6v kouluun

Onko kenellä kokemusta siitä, että jo pikkueskareina siis 5v, ennen varsinaista eskaria. opettajat huomauttavat siitä, että teidän lapsenne olisi jo valmis kouluun? Meillä kotona tämä tilanne. Poika,-99, on fiksu, osaa lukea ja pukea itse, mutta rakastaa leikkimistä enemmän kun mitään muuta. Jos hän menee nyt kouluun, on lapsuus vähän niin kunin ohitse. Eikö aikuisten maailmassa ole aikaa olla, silloinkin kun on tarpeeksi iso. Haluaisin lapseni lapsuuden jatkuvan, mutta haluaisin myös että hänen älynsä otetaan huomioon. Tämä on vaikea paikka

 

minulla ei tuosta ole kokemusta,mutta omakohtaisesti voin sanoa että en olisi laittannut lapsia koulutielle yhtään aikasemmin. Meillä on nyt 2 koululaista perheessä ja kyllä koulun aloittaminen lopetta lapsuuden vapauden niin lapselta kuin perheeltäkin. Eskarista kun vielä pystyi pitämään omia vapaapäiviä ja käydä vaikka mummolassa keskellä vkoa niin ei se ole enään mahdollista. Kyllä ne lapset siellä koulutiellä ehtivät olla!

 

Niin, tuota mieltä olen oikeastaan itsekkin.

 

Hei, meillä tyttö -00, joka myös osaa jo lukea sekä kirjoittaa. Silti ei tulisi mieleenikään, että menisi kouluun etuajassa. Hiljaa hyvä tulee! Ja ei nuo "taidot" paljon puntarissa tunnu, kun mennään muutama vuosi eteenpäin - ja kaverit oppivat samat taidot. Ihan liian suorituskeskeinen tämä elämä nykyään, annetaan lapsille aikaa leikkiä ja olla.

 

Itse menin vuotta aiemmin kouluun ja itseäni harmitti kun ei päässyt luokkakavereiden kanssa mm. rippikouluun.
Eikä sitä älyä oteta siellä huomioon- minulla oli tylsää koko peruskoulun ajan enkä siksi koskaan oppinut lukemaan kokeisiin, mikä oli sitten lukiossa hankalaa. Parempi keksiä itse "älyharjoitusta" lapselle koulun lisäksi, jos lasta kiinnostaa

 

Meillä kans tyttö(-99) varmasti pärjäisi jo koulussa, on siis luonteeltaan sellainen että kaikki koulussa opeteltavat asiat kiinnostavat. On rauhallinen ja vähän pikkuvanha. Lukemaan oppi vuosi sitten ja laskemiset ja muut sujuvat yllättävän näppärästi.
Kuitenkaan minulle ei tulisi mieleenkään vielä laittaa lasta kouluun.
(Tai kouluunhan tyttö syksyllä meneekin, koska eskari järjestetään siellä.) Mitä pidempään vapaana pikkulapsena sitä parempi, tosin vähän olen miettinyt kuinka tytöllä riittää kiinnostus koulussa vuoden päästä jos asiat hyvinkin helppoja ja tuttuja. Itse huomasin jo ekalla että koulussa on tylsää ja kaikki onnistuu ilman työtä. Ja tämä asenne on tietenkin haitaksi kun vaatimukset lisääntyvät ja oppiminen alkaa vaatimaan todella opiskelua. Aionkin tytön koulun alkaessa jutella opettajan kanssa miten esim. Noiden lapsien kanssa toimitaan jotka osaavat jo hyvin lukea. Itse aikanaan jouduin esim. "opettelemaan" tavaamista muiden mukana vaikka olin tuolloin osannut lukea jo 3 vuotta ja se riitti puuduttamaan opiskeluinnon heti alkuunsa. Varmasti nykyisin osataan paremmin ottaa huomioon erilaiset lähtökohdat.

