Koska/miten lapselle kerrotaan ettei joulupukkia ole?

Nuorin on ekalla, ja olen ajatellut, että kohta koulun pihalla joku kuitenkin möläsee tuon, ettei joulupukkia oikeasti ole :/
Kivempi lapsen kai on kuulla julma totuus kotona... vai ?

Muille lapsille olen kertonut tuossa 7v korvilla asian, mutta nuorin jotenkin säälittää. Sitten meille ei enää koskaan tule pukkia..

 

Miksei pukkia voisi tulla?

 

Miksei pukkia voisi tulla?

Jotenkin tuntuu oudolta, kun kaikki lapsetkin sitten tietää että se vain näyttelee.. ja maksaahan se sen 40/50e. Toisihan se tietenkin tunnelmaa.

 

kyllä ne viimestään koulussa tai kavereiltansa sen joskus kuulee tyyliin " mun isä on meidän pukki,mä näin sen vetämässä joulupukin kamoja päälle ja mä tiedän että se on se"

 

Onko sitä pakko varsinaisesti kertoa?
Voihan sille lapselle sanoa, kun hän itse asiasta kysyy, että kaikki eivät usko joulupukkiin, mutta kukaan ei kiellä muita uskomasta.
.
Mie olen aikuinen, ja tiedän, että mitään joulupukkia ei siinä mielessä ole olemassa, mutta sisällä sydämessäni mie uskon sellaiseen "joulupukkiin" hyvien ihmisten muodossa - joillakuilla ihmisillä on halu antaa toiselle vähästäänkin, tai joku osaa antaa esim. aikaansa, kuuntelevan korvan, väliuttävän halauksen jne.

Siis sellaista joulun pientä taikaa... Miks kaiken pitäs olla niin kylmää ja kovaa totuutta, että ei sellaista ole.
Mie uskon metsän menninkäisiinkin, ja keijuihin... metsän pieniin henkiin, jotka kutittaa niskasta kun istuu metsämättäällä mietteissään.

 

kyllä meil pukki käy vaikkei siihen taida kukaan uskoa! ihan vaan perinteen takia..en nyt erityisesti muista koska olisi erikseen kerrottu ettei ole olemassa

 

Onko sitä pakko varsinaisesti kertoa?
Voihan sille lapselle sanoa, kun hän itse asiasta kysyy, että kaikki eivät usko joulupukkiin, mutta kukaan ei kiellä muita uskomasta.
.
Mie olen aikuinen, ja tiedän, että mitään joulupukkia ei siinä mielessä ole olemassa, mutta sisällä sydämessäni mie uskon sellaiseen "joulupukkiin" hyvien ihmisten muodossa - joillakuilla ihmisillä on halu antaa toiselle vähästäänkin, tai joku osaa antaa esim. aikaansa, kuuntelevan korvan, väliuttävän halauksen jne.

Siis sellaista joulun pientä taikaa... Miks kaiken pitäs olla niin kylmää ja kovaa totuutta, että ei sellaista ole.
Mie uskon metsän menninkäisiinkin, ja keijuihin... metsän pieniin henkiin, jotka kutittaa niskasta kun istuu metsämättäällä mietteissään.

Kirjoitit ihanasti sen mitä mäkin ajattelen

 

kyllä ne viimestään koulussa tai kavereiltansa sen joskus kuulee tyyliin " mun isä on meidän pukki,mä näin sen vetämässä joulupukin kamoja päälle ja mä tiedän että se on se"

Tuosta voi tulla myös väärinkäsityksiä tyyliin "Mun isä kolkkasi joulupukin ja ryösti sen vaatteet ja lahjat!"

 

Mulle onneksi asia kerrottiin riittävän pienellä ikää. Ymmärsin, että äitee on nyt erhettynyt, ja asia kaipaa todisteita. Seuraavana jouluna kiekaisin äitille, että kato nyt, on se olemassa KUN SE KERRAN TULI!!! Meni kuulemma sanattomaksi sen asian suhteen vastedes. Ja jotenkin hiljalleen taisin kerätä itekseni riittävästi vastatodisteita. Mitään kriisiä en muista, serkku sensijaan hiihti raivopäissään ympäri peltoa 7veenä.

