Rakastunut siskon entiseen aviomieheen.

Mikä sääntö se semmonen on, että ei saa olla sen kanssa, jonka kanssa haluaa? Siskosihan ei enää sen kaa halua olla?

ihmiset joilla ei ole mitään häpyä voivatkin muista piittaamatta olla kenen kanssa lystää. mutta ihminen jolla on moraaliset arvot kohdillaan tajuaa että on loukkaavaa sekaantua sukulaisten ja ystävien entisiin.

Minä en ymmärrä, miksi se on loukkaavaa?

Sulla ei varmaan ole siskoja?

Kyllä minusta tuntuisi tosi pahalle, jos siskoni alkaisi jyystään mun lasten isän kanssa, vaikka oltaiskin erottu... Jos joku kaveri tekisi sen, en varmaan haluaisi olla enää hänen kanssaan missään tekemisissä.

Mitä se sulle eron jälkeen kuuluisi, ketä tai mitä exä jyystää? Ap:lle sanon, että siitä vaan! Elämä on lyhyt...

Ei kuuluisikaan, mutta jos siskoni jyystäisi minun lasteni isää, se kuuluisi.

No, mun kohdalla tää on täysin teoreettista jutustelua, sillä mun sisko ei ikinä tekisi mulle mitään tollasta enkä minä hänelle! =)

 

Mä ajattelen taas, että sisaruus on sellasta, että rakastetaan sitä siskoa aina, huolimatta siitä, mitä tapahtuu ja että siinä on sellanen side, ettei sitä riko mies.

Minusta se siskon rakastaminen on juuri sitä, että ei mene panemaan sen lasten isän kanssa.

Peesi!

 

Ai jos jonkun kaa on tehnyt lapsia, niin sitä voi jyystää joku ihan vires, mieluummin, kuin oma sisko?
Ja ilmeisesti lastensa isän sitten vai omistaa, vaikka eroaisi?

 

Ja mä todellakin toivon, että mun läheisimmät ystävät (myös sisko ) kunnioittaisivat näitä mun tunteitani niin etteivät mieheen sekaantuisi.

Juu ja mieshän on vietävissä kuin pässi narussa. Entäpä jos miehesi kokisikin, että siskosi olisi hänen elämänsä rakkaus. Et kai omalta elämäsi rakkaudelta kiellä elämänsä rakkautta löytämästä? Aika itsekästä.

Mä uskon, että mun mieheni arvostaisi meidän välejä siinä määrin että antaisin naisten mennä, ja tulla, ja mennä taas jos ovat mennäkseen. Suoraan sanottuna on todella vaikea kuvitella, että löytäisi jonkun toisen elämänsä rakkauden kuin mut.
Mutt kuten sanottu: esikoisen isän kanssa eu tälläistä tunnelatausta ollut ikinä, joten varmasti tilanne hänen kohdallaan olisi toinen.

Ehkä sun tunteet johtuukin nimeomaan siitä, että te olette onnellisesti naimisissa ja rakastuneita toisiinne. Ajatus miehestä siskosi kanssa tuntuu liian utopiselta. Kun taas tämän ap:n sisko on eronnut, koska ei rakastanut enää miestään. Silloin hän ei varmaan suhtaudu miehensä ja siskonsa yhteiselämään yhtä jyrkästi vaan on jopa onnellinen heidän puolestaan

Ihan samoin kuin sinäkin kirjoitat, että tilanne olisi aivan toinen ex-miehesi kohdalla.

Joo, niin mä kirjotan ja ymmärrän myös eron... se ei loukkaisi, kun niitä tunteita ei ole sillä tavalla ollut. Mutta mä myös uskon tietäväni yhden aiemman kokemuksen perusteella, että tämä nykyisen kanssa tilanne ei muuttuisi eron myötä: en estäisi ajatusta että se löytäisi ylipäätään muita, saati sitten mun siskosta itselleen uuden kumppanin. Olen koukussa. Säälittävää ehkä, mutta todellista.

 

Mutta minkäs mä tunteilleni mahdan. Uskokaa huvikseen että tämä on vaikea asia, todennäköisesti asia jääkin tähän. Mä en missään tapauksessa tahdo siskoani satuttaa!

