Asiathan tietysti riippu katsontakulmasta. Itäsuomalaisena ja useamman maakunnan alueella asuneena sanoisin seuraavaa;
- ei savolaiset ole kieroja, ne on epäsuoria
- savolainen lupsakkuus on smalltalkia ym. sosiaalista vuorovaikutusta, ei ne pohjimmiltaan oo erityisen leppoisia
- itäsuomalaiset (tai juuriltaan sellaiset) on vieraanvaraisempia ku länsisuomalaiset, savossa näkyy varsin hyvin (Kaavilla tarjotaan kulkijalle kahvit ja ruuat...Kiuruveellä lähinnä pohjanmaata ei aina ees kahveja vaikka itte juuaan)
-pohjalainen on itäsuomalaisesta epäkohtelias ja vissiin itäsuomalainen on pohjalaisista liian itseään tykö tekevä tyhjän puhuja (kuinka monta pohjalaista diplomaattia tiedät)
- pohjalainen puhuu 70-luvun omakotitalostaan ku maalaiskartanosta, kaikki on hyvää ja mahdottoman hyvää...ei paljon turha vaatimattomuus vaivaa
-pohjalainen kateus ilmenee siinä, että pitää tehdä paremmin ku naapuri (vaikkei ois varaakaan)
-savolainen kateus on sitä, että salaa ja seläntakana epäillään ja toivotaan naapurin tekemisen menevän pieleen
-savolaiset on eläneet satoja vuosia idän ja lännen rajalla, joten on henkiin jäädäkseen ollut pakko oppia diplomaattiseksi...pohjalaisella suoraan sanomisella ois isännän vaihtuessa henki lähtenyt
Kaikkin mukavinta seutua on minusta etelä-karjala, ihmiset on sosiaalisia ja ilmasto kiva (oi jospa sinne joskus pääsis)
Minä oon itäsuomalainen ja ukko on pohjalainen tai luulee olevansa. Ukko on kiero ku korkkiruuvi (mut siinä onki vartti savolaista).