luulen että hapenpuute meni päähänkin.

Ei saanut kotiin lisähappea, eikä mitään muutakaan astmapiippua lukuunottamatta diagnoosin jälkeen. Ei vaikka oli yhteydessä tk:hon olon heikentyessä, itse ei päässyt enää liikkeelle siinä vaiheessa ja uskoi lääkäreitä, että voi odotella ensiviikon lääkäri aikaa. Röökin polton lopetti vasta vähän ennen kuolemaansa.

Itse epäilen hoito virhettä kuoleman syyksi. Toisaalta en tiedä oliko se loppuviimein hyvä asia ettei pitkittynyt tuskainen taival. Mutta tämän ei kuuluisi olla ihmisten käsissä, vaan lääkäreillä on velvollisuus hoitaa ajoissa. Näin ei tapahtunut.

Ja silti sitä vaan ite poltti tupakkaa, kunnes raskaus lopetti. Nyt 18kk ilman.

keuhkoahtaumataudista ei parane, et voi vedota hoitovirheeseen. Siinä sairaudessa , kuten syövissäkään ei voi tietää meneekö tänään vai vasta ensi viikolla.

Mutta se on ollut suuri virhe ettei lisähappea ole kotiin annettu. Ihminen on jätetty hoitamatta. Suuri virhe jo siinä tapahtunut.

mutta eikö kuitenkin ole parempi ettei trvinnut kärsiä niiin pitkään. Mun mielestä se on van kärsimyksen lisäämistä jos happea vileä nnetaan, kun tiedetään etei se muuta kun pidentää ehkä viikola parilla elinaikaa, aiikaa jokna olet sidottuna koko ajan happipulloon ei hauskaa elämä sekään.

 

Mun mielestä se on van kärsimyksen lisäämistä jos happea vileä nnetaan, kun tiedetään etei se muuta kun pidentää ehkä viikola parilla elinaikaa, aiikaa jokna olet sidottuna koko ajan happipulloon ei hauskaa elämä sekään.

Mistä sinä näitä faktoja vedät? Että pari viikkoa pidentää elinikää? Eiköhän usein ole kyse kuitenkin paremminkin parista vuodesta, ainakin meillä näin. Suomessa on mm. eutanasia kieletty, joten kukaan lääkäri ei saa lyhentää toisen ihmisen elämää omineen. Eri asia sitten loppuvaiheessa kun jätetään aktiiviset hoitotoimenpiteet pois ja silloin potilas tai ainakin läheiset ovat tietoisia tästä. Me voimme tietty olla sitä mieltä, että helpompi olisi nopea lähtö, mutta lääkärit eivät voi ajatella niin ja etenkään toimia sen mukaan.

 

Kyllä siihen sitten viimein tukehtuu... Mieheni isä sairastaa sitä.

 

Mun vaari hiipui pois taudin seurauksena. Ei mitenkään kauniisti ja hiljaa, vaa koristen, vinkuen ja puhumaankaan ei kyennyt, kun happi ei riittänyt.
Sairaalaan kun otettiin sisään, niin samana yönä kuoli.
Kuin rankka syöpä loppuvaiheessa. Ei voimia ja luulen että hapenpuute meni päähänkin.

Ei saanut kotiin lisähappea, eikä mitään muutakaan astmapiippua lukuunottamatta diagnoosin jälkeen. Ei vaikka oli yhteydessä tk:hon olon heikentyessä, itse ei päässyt enää liikkeelle siinä vaiheessa ja uskoi lääkäreitä, että voi odotella ensiviikon lääkäri aikaa. Röökin polton lopetti vasta vähän ennen kuolemaansa.

Itse epäilen hoito virhettä kuoleman syyksi. Toisaalta en tiedä oliko se loppuviimein hyvä asia ettei pitkittynyt tuskainen taival. Mutta tämän ei kuuluisi olla ihmisten käsissä, vaan lääkäreillä on velvollisuus hoitaa ajoissa. Näin ei tapahtunut.

Ja silti sitä vaan ite poltti tupakkaa, kunnes raskaus lopetti. Nyt 18kk ilman.

keuhkoahtaumataudista ei parane, et voi vedota hoitovirheeseen. Siinä sairaudessa , kuten syövissäkään ei voi tietää meneekö tänään vai vasta ensi viikolla.