Paljonkohan sun tunteista pohjautuu ihan sille faktalle, että kyseessä on nimeomaan siskon entinen mies?

 

Ai jos jonkun kaa on tehnyt lapsia, niin sitä voi jyystää joku ihan vires, mieluummin, kuin oma sisko?
Ja ilmeisesti lastensa isän sitten vai omistaa, vaikka eroaisi?

Juuri näin, kuka tahansa muu saisi jyystää ex-miestäni, paitsi oma sisko! Ei se haittaa, vaikka et ymmärräkkään, mitä ajan takaa! Toisilla on tunneälyä enemmän kuin toisilla! =)

Ja jos sinä olisit valmis jakamaan ex-miehesi siskosi kanssa, eihän se tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, eihän?

Henk.koht. mua ällöttää ajatus panemisesta siskon miehen kanssa, sehän on mulle kuin oma veli. Kuin myös minun mieheni siskolleni.

 

Ai jos jonkun kaa on tehnyt lapsia, niin sitä voi jyystää joku ihan vires, mieluummin, kuin oma sisko?
Ja ilmeisesti lastensa isän sitten vai omistaa, vaikka eroaisi?

Juuri näin, kuka tahansa muu saisi jyystää ex-miestäni, paitsi oma sisko! Ei se haittaa, vaikka et ymmärräkkään, mitä ajan takaa! Toisilla on tunneälyä enemmän kuin toisilla! =)

Ja jos sinä olisit valmis jakamaan ex-miehesi siskosi kanssa, eihän se tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, eihän?

Henk.koht. mua ällöttää ajatus panemisesta siskon miehen kanssa, sehän on mulle kuin oma veli. Kuin myös minun mieheni siskolleni.

Mulla ei ole mitään ex miestä, eikä aikeita erota. Eikä ex-miehen tapauksessa puhuta jakamisesta, koska exä ei kuulu enää exällensä. Tuosta vielä, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, niin asia on niin, että ei tarviikaan. Kaikille siskon puoliso ei todellakaan ole mikään "veli". Ja ihmisillä on rakastuessaan lupa alkaa olemaan kenen tahansa vapaan ihmisen kanssa, kunhan ei serkkua lähemmän sukulaisen kanssa ala olemaan.

 

Minua ällöttää omistushaluiset ihmiset. Jos entinen tyttöystäväni haluaa seukata vaikka paavin kanssa - mitä se minua koskettaa, jos en kerran itse halua olla hänen kanssaan. Paaville tai veljelleni suon mielelläni sen ilon.

 

Tuosta vielä, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, niin asia on niin, että ei tarviikaan. Kaikille siskon puoliso ei todellakaan ole mikään "veli". Ja ihmisillä on rakastuessaan lupa alkaa olemaan kenen tahansa vapaan ihmisen kanssa, kunhan ei serkkua lähemmän sukulaisen kanssa ala olemaan.

Niin, lupa on saatava vain itseltään. Jos pystyy elämään sen kanssa, että loukkaa omaa siskoaan, voi sen tehdä. Ja jos sisko ei loukkaannut, asiahan on varsin yksinkertainen.

En vain osaa omalle kohdalle kuvitella edes ap:n tilannetta.

 

Minua ällöttää omistushaluiset ihmiset. Jos entinen tyttöystäväni haluaa seukata vaikka paavin kanssa - mitä se minua koskettaa, jos en kerran itse halua olla hänen kanssaan. Paaville tai veljelleni suon mielelläni sen ilon.

Minusta tyttöystävä on eri asia, kuin vaimo, jonka kanssa on lapsia.

 

Ex-vaimoni, joka jätti minut toisen miehen takia on edelleen sitä mieltä, etten saisi tapailla muita naisia ja on mustasukkainen, vaikka erosta on jo 5 vuotta.

 

Mä ajattelen taas, että sisaruus on sellasta, että rakastetaan sitä siskoa aina, huolimatta siitä, mitä tapahtuu ja että siinä on sellanen side, ettei sitä riko mies.