 

kyllä ne viimestään koulussa tai kavereiltansa sen joskus kuulee tyyliin " mun isä on meidän pukki,mä näin sen vetämässä joulupukin kamoja päälle ja mä tiedän että se on se"

Tuosta voi tulla myös väärinkäsityksiä tyyliin "Mun isä kolkkasi joulupukin ja ryösti sen vaatteet ja lahjat!"

 

kertoo että on satua niin ei tule pettymyksiä.

 

kyllä ne viimestään koulussa tai kavereiltansa sen joskus kuulee tyyliin " mun isä on meidän pukki,mä näin sen vetämässä joulupukin kamoja päälle ja mä tiedän että se on se"

Tuosta voi tulla myös väärinkäsityksiä tyyliin "Mun isä kolkkasi joulupukin ja ryösti sen vaatteet ja lahjat!"

vittu mikä dorka oot. juu. päivää vaan

 

kyllä ne viimestään koulussa tai kavereiltansa sen joskus kuulee tyyliin " mun isä on meidän pukki,mä näin sen vetämässä joulupukin kamoja päälle ja mä tiedän että se on se"

Tuosta voi tulla myös väärinkäsityksiä tyyliin "Mun isä kolkkasi joulupukin ja ryösti sen vaatteet ja lahjat!"

todellakin

 

Uskooko ekaluokkalaiset vielä ihan oikeasti, että joulupukki on olemassa?

Mulla on vasta kaksivuotias, niin en tunne tuon ikäisten sielunelämää.

 

Meillä ekaluokkalainen taitaa jo aavistaa ettei pukkia ole OIKEASTI olemassa, vaikka joulupukkeja onkin. Ymmärtää mm. sen että niitä pukkeja on aika paljon joulun alla liikkeellä, eli ettei ole yksi ja sama tyyppi...lisäksi tietää ettei joulupukki ole hahmo vaan lähinnä joku ihminen tjtn. joka ikäänkuin pukeutuu pukiksi.

 

mun tyttö 8v ja uskoo joulupukkiin en kerro jos ei tuu kysyyn tyyliin koulussa ville sano ettei joulupukkia oo olemassa..uskokoot niin kaun kun haluaa =)

tyttöni paras kaveri uskoo maahisiin =)

 

Mä oon aina tiennyt että joulupukki on satuhahmo. Silti olen aina ollut jouluihminen. Mun 3v odottaa kovasti pukkia.. en oo puhunut mitään ettei pukkia ole olemassakaan.. mutta ajattelin että meillä suhtaudutaan pukkiin, kuten satuhahmoihin.. jouluaatoksi tod.näk. tulee pukki, mutta se on samanlainen satuhahmo kun muumitkin muumimaailmassa. Tyttö saa käsittää sen kuten tahtoo, mutta mtn hillitöntä joulupukkisoopaa en ala syöttää. En ala heristelee sormea, jos joku möläyttää tytön kuullen ettei pukkia ole.

 

Aika pitkäänhän sitä on hiukan hassutettavissa lapsi. Olin alun toisella kymmenellä, kun radiosta tuli kuunnelma, jossa sanottiin suunnilleen näin, että "sotilas kulki kadulla ja vilkaisi tyttöä. Ja tyttö tuli raskaaksi".

Mulle oli siinä vaiheessa kyllä aikapäivää jo selvitetty lisääntymistieteen perusteet, ja hämmennys oli suuri tuon jälkeen. Että voiko sitten olla jotain tämmöisiä erityistapauksiakin...

Että kun se kokemus maailmasta on vielä kuitenkin varsin rajallinen... Ja jäähän ne yliluonnollisen rajat monelle aikuisellekin hämäräksi...

 

kyllä ne viimestään koulussa tai kavereiltansa sen joskus kuulee tyyliin " mun isä on meidän pukki,mä näin sen vetämässä joulupukin kamoja päälle ja mä tiedän että se on se"

Tuosta voi tulla myös väärinkäsityksiä tyyliin "Mun isä kolkkasi joulupukin ja ryösti sen vaatteet ja lahjat!"

vittu mikä dorka oot. juu. päivää vaan

Harmaa hiljaa siellä.