Mutta se on ollut suuri virhe ettei lisähappea ole kotiin annettu. Ihminen on jätetty hoitamatta. Suuri virhe jo siinä tapahtunut.

mutta eikö kuitenkin ole parempi ettei trvinnut kärsiä niiin pitkään. Mun mielestä se on van kärsimyksen lisäämistä jos happea vileä nnetaan, kun tiedetään etei se muuta kun pidentää ehkä viikola parilla elinaikaa, aiikaa jokna olet sidottuna koko ajan happipulloon ei hauskaa elämä sekään.

Se ei ollut kuitenkaan Sun läheinen kun kuoli, joten sun mielipiteesi ilman mitään tietoa/taitoa aiheeseen liittyen tuntuu vähän loukkaavalta. Ymmärän pointin kuitenkin, ja niinhän tuossa ensimmäisessä viestissä jo mainitsinkin, että ehkä parempi näin.

Enkä siis missään tapaukseessa tarkoittanut sitä, että hoitovirhe olisi se ettei sairautta parannettu, vaan se ettei sairautta hoidettu. Kuitenkin se kotona viruminen (jota kesti kuukausia) olisi ollut miellyttävämpää, jos olisi saanut edes aivoille happea, kipujen lievityksestä puhumattakaan. Myöskin jonkin sortin henkinen apu kuolemaan valmistautuessa olisi ollut tarpeen, tosin paikallisessa tk:ssa ei mitään asiallista hoitoa saanut, niin ei varmaan kuolemastakaan yms. puhuttu.

 

Monet kuolee keuhkokuumeeseen tai sydänkohtaukseen, ei tukehtumalla.

 

Näen läheltä erään sukulaisen hidasta kuolemaa keuhkoahtaumatautiin ja loppui kuin seinään oma tupruttelu. Sellaista kärsimystä ei toivo pahimmalle vihamiehellekään Ihan kauhea sairaus ja hurjat tuskat ja kärsimykset pitkälle edetessään.

Samoin loppu mun äidillä 1,5kk sitten tupankanpoltto kuin seinään, mun isä kuuli sillon sairastavansa keuhkosyöpää, joka levinnyt toiseen keuhkoon ja maksaan. Äiti aiemminkin yrittänyt lopettaa tupakointia, mutta aina sortunut uudeleen vaikka käyttänyt nikotiinilaastaria ym.
Nyt ei ole edes tehnyt tupakkaa mieli, eikä käytä mitään laastareita.
Onkohan tossa keuhkosyövässä kuolema samanlainen kuin keuhkoahtaumataudissa?

 

Saattohoidossa noi potilaat voidaan nukuttaa, ettei niiden tarvitse kokea sitä tukehtumiskuolemaa.

Tämä sedaatio on hyvin vähäisessä käytössä Suomessa, edes pahimpia syöpäkipupotilaita ei nukuteta. Mutta morfiini, tuo ihmeaine, kyllä helpottaa oloa niin paljon että ei siinä potilas/kuoleva huomaa mihin kuolee tai koska kuolee.

 

Mitenkäs kun jostain luin että "keuhkoahtauman kanssa voi pärjätä"? Tiedän NAISEN, nelikymppisen, joka sairastaa tuota. vissiin vielä aika alkutekijöissä. vai johtaako tuo aina parissa vuoessa kuolemaan?

 

Mietin vian kun miehen isäpuoli sairasta sitä. Polttaa tupakkaa vielä kuin korsteeni ja on muitekin sairauksia.
Siinä kuulemma vain tukehtuu, kamalaa.

Sitten kun saa lisähapen, on elinaikaa n. vuosi

 

Monet kuolee keuhkokuumeeseen tai sydänkohtaukseen, ei tukehtumalla.

Näin minäkin tiedän yhden keuhkoahtaumapotilaan lähteneen.

 

Keuhkoahtaumatautia 10 vuotta sairastanut tätini kuoli viime kuussa. Löytyi omasta sängystään happimaski naamalla, kädet rinnan päällä. Ilmeisesti kuollut rauhallisesti. Syytä ei vielä tiedetä, avausraportit tulevat myöhemmin.

Täti poltti tupakkaa ihan loppuun asti, kävi välillä vetämässä happea ja taas tupakalle :headwall: . Hän tiesi hyvin kaikki tupakoinnin haittavaikutukset taudin etenemiseen, samoin että tulee kuolemaan tukehtumalla. Tieto ei auttanut, tupakointi jatkui.

Tätiä on ikävä :'(

 

Keuhkoahtaumatautia on eri tasoista. Osa tupakoitsijoista jatkaa polttamista vielä, vaikka diagnoosi selvä ja henki ahtaalla rasituksessa. Tauti etenee nopeasti tupakoitsijoilla, mutta hidastuu kuitenkin tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Tupakointi kannattaa lopettaa heti, kun sairaus todetaan.