Niin yleensä tehdäänkin, mutta mun mielestä siihen liittyy myös toisen kunnioittaminen, eli ei se "kaikenkestävä" rakkaus anna lupaa tehdä mitä vaan toiselle. Tarvis myös ajatella että miten voi olla loukkaamatta toista. Jos se entisen kanssa yhteen meno ei loukkaa, niin mikäs siinä sitten, mutta idea onkin se et asiasta tarvis ottaa selvää ja huomioida tärkeän ihmisen tunteet teoissaan. Vai onko se rakkaus on pitkämielinen ja kaiken se kestää ja kaiken se kärsii otettu turhan kirjaimellisesti?

Mutta kun ei sisko voi omistaa sitä entistä avomiestään. Tota loukkaantumista käytetään aseena ja sillä ohjaillaan toisia ihmisiä.

Ei omistakkaan, mutta silti ihmisillä on monenlaisia tunteita. Jos noin aatellaan, niin et säkään omista sun aviomiestä vaan se perustuu tunteisiin. Eikö niitäkin tunteita pidä kunnioittaa, ainakin lähimmäisten? Eli ihmisillä on oikeus omiin tunteisiinsa ja lähimmäiset yleensä tapaa niitä kunnioittaa molemminpuolisesti. Tässäkin voi sitten soveltaa sitä kohtuus kaikessa sääntöä, eli ei tarvi tehdä ylilyöntejä suuntaan tai toiseen.

No meillä tuntuu kyllä olevan todella erilaiset näkemykset aika monesta asiasta ja sinä saat tietysti toimia omien läheistesi kanssa aivan niinkuin haluat. Niin ja jos teillä on esim siskosi kanssa sama näkemys asioista niin sittenhän tuo on teille aivan ok. Kaikki eivät kuitenkaan ajattele ja TUNNE samalla tavalla ja he toimivat silloin heille parhaaksi sopivalla tavalla. Pääpointti tässä nyt on siis se, että jos sillä omalla porukalla on sama näkemys asioista niin ongelmia ei tule.

 

MIKÄ siinä loukkaa, jos sisko alkaisi esim. seurustella entisen miehen kanssa? Siis mikä on se tekijä, joka oikeasti tuntuu niin kauhealta? En nyt ymmärrä... Millä tavalla sisko eroaa jostain vieraasta naisesta?

Se ajatusko, että sisko saattaisi kokea onnea sen entisen miehen kanssa?
Vaiko se, että joutuisit näkemään entistä miestäsi?
Tai että mies saattaisi olla onnellinen siskon kanssa?
Vai ovatko siskonne lunttuja, jotka pilaavat eksän?
Vai lapset? (näihin varmaan suurin osa vetoaa, vaikka veikkaan syyn olevan muualla)
Ja jos ne lapset ovat se ongelma, eikö sitä voi ajatella niin, että ainakin tietää millaisessa seurassa lapset ovat, kun isäänsä käyvät tapaamassa, eikä uusi nainen ole joku kauhea eukko?

Ei, en ole siskoni entisen miehen kanssa naimisissa, mutta en silti ymmärrä tätä kohua?

 

Ja ex on muuten ex: hänen uudet kumppaninsa eivät ole millään tavalla entisen vaimon asia. Exää ei voi ''omistaa'' edes sitä vertaa mitä omaa aviopuolisoaan.

 

MIKÄ siinä loukkaa, jos sisko alkaisi esim. seurustella entisen miehen kanssa? Siis mikä on se tekijä, joka oikeasti tuntuu niin kauhealta? En nyt ymmärrä... Millä tavalla sisko eroaa jostain vieraasta naisesta?

Se ajatusko, että sisko saattaisi kokea onnea sen entisen miehen kanssa?
Vaiko se, että joutuisit näkemään entistä miestäsi?
Tai että mies saattaisi olla onnellinen siskon kanssa?
Vai ovatko siskonne lunttuja, jotka pilaavat eksän?
Vai lapset? (näihin varmaan suurin osa vetoaa, vaikka veikkaan syyn olevan muualla)
Ja jos ne lapset ovat se ongelma, eikö sitä voi ajatella niin, että ainakin tietää millaisessa seurassa lapset ovat, kun isäänsä käyvät tapaamassa, eikä uusi nainen ole joku kauhea eukko?

Ei, en ole siskoni entisen miehen kanssa naimisissa, mutta en silti ymmärrä tätä kohua?

