Toggle sidebar

Keskenmenon kokeneet: tunsitko/tiesitkö/vaistositko, että kaikki ei ole kunnossa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onnea on...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

onnea on...

Vieras
Itse koin epäonnistuneen raskauden loppuvuodesta 2009 ja vaistosin/tunsin koko ajan, että asukilla ei ole kaikki kunnossa. En osannut alkaa iloitsemaan raskaudesta, sillä oli outo olo. Tuulimunaksi sitten todettiin... Nyt olen raskautunut uudelleen ja fiilis on ihan eri ja olen "jutussa" täysillä mukana!!! Jippii!!!
 
KOin 2 keskenmenoa putkeen alkuvuodesta 2009 ja ekasta vaistosin,toisesta en. Raskauduin samantien kun keskenmeno vuoto alkoi niin samasta kierrosta ja toisen keskenmenon jälkeen myös heti siitä kierrosta ja joulukuussa syntyi vauva :)
 
En vaistonnut mitään. Kaksi keskenmenoa takana. Toisen kerran kun tulin raskaaksi olin tietysti epäileväisempi kun edellinen raskaus oli mennyt kesken, mutta silti toiveikkain mielin enkä varsinaisesti mitään vaistonnut. Kolmas raskaus sitten onneksi päättyi onnellisesti.
 
Mulla on kans menny yks kesken ja "inhosin" sitä alkiota. Vaikea selittää sitä tunnetta, mut koin, et mun sisälläni on kasvamassa jotain pahaa ja rumaa, enkä haluunnut sitä. Muista raskauksista ei oo ollu tällaisia fiilareita.
 
Ei ollut ennakko epäilyksiä. Ultrassa rv6+4 kaikki hyvin sydän löi ruudussa. Tästä 2 päivää keskenmeno...en voi väittää etteikö kävisi mielessä että johtuiko tuosta ultrasta:/ maha tuli tosi kipeäksi heti ultran jälkeen...
 
en todellakaan vaistonnut, sen sijaan sit seuraavassa raskaudessa "vaistosin" vähän väliä että nyt on jotain vialla, vaikka vauva pysyi matkassa oikein hyvin koko ajan ja syntyi terveenä.
 
Ei. Tosin tokan keskenmenon kohdalla olin jotenkin ahdistunut siitä, että jos kaikki ei ole kunnossa. Etenkin sikiön mahdolliset vammat tms. pelottivat. Näihin pelkoihin ei ollut mitään erityistä, samanlaista elämää elin kuin aina muutenkin. Jotenkin oli helpompaa hyväksyä se km, kun ajatteli, että jotain oli vialla ja se raskaus loppui sitten siihen (sikiön sydän vain lakkasi lyömästä ). Km oli helpompi kuin kestää lapsen vakava krooninen sairaus.
 
ennen keskenmenoa näin kahtena yönä unta että saan keskenmenon :o ja muutenkin plussasta lähtien olin koko ajan kauhean epäileväinen että oonkohan ees raskaana ja meneeköhän kaikki hyvin... tätä en oo ollu kahdessa aiemmassa raskaudessa, jotka molemmat päättyivät hyvin.
 
En tavallaan vaistonnut, mutta epäilykset heräsivät, kun raskaustestiin ei tullut kuin pelkkiä haamuja... Selinmakuulla ollessa myös alavatsa tuntui kummalliselta enkä pystynyt nukkumaan ollenkaan selälläni. Alavatsaa silleen jännästi myös kylmäsi ja sitten alkoi kipuilu, tuhru... ja sitten olikin selvää, että kesken menee.
 
vaistosin heti raskaustestin viivasta et kaikki ei oo ok. se oli hyvin vaalea!! vatsakivut alkoi jonku viikkoo jälkeenpäin ja pientä veristä vuotoo 8vk.lla!! ultrassa kävin ja kaikki ok. n.4pv jälkeenpäin heräsin kovaan alavatsa kipuun ja vessaan juostessa se oli sitte siinä...
 
