Vetovoiman laki

Kuka on tietoinen vetovoimanlaista ja soveltanut sitä omaan elämään? Mulla on ollut viimeiset 2vuotta muuotsten ja kriisien sävyttämää ja nyt mulla on tunne, että haluan ottaa oman elämäni haltuuni koska uskon, että vain minä voin muuttaa omaa elämääni ja saada juuri sen mitä todella haluan ja tarvitsen.
Haluaisin löytää samanhenkisiä ihmisiä, joilla on samanlainen näkemys ihmisyyteen, ja minä olen vasta matkalla.

 

Mitään ei saa vain tahtomalla, mutta elämän voi ottaa haltuun ja tehdä töitä sen eteen, että pärjäisi elämässä. Vetovoiman laki on pelkkää tuubaa.

 

Olet oikeassa, että töitä täytyy tehdä. Mutta omaa ajatusmaailmaa voi ohjata, ja omat teot ja ajatukset ohjaavat meitä valitsemaamme suuntaan.

Meidän tehtävämme ihmisinä on pitää kiinni siitä mitä tahdomme, tehdä itsellemme täysin selväksi mitä tahdomme, koska silloin me sysäämme vetovoiman lain liikkeelle. Ihminen on sitä, mitä hän eniten ajattelee, ja ihminen myös vetää puoleensa sitä mitä hän eniten ajattelee. John Assaraf

 

Kaikki mutkat elamassa riippuu taysin kohtalosta, ei elaman kulkua voi itse ohjata mitenkaan.
Ei yksin eika kaverin kanssa.
Tyydy vain kohtaloosi!

 

Itse uskon myös vetovoimanlakiin. Se mitä ajattelet, tulee luoksesi, niin hyvässä kuin pahassa. Positiivinen energia tuo positiivista jne. Itse olen joskus vuosia sitten tehnyt aarrekartan, johon leikkasin lehdistä kuvia, mitä elämääni haluan. Osa on jo toteutunut, osa vasta tulossa. Toimii!

 

Tätä minäkin olen juuri alkanut työstämään. Keskityn niihin hyviin asioihin joita haluan elämääni ja olen ajatellut aloittaa aarrekartan teon. Oma olo kohenee jo pelkästään sillä kun ajattelee niitä hyviä asioita joita omaan elämään haluaa.

 

haluan ottaa oman elämäni haltuuni koska uskon, että vain minä voin muuttaa omaa elämääni ja saada juuri sen mitä todella haluan ja tarvitsen.

Suosittelen Anthony de Mellon kirjaa "Havahtuminen"

 

Kiitos vinkistä! Kaikki otetaan vastaan, tällä hetkellä luen Rhonda Byrnen salaisuutta.

 

Vetovoimanlaista puhutaan myös videossa Salaisuus. Löytyy netistä, ihan mielenkiintoista.

 

Kaikki mutkat elamassa riippuu taysin kohtalosta, ei elaman kulkua voi itse ohjata mitenkaan.
Ei yksin eika kaverin kanssa.
Tyydy vain kohtaloosi!

Mies istui talonsa rappusilla, kun ihmiset juoksivat ohi ja huusivat, tule mukaan, tulee tulva, hukut.
Mies sanoi uskovansa jumalaan, jumala kyllä pelastaisi hänet.
Seuraavajksi mies istui terassin kaiteella ja ihmiset menivät veneillä ohi, mutta edelleen hän sanoi uskovansa jumalaan joka pelastaa kyllä.
Lopulta mies istui katolla ja helikopterista pudotettiin tikkaat joihin pyydettiin tarttumaan, mutta mies vetosi edelleen jumalaansa.
Tuonpuoleisessa hän oli vihainen ja katkera maailmankaikkeuden Hengelle, joka oli hänet pettänyt, Suuri Henki oli surullinen ja pettynyt ja vastasi "lähetin sinulle kolme mahdollisuutta, mutta et rehnyt omaa osuuttasi"
Kohtalo antaa mahdollisuudet, mutta ne on itse nähtävä ja käytettävä

 

Elämässä on hyvä olla tavoitteita ja haaveita. Pelkkä tahtominen tai positiivinen ajattelu ei kuitenkaan vaikuta tulevaisuuteen mitenkään. Ensinnä on kyse omasta ja muiden ihmisten toiminnasta ja toiseksi kohtalosta. Omilla tekemisillä ei voi vaikuttaa paljonkaan muiden ihmisten kohtaloon; sairastuuko joku läheinen tai joutuu työttömäksi tai eroaa. Myös itse saattaa sairastua tai joutua elämän kolhimaksi vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti. Puoliso saattaa jättää, voi tulla ydinsota tai lapsi sairastuu. Posittiivinen ajattelu ei siis auta tulevaisuuteen, mutta kyllä sillä voi saada hyvän olon - vaikkakin joskus valheellisen.

 

Suosittelen Anthony de Mellon kirjaa "Havahtuminen"

Toinen todella hyvä kirja on Eckart Tolle "Läsnäolon voima".
Samoin Esther ja Jerry Hicks "Pyydä niin Saat". Miten opit käyttämään Vetovoiman lakia.

 

Elämässä on hyvä olla tavoitteita ja haaveita. Pelkkä tahtominen tai positiivinen ajattelu ei kuitenkaan vaikuta tulevaisuuteen mitenkään. Ensinnä on kyse omasta ja muiden ihmisten toiminnasta ja toiseksi kohtalosta. Omilla tekemisillä ei voi vaikuttaa paljonkaan muiden ihmisten kohtaloon; sairastuuko joku läheinen tai joutuu työttömäksi tai eroaa. Myös itse saattaa sairastua tai joutua elämän kolhimaksi vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti. Puoliso saattaa jättää, voi tulla ydinsota tai lapsi sairastuu. Posittiivinen ajattelu ei siis auta tulevaisuuteen, mutta kyllä sillä voi saada hyvän olon - vaikkakin joskus valheellisen.

Kyllä pelkkä tahtominen ja positiivinen ajattelukin auttaa; saa tekemään myös asioita, jotka auttavat tavoitteiden saavuttamisessa. Vetovoimanlaki houkuttaa uusia mahdollisuuksi, joihin tarttua. Tietysti, jos valitsee olla tarttumatta niihin, on lopputulos erilainen.

 

Myös Wayne W. Dyerin Hyväksy itsesi, uskalla elää on hyvä kirja.

 

[QUOTE="Mutsi";23984990]Kyllä pelkkä tahtominen ja positiivinen ajattelukin auttaa; saa tekemään myös asioita, jotka auttavat tavoitteiden saavuttamisessa. Vetovoimanlaki houkuttaa uusia mahdollisuuksi, joihin tarttua. Tietysti, jos valitsee olla tarttumatta niihin, on lopputulos erilainen.[/QUOTE]

Ja lisäyksenä vielä, että ne negatiivisetkin asiat, joita ihmiselle tulee, on itse itselle houkuteltuja. Tärkeitä oppiläksyjä elämän pelissä.

 

Ei kaikkeen voikaan vaikuttaa, mutta itseensä voi. Ja meillä on vastuu itsestämme. Haluaako elää unessa uskaltamatta herätä todellisen elämään vai sukeltaa oman minuuden sisimpään ja nähdä hyvyyden. Jos pelkää esimerkiksi avioeroa, silloin vetää puoleensa ajatuksia avioerosta ja meidän ajatukset säätelevät meidän toimintaa. Jos taas ajattelemme miten kiitollisia olemme kumppanistamme ja keskitymme suhteen hyviin puoliin, alkaa positiiviset ajatukset ottaa haltuun elämän.
Sit. Yleensä ihmiset ajattelevat sitä mitä eivät tahdo ja ihmettelevät kerta toisensa jäkeen miten siihen joutuivat.

 

Vetovoiman lakiin perustuu se, että biisien sanoituksiin leivotaan sisään asioita, jotka eivät ole hyväksi ihmiskunnalle.

Tarttuvan biisin mukana jollotellessaan pahaa-aavistamaton kuuntelija tulee vahvistaneeksi tätä vaivihkaista pahaa aikomusta. Hyvänä esimerkkinä pidän esim. Eppu Normaalin Mutheellisten laulujen maata tai Hassisen Koneen Rappiolla on hyvä olla. Tällä sementoidaan yleisön mieliin, että on turha yrittää mitään, olet luuseri nyt ja aina. Olen aina inhonnut näitä kahta biisiä, sillä en voi ymmärtää, että joku haluaa vapaaehtoisesti samaistua laulujen kuvaamaan loputtomaan kurjuuteen, josta ei ole ulospääsyä. Ja jos samaistut näiden biisien ajatusmaailmaan, tulet alitajuisesti vahvistaneeksi tätä ajatusta mielessäsi, jonne se sementoituu: minusta ei koskaan tule mitään. Olen tuomittu epäonnistumaan. Minun on turha haaveilla mistään paremmasta. Tällainen musiikki on törkeää mindfuckia.

Meidän on otettava mielemme ja ajattelumme taas omaan haltuumme. En kuuntele enää kaupallista musaa lainkaan, koska haluan ajatella omilla aivoillani, ilman minulle syötettyä alitajuntaan porautuvat syöpää.

Mielestäni muutos on jo alkanut niissä ihmisissä, jotka haluavat paremmiksi ihmisiksi. Meillä on vapaa tahto. Täytyy hyväksyä se, että kaikki eivät (ainakaan tässä elämässä) vielä kykene nousemaan korkeammalle taajuudelle. Voimme vain rukoilla Jumalalta, että Hän herättäisi nämä ihmiset näkemään ja kuulemaan.

Sitten meillä tulee olla kova itsekuri ja mielenhallinta. Joka ikinen päivä on pyrittävä omalla positiivisella ja hyväntahtoisella energiallaan kohottamaan ympäristönsä mielialoja, ja tähän pystymme vain, jos suljemme pois kaupallisen musiikin, uutiset, liiallisen nettiselailun, pornon, jne. Silloin löydämme tyyneyden, mielenrauhan ja omat ajatuksemme. Silloin pystymme pitämään mielemme niin vakaina, että alamme manifestoida positiivisia ajatuksiamme ja alamme taas ajatella hyvää itsestämme sekä toisistamme.

Olemme menossa kohti jotain todella suurta, ainutlaatuista ja hienoa. Kuvittele se mielessäsi: maailma, jossa elämme rauhassa ja sovussa keskenämme puhtaassa luonnossa. Ei ole mitään pahaa tai pelättävää. Ajattele sitä mielessäsi. Se on nimittäin jo täällä, ja me kylvämme sen maaperään ensimmäiset siemenet, jotka versovat.

 

#17
”Olemme menossa kohti jotain todella suurta, ainutlaatuista ja hienoa. Kuvittele se mielessäsi: maailma, jossa elämme rauhassa ja sovussa keskenämme puhtaassa luonnossa. Ei ole mitään pahaa tai pelättävää. Ajattele sitä mielessäsi. Se on nimittäin jo täällä, ja me kylvämme sen maaperään ensimmäiset siemenet, jotka versovat.”