 

Meilläkin on 6-vuotias, joka menee syksyllä eskariin mutat taitojensa puolesta voisi ihan hyvin aloittaa koulun.

Juttelime yhden tutun lastenlääkärin kanssa, ja hän toi pohdiskeluumme uusia näkökulmia.

Esimerkiksi sen, että aika usein otetaan huomioon juuri nuo lukemisasiat. 6-vuotias saattaa silti olla esimerkiksi kooltaan pienempi kuin muut eikä esimerkiksi pärjää liikuntatunnilla ja muutenkin saattaa väsyä nopeammin, varsinkin sitten ylemmillä luokilla. Meidän tyttärellämme taas on aivan surkea suuntavaisto, hän eksyy omalla kotipihallaankin, eli tämä puoli ei ole todellakaan kehittynyt varmaan edes ikätasolle. Tähän liittyen liikenteessä kulkeminen on vielä aivan onnetonta, ja se olikin suurin syy miksi en häntä vielä kouluun laskenut. Meidän koulumatka kun on sellainen että siinä vaaditaan taitoa ja itseluottamusta.

Kuten joku edellinen kirjoittaja mainitsi niin hyvä ratkaisu on varmaan järjestää lapselle sellainen harrastus, jossa joutuu hieman ponnistelemaan. Sillä ekaluokkalainen on oppimisen kannalta herkässä iässä, ja silloin kannattaa tosiaan satsata uuden oppimiseen, mitä se sitten onkin.

 

Itse menin vuotta aiemmin kouluun ja itseäni harmitti kun ei päässyt luokkakavereiden kanssa mm. rippikouluun.
Eikä sitä älyä oteta siellä huomioon- minulla oli tylsää koko peruskoulun ajan enkä siksi koskaan oppinut lukemaan kokeisiin, mikä oli sitten lukiossa hankalaa. Parempi keksiä itse "älyharjoitusta" lapselle koulun lisäksi, jos lasta kiinnostaa

minut laitettiin tammikuisena 1963 syntyneenä 1962 syntyneen ja toiseen kertaan ekaluokan vuonna 1961 syntyneen tytön kanssa. pikkusiskoni oli syyskuussa 1964 syntynyt. kun menin kolmannelle hän tuli ekalle. eka-toka luokan opettajatar oli nainen, joka pyysi minut kouluun kun oli vain kaksi tulijaa eka luokalle. neljän kansakouluvuoden jälkeen menin isoon kouluun ainoana kotikylältäni pienestä kahden opettajan maalaiskansakoulusta. lukion ekalla jätin koulun kesken. tyttöjen nokittelu tyttöluokassa oli liikaa mulle. 2-5-vuotiaana minun naapureissa oli vain poikia, serkkuni ovat enimmäkseen tyttöjä. tyttöjen nokkimisjärjestys oli minulle liikaa, aloitin lukion uudelleen seuraavana vuonna välivuoden jälkeen, mutta lopetin lukion tokalla, kun siirryttiin periodijärjestelmään. minulle sopi paremmin vakaat annetut lukujärjestykset. jossain vaiheessa meillä oli kahden viikon lukujärjestys, piti muistaa onko nyt ykkösviikko vai kakkosviikko.
en tiedä oliko fiksua olla ilman pikkusiskoa ne neljä vuotta, mulla se taisi toimia kaikesta huolimatta. tilanteet vaihtelee ja koulukypsyys. kannattaa käydä pyhäkoulussa, se oli mulle ainoa koulu ennen kansakoulun ekaa. en osannut toimia vieraassa ryhmässä, mutta vielä elän ja olen erityisen halukas puolustamaan heikompia ja epäoikeudenmukaisuuteen suhtaudun kielteisesti ja tarvittaessa puolustan niitä joita kohtaan tunnen sympatiaa. vaikka itse siitä saan kuulla ja kärsiä. näin on.

 

mä sain käydä rippikoulun oman koululuokan kanssa en ikäni mukaan, eli olin vasta 14,5 v kun jo pääsin ripille