Olin ihan varma ettei kaikki ole kunnossa!! Testi näytti plussaa mutta raskausoireet olivat hyvin lieviä.
Kerroin siitä neuvolassakin että miten outo olo on. ja vakuutettiin että kaikki on hyvin. Vaikka sydänääniäkään ei kuulunut eikä vatsa alkanut kasvaa, väitettiin että kaikki on varmasti hyvin.
Yhtenä käyntikertana ultrattiinkin neuvolassa kun sanoin etten usko vatsassa olevan mitään, ja neuvolatäti väitti näkevänsä sikiön pään ainakin. Mä en nähnyt mitään. Niskapoimu-ultrassa sitten kätilö tuumasi heti että tuulimunaraskaus, kohtu ei ole yhtään kasvanut edes.
Onneksi olin osannut varautua henkisesti tähän, kun koko ajan "tiesin" ettei masussa mitään vauvaa ole. :/
 
Mulla oli myös vahva olo ettei kaikki ole hyvin ja siittä ihan päiväkirjaankin kirjoitin ennen km. Sit kun aloin vuotaa ihan todella vähän rusehtavaa limaa, niin se oli selvä peli. Kova suru oli. Myös kaverini näki unta et sain keskenmenon siis tässä samassa raskaudessa, hän ei kylläkään kertonut mulle siittä silloin kun olin vielä raskaana. Jotenkin nää asiat vaan vaistoaa :'(
 
Mulla oli koko ajan sellainen olo että "katotaan nyt mitä tästä tulee", toisin kuin ekan raskauden aikana kun olin heti aivan täpinöissäni enkä tainnut ees aatella etteikö kaikki olis hyvin.
Sitten kun tuli vatsakipuja niin tiesin vaan että ei pääty hyvin, eikä päättynyt. Koin vielä toisenkin epäonnistuneen raskauden, en osannut siitäkään iloita, tosin pelkoa se varmasti silloin oli.
 
No, pieni epäilys oli kun raskaustestin viiva vaan pysyi haaleana ja plussa tuli muutenkin omituisen myöhään. kesken meni. esikoisesta taas heti oli vahvat viivat ja ihan erilainen olo
 
esikoisesta ja kuopuksesta olin onnellinen ja normaalia keskenmenon pelkoa oli, joka kaikkosi heti kun oli maagiset 12 viikkoa täynnä...

Kaksosten raskaudessa oli outo olo ja en ostellut vaatteita ym..vaunut tilasin kun olin noin 16 viikolla raskaana kun tuli hyvät ja edulliset vastaan, sitten rv 17+5 tuli miulle sellanen olo ettei kaikki oo hyvin ja menin neuvolaan kuunteluttaan sydänäänet joita ei enää löytynyt :'( toinen kuolleena ollut toista viikkoa ja toinen oli kuollut ihan niinä päivinä :'( :'( tässä ei enää jos raskautuu (yk3 lähti käyntiin eilen) uskalla luottaa ennenkuin vauva on sylissä ja sittenkin on uudet kauhuudet odottamassa, kätkytkuolemat ym. pelottaa sitten kauheesti
 
Kyllä tunsin molemmissa, tosin keskenmenneissä raskauksissa testiviivat oli haaleita ja oli ruskeaa tiputtelua. Joten oli ihan erilaisia kun ne 2 raskautta missä lapset on syntyneet.
 
Minä taas uskon, että aika moni on pelännyt keskenmenoa ja "vaistonnut" ja pelännyt ettei kaikki ole kunnossa. Ja monilla silti on kaikki ok ja lapsi syntyy terveenä ja sitten osa saakin se keskenmenon/tuulimuna tms. ja toteaa jälkikäteen "tienneensä" alusta asti että jokin on vialla. Eli puhdasta sattumaa sanoisin siis.

Minulla on takana kolme raskautta, ei yhtään keskenmenoa ja lapset syntyneet terveinä jne jne. Mutta kyllä minä olen alussa silti pelännyt, että jos kaikki ei olekaan kunnossa jne.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa