TÄNÄÄN Liv D: Vanhemmuus pilasi elämäni (klo.22.00)

Halusin lapsia ihan aidosti, mutta en ollut varautunut täysin siihen, mitä vanhemmuus tarkoittaa. Varsinkaan silloin, jos suunnitelmat menevät kaikilta osin pieleen.

...ei enää huvittanutkaan?

 

Halusin lapsia ihan aidosti, mutta en ollut varautunut täysin siihen, mitä vanhemmuus tarkoittaa. Varsinkaan silloin, jos suunnitelmat menevät kaikilta osin pieleen.

...ei enää huvittanutkaan?

Niin, ei minua vaan sitä toista osapuolta.

 

Halusin lapsia ihan aidosti, mutta en ollut varautunut täysin siihen, mitä vanhemmuus tarkoittaa. Varsinkaan silloin, jos suunnitelmat menevät kaikilta osin pieleen.

...ei enää huvittanutkaan?

Niin, ei minua vaan sitä toista osapuolta.

Peesailen Non compos mentista jokaisen kommentin osalta.

Nyt pelataan niillä korteilla, jotka kädessä on ja piste.

 

Ymmärrän ihan hyvin tuon tunteen. En aio ohjelmaa katsoa kylläkään. Lapseni ovat minulle toki tärkeitä, eikä tehtyä tekemättömäksi saa. Onneksi kasvavat kuitenkin nopeasti, pikkulapsivaihe oli se ikävin kohta. Nyt ollaan jo voiton puolella, mutta en todellakaan halua enempää lapsia.

Vanhemmuus ei pilannut elämääni, mutta hidastaa muihin päämääriini pääsyä. Onneksi, edelleenkin, lapset kasvavat. En ole mikään äidillinen ihminen, mutta yrittänyt parhaani.

Ihan mielenkiinnosta sinua mitenkään teilaamatta tai arvostelematta; miksi teit lapsia?

Olin elämänvaiheessa, jossa tuntui siltä, että perimmäiset haluni ja tekoni olivat vääriä. Minulle oli pitkään uskoteltu, etten osaa mitään, en onnistu missään eikä varsinkaan kukaan koskaan halua parisuhteeseen kanssani. Nuori ihminen, jonka itsetunto ihan nollilla mm. koulukiusaamisen ja erilaisuuden takia. Kun joku sitten tahtoikin kanssani naimisiin, en miettinyt sen kauempaa; luulin sen olevan elämäni ainoa tilaisuus. Ainoa tilaisuus olla normaali. Luulin, etten sovellu muuhun kuin korkeintaan synnyttämään lapsia, jos sitäkään.

Halusin lapsia ihan aidosti, mutta en ollut varautunut täysin siihen, mitä vanhemmuus tarkoittaa. Varsinkaan silloin, jos suunnitelmat menevät kaikilta osin pieleen.

Eli halusit lapsia koska niin on tapana tehdä? Mua vaan kiinnostaa aihe, koska eräs ystäväni teki lapsia vain siitä syystä, että vanhana joku tulee katsomaan. Muuten vaikuttaa siltä että lapset vain hankaloittavat hänen elämäänsä..

 

Lapsia jos tekee, elämä on pääosin työtä aamusta iltaan. ainakin jos lapsia on yli 1.
ja toisekseen, on osattava elää sen kanssa, että mitä vaan milloin vaan voi tapahtua, ja joudun ehkä ikuisesti hoitaa lapsiani. lapsi voi syntyä sairaana tai sairastua myöhemmin.

 

Nyt pelataan niillä korteilla, jotka kädessä on ja piste.

Heja, heja!

Miehekäs asenne. On vain naisia,jotka keskittyy enempi valittamiseen silloinkin kun muutama valttikorttikin olisi vielä käsissä.

 

Eli halusit lapsia koska niin on tapana tehdä? Mua vaan kiinnostaa aihe, koska eräs ystäväni teki lapsia vain siitä syystä, että vanhana joku tulee katsomaan. Muuten vaikuttaa siltä että lapset vain hankaloittavat hänen elämäänsä..

Sosiaalinen konventio ei ole mikään äärimmäisen hyvä syy, mutta erittäin yleinen. Jos olisin kokenut elämäni lasten kanssa sietämättömäksi, olisin toki voinut heistä luopua. Katson kuitenkin tarjoavani heille parhaimmat mahdollisuudet kasvuun. Pähkinänkuoressa: ehkä ei paras ratkaisu, mutta nyt eletään sen kanssa ja joka hetki heidän kanssaan on antoisampi, sillä he kasvavat. Vauvavaihe oli ikävää, kun ei tiennyt, mikä toisella on, että pitää itkeä. Nyt heidät voi jo ottaa mukaan kaikkialle minne menen ja hekin jakavat samoja intressejä kuin minä.

Loppujen lopuksi elämä on ihan mukavaa heidän kanssaan. Se vain olisi erinäköistä, jos heitä ei olisi.

 

Nyt pelataan niillä korteilla, jotka kädessä on ja piste.

Heja, heja!

Miehekäs asenne. On vain naisia,jotka keskittyy enempi valittamiseen silloinkin kun muutama valttikorttikin olisi käsissä.

No mitä se jatkuva ininä ja narina auttaa? Ei mitään. Elämässäni on monta asiaa erittäin hyvin ja asiat olisivat varmasti toisin ilman lasta, mutta se ei suinkaan tarkoita, että kaikki asiat olisivat paremmassa jamassa. En tiennyt mihin ryhdyin, mutta näillä mennään nyt ja rohkeasti mennäänkin!

 

Lapsia jos tekee, elämä on pääosin työtä aamusta iltaan. ainakin jos lapsia on yli 1.

Tämä piti paikkansa meillä vain ensimmäiset 1,5 vuotta. Sen jälkeen helpottaa kummasti. Väitänpä jopa, että kahden lapsen kanssi minulla on usein helpompaa kuin yhden kanssa, koska lapset leikkivät paljon keskenään ja sillävälin minä saan rauhassa laiskotella.

Lapseni ovat nyt 2 v ja 4 v. Elämäni on varsin helppoa tällä hetkellä. Olen luonteeltani laiska ja nyt aikaa on riittävästi TV:n katsomiseen, lehtien lukemiseen, nettisurffailuun yms. tyhjäntoimittamiseen.

 

Minusta on ihanaa olla äiti ja tunnen katkeruuttakin siitä, että sain vain yhden lapsen.

Nyt kun olen totaaliyh, ilman tukiverkkoa, tunnen olevani vankilassa. Kuitenkin lapsi on tärkein eikä tilanne ole lapsen syy.

Tuntuu vain kuin elämä olisi loppunut tähän, kun mitään muuta elämää ei ole eikä tule varmasti vuosiin.

 

Minusta on ihanaa olla äiti ja tunnen katkeruuttakin siitä, että sain vain yhden lapsen.

Nyt kun olen totaaliyh, ilman tukiverkkoa, tunnen olevani vankilassa. Kuitenkin lapsi on tärkein eikä tilanne ole lapsen syy.

Tuntuu vain kuin elämä olisi loppunut tähän, kun mitään muuta elämää ei ole eikä tule varmasti vuosiin.

Olen myös totaaliyksinhuoltaja, kahdelle lapselle. Tukiverkkona on vain omat vanhemmat, mutta toisella paikkakunnalla. En harrasta mitään, en käy missään ilman lapsia. En halua laittaa pientä päiväkotiin liian aikaisin, joten olen kotona (eli haluan lapselle parasta, mutta itse luovun paljosta).

 

Kyllä aion katsoa tuon ohjelman. Kiinnostaa kovasti ihmisten erilaiset mielipiteet asioista. Ei meidän kaikkien tarvitse olla samanlaisia eikä ajatella samalla tavalla. Edes vanhemmuudesta.

 

ajattelin myös katsoa. Tiedän vanhempia, joiden ei oikeasti edes pitäisi olla vanhempia :/

 

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Katsoiko kukaan silloin liviltä"en rakasta lastani"? On oikeasti hyvä että puhutaan ns."kielletyistä tunteista". Ei kaikki voi rakastaa lapsiaan, olen itse onnellisessa asemassa että rakastan vaikka aina ei ole kivaa. Eilen täällä oli kunnon intto päällä että jos vaik tekee 5 poikaa ei saa TOIVOA tyttöä, miksi ei? Seki kuuluu nykyään kielettyihin tunteisiin, vaikka ei tarkoita että sitä kuudetta poikaa ei rakastais.

 

Mä katson jos vaan muistan,minusta on ihan hyvä asia että joku uskaltaa puhua myös siitä ettei äitiys ole välttämättä ihana ja positiivinen asia.

 

Mä menetin suuren osan kavereistani, kun sain esikoiseni. Se on ollut kova pala kyllä.

 

Mua kyllä kiehtoo miksi hankitaan lapsia jos ei koeta sitä elämäntehtäväksi.

 

no en sanoisi pilasi, mutta muutti paljon ja osin negatiivisesti. Miksei saisi sanoa ettei lasten kanssa ole aina kivaa?

Peesi tähän. Miehen kanssa ollaan aina välillä taivasteltu, että kuinka rasittavia nuo meidän muksut ovat. Lisäksi turha edes unelmoida ainakaan viiteen vuoteen mistään Afrikan safareista, etc.

Silti (vaikka en tätä koskaan lapsettomille kavereilleni sanoisi) lapseni ovat parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja samalla myös elämäni. Mikäli heille jotain sattuisi, ei minulla olisi enää syytä elää... olis sitten niitä safareita tai ei...

Miksi et sanoisi sitä lapsettomille kavereille? Juuri tämän takia, moni lapseton pelkää lasten hankkimista, kun vanhemmat vain valittavat lapsistaan, eivätkä kerro koskaan niistä hyvistä asioista, jotka lapset tuovat mukanaan elämään.

Itse lykkäsin lasten tekoa, kun takerruin kaikkiin kauhukuvitelmiini lapsiperheen elämästä. Ihan turhaan pelkäsin ja panikoin, että elämäni menee pilalle. Onneksi yksi tuttavani, kertoi myös näistä hyvistä asioista ja sen ansioista uskalsin ryhtyä lasten tekoon. Paras päätös elämässäni.

Sä taidat olla aika vietävissä sitten. Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva pystyy itse tekemään päätöksensä, ja ymmärtää, että muutaman kaveriperheen kokemukset ja sanomiset eivät ole koko totuus. "Juuri tämän takia moni lapseton pelkää lasten hankkimista?". In my ass.

 

Mua kyllä kiehtoo miksi hankitaan lapsia jos ei koeta sitä elämäntehtäväksi.

Mitäs sitten tehdään kun lasten pitäisi itsenäistyä? Kuollaan, vai?

 

Mua kyllä kiehtoo miksi hankitaan lapsia jos ei koeta sitä elämäntehtäväksi.

Mitäs sitten tehdään kun lasten pitäisi itsenäistyä? Kuollaan, vai?

Niinpä. Aika monia huolestuttavia esimerkkejä on nähty tosielämästä, kun nuoret ihmiset ovat ottaneet lapset "elämäntehtäväksi" ja mitäs sitten, kun lähtevät kotoa?

Muutenkin tuntuu, että nämä vuosia kotona olleet äipät liikkuvat ihan eri sfääreissä muiden ihmisten kanssa, elämä on pelkkää kakkia ja pisua ja huutista, normaali elämä ja sosiaalisen kanssakäymisen taidot nyrjähtävät täysin. Suurin osan sen oman kotimaailman ulkopuolella olevista asioista ovat outoja ja paheksuttavia, vähempiarvoisia, ja se tulee kertoa kaikille muillekin.

Isät harvemmin uhrautuvat samassa mittakaavassa, ehkä heillä on sen verran järkeä päässä vielä.

 

Noh tunnustan etten ihan aidosti lapsia halunnut ja suostuin toisen osapuolen painostuksesta, mutta lapsia en ois hankkinut jos oisin tiennyt, että ennen kuin nuorimmainen täyttää 3v niin tämä haluaja sitten lähtee uuden muijan kans!!
Rakastan lapsiani eniten maailmassa, mutta tässä elämän tilanteessa kun lasten isästä ei juuri apua ole niin ottaa päähän. Töiden perässä oisin Englantiin halunnut tai edes sinne missä niitä on, mutta nyt olen sitten työttömänä...noh omasta vapaasta tahdostani, että lapseni voivat asua omakititalossa ja on äiti joka on läsnä.. Mutta minuu kiukuttaa silti!!

 

Vanhemmuus ei pilannut elämääni, mutta hidastaa muihin päämääriini pääsyä. Onneksi, edelleenkin, lapset kasvavat. En ole mikään äidillinen ihminen, mutta yrittänyt parhaani.

Tähän peesaan. Onneksi tein lapset nuorena niin ehdin tässä kotiäitinä ollessa miettiä mitä elämältä lasten lisäksi haluan.. Vähän niinkuin paussi suorittamisessa. Lapseni ovat tärkeimpiä ikinä ja se kyllä yllätti minut äidiksi tullessa täysin :heart:

Ja mä onneksi sain tämän ainokaiseksi jäävän muksuni reilusti päälle 30-kymppisenä, jolloin unelmien ammatti oli jo saavutettu ja hyvä työura käynnistynyt. Biletetty ja matkusteltu tuhdisti.
Lapsi kainalossa hyvin pystyy opiskelemaan, mutta työhulluudelle on pitänyt laittaa stoppia!!

 

Ja mä onneksi sain tämän ainokaiseksi jäävän muksuni reilusti päälle 30-kymppisenä, jolloin unelmien ammatti oli jo saavutettu ja hyvä työura käynnistynyt. Biletetty ja matkusteltu tuhdisti.
Lapsi kainalossa hyvin pystyy opiskelemaan, mutta työhulluudelle on pitänyt laittaa stoppia!!

Kaikki ei halua bilettää eikä kaikkien uraa voi jatkaa suoraan äitiysloman jälkeen. Minua olisi hidastanut enemmän, jos olisin hankkinut "uran" ensin ja lapset sitten.

 

Kuulostaa mielenkiintoiselta Täytyy yrittää muistaa katsoa...

 

Kiitos, täytyypä katsoa!