 

Meillä on aina osa lahjoista ostettu itse ja osa tullut pukinpajalta kunnes sitten lapsi on itse alkanut epäillä joulupukin olemassa oloa, niin on kerrottu sitten että kyllä se on olemassa korvatunturilla, kuten aku ankka jne...ankkalinassa ja se on sellainen satu juttu joka tuo jännitystä jouluun.
Hyvin on kaikki lapset sen ottaneet sitten kun on noin kerrottu

 

Kyllä jokainen, teistäkin, on varmasti aikanaan tajunnut ettei sitä ole.
Itse epäilin oikean pukin olevan olemassa siltikin, vaikka tiesin meillä käyvän pukin olevan tuttu sukulaismies. Pelkäsin jopa, että mitä jos oikea pukki ja sukulais-pukki sattuu tulemaan samaan aikaan, olis se noloa..

En näe mitään syytä mennä heittämään lapselle vuosien "valehtelun" jälkeen että ei sitä pukkia oikeasti olekaan. Kun ikää tulee tarpeeksi ja usko muihinkin satuolentoihin lakkaa, lapsi ymmärtää asiat luonnollisesti. Miksi mennä pilaamaan joulun iloa?
Minun puolestani lapset saavat olla lapsia, uskoa joulupukkiin, keijuihin, röllipeikkoon sun muihin olentoihin niin kauan kuin haluavat, lapsen on saatava olla lapsi mielikuvitusleikkeineenkin. Eivät he siltikään niihin aikuisena enää usko, vaikkei aikuinen noista unelmia romuttaisikaan.
Ei omakaan maailma siihen romahtanut kun jossain vaiheessa ala-asteikää aloin tajuamaan ettei pukkia ollut.
Kurjaa olisi ollut se, että joku aikuinen olisi tullut sanomaan ettei sitä oikeasti ole.

 

Meillä on aina osa lahjoista ostettu itse ja osa tullut pukinpajalta kunnes sitten lapsi on itse alkanut epäillä joulupukin olemassa oloa, niin on kerrottu sitten että kyllä se on olemassa korvatunturilla, kuten aku ankka jne...ankkalinassa ja se on sellainen satu juttu joka tuo jännitystä jouluun.
Hyvin on kaikki lapset sen ottaneet sitten kun on noin kerrottu

Suunnilleen noin olen isosisaruksille minäkin kertonut, että joulupukki on joulun satu ja oikeasti sellainen hahmo on Korvatunturilla, esittää siellä joulupukkia turisteille jne.

En tiedä, miksi se kuopuksen kohdalla on niin vaikeaa.. kuin lapsuuden loppu..

 

Antaa uskoa jos haluaa niinkauan kuin haluaa
kyllä meillä varmasti toi 10v tietää kuka ne lahjat ostaa, mutta silti selvästi jännittää kun se pukki tulee asiasta ei oo koskaa sen kummemmin puhuttu eikä puhuta saavat itse sen selville kuitenkin mutta miksi sitä pitää ehdoin tahdoin toisen maailmaa järkyttää

itsekin aikanaan sen hoksasi et isähän se siinä, mutta silti vielä jollain tasolla tahtoi uskoa siihen oikeaan pukkiin

 

Meidän lapsille ei koskaan kerrottu, ettei joulupukkia ole. Siirtyminen uskosta uskomattomuuteen tapahtui pikkuhiljaa. Tuntui, etttä lapsi oikeasti tiesi, ettei pukkia ole, mutta silti uskoi ainakin välillä. Mitään ongelmia uskomisen suhteen ei tullut koulussakaan. Nuorin uskoi vieä 8-vuotiaana, jolloin hän teki koulussa hienon väritystyön ja kertoi opettajalle lähettävänsä sen joulupukille Varmasti kaverit olivat sanoneet, ettei joulupukkia ole, mutta ei se mikään ongelma ollut...

 

..Ja omat mukulat on 8 ja 5vee ja molemmat yhä odottaa kovasti pukkia, ei se usko ole koulussakaan mihinkään kadonnut, vaikka siellä jotkut kovasti väittävätkin ettei pukkia ole, enkä sitä joulun iloa heiltä aio riistää. Kaupoissakin näkee joksus pukin asuja myytävänä, lasten mielestä ne on "sellasille ihmisille jotka haluaa leikkiä pukkia" . aivan kuin siellä on keiju- ja nalle-asujakin.