Mä aattelen ihan samalla tavalla. Ainoa minkä voisin kuvitella haittaavan, olisi se, että ero olisi tullut siksi, että mies on joku narsisti... Ja että sitten ei haluaisi siskonsa joutuvan elämään hullun ja pahan ihmisen kanssa.

 

Ex-vaimoni, joka jätti minut toisen miehen takia on edelleen sitä mieltä, etten saisi tapailla muita naisia ja on mustasukkainen, vaikka erosta on jo 5 vuotta.

Miksi ootte edes tekemisissä? Jos ootte lasten kans tekemisissä, niin miksi puhutte muusta kuin lapsista? On oma asia, mitä haluaa jakaa.

 

Mun mielestä tässä on tärkeää sekin, että millaisia sopimuksia sulla siskon kaa on. Ootteko joskus jo nuorempana puhuneet, että on ok tai ei oo ok toisen eksän kans olla? Tai oisko lähipiirissä jotain tapahtunut tällaista ja oisitte sitä ruotineet? Koska jos teillä on lupauksia toisianne kohtaan, niin niitä ei sovi rikkoa.

 

Ei me olla silleen juteltu, muuten kun ohimennen mainitsin joskus että jos tahtosit olla mun exän kaa, se ois mulle ihan ok.

Sisko ei oikeestaa kommentoinu koko asiaa.

Tässä on nyt kyllä vakavan mietinnän paikka. Ottaakko asiaa edes esille vai antaakko vaan olla ja koitetaan vaan olla miehen kaa olematta missään tekemisissä.

 

Ei me olla silleen juteltu, muuten kun ohimennen mainitsin joskus että jos tahtosit olla mun exän kaa, se ois mulle ihan ok.

Sisko ei oikeestaa kommentoinu koko asiaa.

Tässä on nyt kyllä vakavan mietinnän paikka. Ottaakko asiaa edes esille vai antaakko vaan olla ja koitetaan vaan olla miehen kaa olematta missään tekemisissä.

Ota varovasti esiin. Jos toimit hienovaraisesti, mitä voit menettää? Et mitään (kunhan et loukkaa sisko mieltä kysyessäsi), mutta saavuttaa ehkä jopa elämäsi miehen?

Eniten kadumme elämässä niitä polkuja joita emme kulkeneet.

 

Ei me olla silleen juteltu, muuten kun ohimennen mainitsin joskus että jos tahtosit olla mun exän kaa, se ois mulle ihan ok.

Sisko ei oikeestaa kommentoinu koko asiaa.

Tässä on nyt kyllä vakavan mietinnän paikka. Ottaakko asiaa edes esille vai antaakko vaan olla ja koitetaan vaan olla miehen kaa olematta missään tekemisissä.

Sulla on oikeus onneen ja jos se tarkoittaa siskon EXän kanssa olemista niin siitä vaan! Ex on ex, ei se sun siskolle kuulu enää!

 

Onhan mullakin oikeus onneenn joo.

Mutta sisko on kumminkin mulle tärkeä asia elämässä. Jokatapauksessa, jos siskoni sanoisi että ei käy, välit on poikki sitten niin mies saisi jäädä.

Katkeroituisin kyllä varmaankin, välit voisi kyllä siltikin jäädä aika retuperälle..

Onpa vaikeaa!

 

Miekin... :/

 

Käy nyt ainaki panemassa sitä.

 

pieleen meni kaikki

 

Niin, lupa on saatava vain itseltään. Jos pystyy elämään sen kanssa, että loukkaa omaa siskoaan, voi sen tehdä. Ja jos sisko ei loukkaannut, asiahan on varsin yksinkertainen.

En vain osaa omalle kohdalle kuvitella edes ap:n tilannetta.

Kuinka pitkälle lähisuku esim. sisko voi hallita toisen elämää loukkantumisillaan? Vai onko niin, että on vältettävä loukkaamasta toista ja samalla järjestettävä elämänsä sen mukaisesti? Vai voisiko asioita hoitaa puhumalla ja oman kantansa kunnolla esittämällä ja sen jälkeen on siskon asia miettiä että loukkaantuuko vai ei ja sisko sitten itse elää sen asian kanssa että välit meni loukkaantumisensa takia?