Lääkkeet on nykyisin hyviä ja avaavat keuhkoputkia niin, että happihoitoa ei tarvitse vuosikausiin. Happirikastinhoito järjestetään kotiin heti, kun veriarvot osoittavat, että se on tarpeellista. Valitettavasti monet keuhkoahtaumatautia sairastavat eivät ota lääkkeitä kotona ja täten hapetus on kotioloissa huono. Sairaalaoloissa on lääkitykset, joiden ottoa seurataan ja siitä syystä sitten sairaalassa tehtävässä arteria verikokeessa happiarvot voivat olla ihan hyviä.

 

Mutta se on ollut suuri virhe ettei lisähappea ole kotiin annettu. Ihminen on jätetty hoitamatta. Suuri virhe jo siinä tapahtunut.

Ei se virhe ole, jos potilas polttaa tupakkaa ei happirikastinhoitoa voida kotiin antaa, tiedäks millanen räjähdysvaara on jos kessuttelee rikastimen lähettyvillä?

 

Kamala ainakin vierestä seurata.

 

Saattohoidossa noi potilaat voidaan nukuttaa, ettei niiden tarvitse kokea sitä tukehtumiskuolemaa.

Tämä sedaatio on hyvin vähäisessä käytössä Suomessa, edes pahimpia syöpäkipupotilaita ei nukuteta. Mutta morfiini, tuo ihmeaine, kyllä helpottaa oloa niin paljon että ei siinä potilas/kuoleva huomaa mihin kuolee tai koska kuolee.

On muuten hyvin hoitolaitoskohtaistakin. Omassa työpaikassa sedaatiota käytetään verrattain usein terminaalivaiheen potilaiden hoidossa, samoin kuin kaupunkimme palliatiivisella osastollakin.

 

Mummu on sairastanut tautia jo about 30 vuotta. Hän oli tehdasompelija joka vielä tupakoi! Tupakoinnin lopetti vasta n. 20 vuotta sitten. Häl tauti on pysynyt hyvin kurissa, käyttää ainoastaan astmapiippua. Toki pienikin liikkuminen hengästyttää ja joskus puhuessakin pitää yskiä mut mitään happihoitoa ei ole tarvinnut. Hän tuskin kuolee keuhkoahtaumataudin tukehtumiseen koska tauti ei ole pahentunut juuri vuosien varrella.

 

Jaa-a... :'(

Mun 77-vuotias vaarini sairastaa keuhkoahtaumatautia ja on nyt toista vuotta happipullojen varassa. Neljän seinän sisällä se elämä on ja kulkee. Fyysinen kunto on ihan olematon :/ Onneksi mieli on vielä virkeä, vaikka masennusta on aika ajoin.

Vaarini lopetti piipun polttamisen n. 20 vuotta sitten.

 

Mieheni on 40 vuotias 4 lapsen isä. Ei ole polttanut vuosiin ja sairastaa tautia nyt jo toista vuotta. Käyttää hengitettäviä lääkkeitä.
Hänellä on myös vaikea diabetes.

 

Mein naapuri sairastaa sitä. Aika kamalaa on kun postinhakureissun (10m) jälkeen vinkuu ja pihisee niin ettei pysty puhumaan.. :| Polttaa silti.

Ja silti polttaa ja siten vain pahentaa tilannettaan.... :/

 

Hoidin yhtä copd-potilasta kerran. Oli sänkyynhoidettava ja jokainen asennonvaihto (esim kyljelleen kääntäminen lakananvaihdon yhteydessä) ja jokainen sana jonka hän yritti sanoa sai aikaan tukehtumiskohtauksen. Oli ihan hirveää katsella kun henkilö meni ihan siniseksi ja kouristeli kun ei vaan saanut happea.

 

jos mikään muu tauti ei vie ennen tuota, niin kyllä tukehtuminen edessä. Taudin kanssa voi elää vuosia, pienestäkin kävelystä rasittuu, voi joutua ottamaan lisähappilaitteen kotia

Happilaitteen saa vasta kun on lopettanut tupakoinnin ja kun sen saa noin vuosi on elinaikaa

 

[QUOTE="hoitaja";23709308]Happilaitteen saa vasta kun on lopettanut tupakoinnin ja kun sen saa noin vuosi on elinaikaa [/QUOTE]

Tuo ei ole kyllä totta.Sukulaisellani on todettu keuhkoahtaumatauti 7 vuotta istten ja 4 vuotta on ollut happilaitteisssa kotona, edelleenkin suht hyvässä kunnossa, mutta tupakoi edelleen.