Peac
En toki tarkoittanut etteikö tämä sairaus olisi vakava. Onhan tämä! Eikä minun tulevaa tilaani voi tietää.Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:Peac ja aatamin akka; olen sitä mieltä, itsekin sairaana, että ihmisen tulisi hankkia lapsia vain jos kykenee heistä täysin huolehtimaan. Omat pari vuottani ovat olleet raskaita. Ei ollut helppoa joutua sairaalahoitoon siinä kunnossa, ettei jaksa nousta sängystä ylös, kun kuopus oli 4kk vanha. Tai olla viikkokausia, välillä jopa kuukausia toipilaana ja kuntoutujana. Enkä edes ole käynyt läpi leikkauksia, kuinka raskasta se sitten olisikaan. Tai entä jos minulle kehittyykin syöpä vaikka viiden vuoden kuluttua? Lapset ovat toki nykyään voimavarani, kuten kerroinkin että sairaus puhkesi vasta toisen raskauden aikana. Mutta olisin jättänyt lapset tekemättä, jos olisin ollut sairastuttuani lapseton ja maannut puolikuolleena osastolla.. ei olisi iskenyt vauvakuumeet päälle! Ihan vain siksi, että ei tarvitsisi henkisesti käydä läpi pelkotiloja - ei itsestä niin väliä, mutta miten lapset, jos minulle kävisi jotain. Lapsettomana voisin myös häipyä pois talven keskeltä (kylmät ilmat olleet minulle terveydellisesti todella raskaat) jonnekin lämpimään ja stressittömään ympäristöön.
Peac, oma lapsuutenikin on ollut stressaava ja ruokavalio huono. Itse muutan ruokavalioni mieluummin 100%, kuin päädyn leikattavaksi. Meidän suvussakaan ei sairautta ole ollut perinnöllisenä, ainoastaan siskoni on sairastanut ja oman sairauteni puhkeamisen jälkeen tauti puhkesi toisellakin siskolla. Ympäristötekijät ja länsimaiset olosuhteethan tälle altistavat.
Tämä sairaus on perinnöllinen ja myös vakava jos sille päälle sattuu. Ei se ole leikin paikka olla hengenvaarallisessa tilassa eikä nautinnollista jos välillä lähes kävelykykykin menee erinäisten vaivojen ja liitännäissairauksien myötä. Talven aikana minulla on ollut erinäisiä tulehduksia päästä varpaisiin. Siskoni on käynyt toistakymmentä leikkausta läpi. Hänellä ei kasva enää hiuksiakaan päässä, arveltu imeytymishäiriöitä syyksi. Mutta hyvä jos sinun oireesi ovat vielä ei-vakavia, toivottavasti ne myös pysyvät sellaisina..
Silti, sairauksia on paljon. Aina voi tulla ongelmia terveyden kanssa tai sattua vaikka onnettomuus. Minulla on myös vakaa parisuhde. Itse en halua elää elämääni tulevaa peläten. Vaikkei minulla olisikaan tätä sairautta, voisi jotain muuta joskus ilmaantua. Minusta se ei siis ole niin mustavalkoista, hankkiako lapsia mahdollisten rankkojen jaksojen vuoksi vai ei. Ei kukaan voi sanoa ennakkoon pystyykö huolehtimaan lapsistaan vai ei, ei kukaan. Lapsilla olisi myös isä. Sitä ei ikinä tiedä kuinka kauan täällä kukakin on yms. mutta en voi suunnitella tulevaisuuttani lainkaan jos otan huomioon kaiken mitä tässä elämässä voi tapahtua. Sama se kai olisi sitten olla elämättä lainkaan.
Näin ajattelen, kaiken jo kokemani jälkeen.