Ihana ketju, jossa mainittiin kaksi lukemaani kirjaa. Palasin taas muistoissani kevääseen 2011, joka oli hyvin raskas perheessämme. Lasteni isä oli kuoleman porteilla. Tyttäremme kävi häntä katsomassa sairaalassa ulkomailta ja osti kirjan Enkeleitä hiuksissa.
LuinHesarista artikkelin viime viikonvaihteessa olleesta konsertista Tampereen Nokia-Areenalla. Tilaisuutta ei taltioitu. Lehden jutun luettuani kuuntelin Youtubesta kaksi lehdessä mainittua iskelmää vuosilta 1980 ja 1984. Toisen laulun kuunneltuani aloin pohtia laulun sanomaa ja mitä ajatuksia se minussa herättää. Laulusta tuli hieman ankea olo. Miksi tuohon aikaan sanoittaja kirjoitti noin kurjat sanat.? Ehkä silloin ihmiset tarvitsivat tulollaista tunnelmaa. En ole aiemmin kuullut kyseisiä lauluja.Mietin sitten laulajien ammattia. Jos et osaa itse säveltää etkä sanoittaa, joudut laulamaan renkutuksia, joiden sanomaa eit itse ehkä hyväksy. Kun luovuin 2000-luvun loppupuolella televisioista, aloin voida paljon paremmin. Tänä keväänä loppui Netflixin katsominen, koska alustan omistaja muutti maksuehtojaan. Tämäkin muutos kevensi elämääni, sillä en enää koukutu pitkiin sarjoihin. Minulle hyvinvointini kulmakivi on tavallinen arkielämä. Pieni ja rauhallinen elämä. Olen saanut matkustaa upeissa paikoissa, mutta aina kaipaan tänne omaan pieneen kotiini. Suurperheessä kasvaneena jo moni läheisistäni on taivaan kodissa. Näen heistä unia ja kommunikoin tavallani heidän kanssa. He ovat minulle aina läsnä. Ei ihminen tule hyväksi paljolla lukemisella. Olen lukenut paljon kirjoja, mutta olen aina se samma pikkutyttö pellon pientareella mikä olin lapsuudessani. Isoäitinä olen eniten huolissani lapsista. Kunpa he saisivat elää hyvän ja kauniin lapsuuden ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat.
Kun minulla oli aikoinaan avioeromme takia mieli maassa, en pystynyt laulamaan ja musiikin kuuntelu jäi vähiin. Tilanne korjaantui ajan myötä. Tänä keväänä kävin kirkossa yhteislaulutilaisuudessa. Kuuntelen radiosta melko paljon tasokasta musiikkia. Prisman musiikkimaku on surkea. Eppu Normaali, Juice ja piipittävät tyttölapset särkevät sävelkorvaanii ja jouduttavat kaupasta poistumistani.
Laitan kohta mielimusiikkiohjelmani soimaan. Lintu laulaa ulkona. Luonnon äänet ovat kauneinta musiikkia.

 

#17
”Olemme menossa kohti jotain todella suurta, ainutlaatuista ja hienoa. Kuvittele se mielessäsi: maailma, jossa elämme rauhassa ja sovussa keskenämme puhtaassa luonnossa. Ei ole mitään pahaa tai pelättävää. Ajattele sitä mielessäsi. Se on nimittäin jo täällä, ja me kylvämme sen maaperään ensimmäiset siemenet, jotka versovat.”

Ihana ketju, jossa mainittiin kaksi lukemaani kirjaa. Palasin taas muistoissani kevääseen 2011, joka oli hyvin raskas perheessämme. Lasteni isä oli kuoleman porteilla. Tyttäremme kävi häntä katsomassa sairaalassa ulkomailta ja osti kirjan Enkeleitä hiuksissani.
Luin Hesarista artikkelin viime viikonvaihteessa olleesta konsertista Tampereen Nokia-Areenalla. Tilaisuutta ei taltioitu. Lehden jutun luettuani kuuntelin Youtubesta kaksi lehdessä mainittua iskelmää vuosilta 1980 ja 1984. Toisen laulun kuunneltuani aloin pohtia laulun sanomaa, ja mitä ajatuksia se minussa herättää. Laulusta tuli hieman ankea olo. Miksi tuohon aikaan sanoittaja kirjoitti noin kurjat sanat? Ehkä silloin ihmiset tarvitsivat tulollaista tunnelmaa. En ole aiemmin kuullut kyseisiä lauluja. Mietin sitten laulajien ammattia. Jos et osaa itse säveltää etkä sanoittaa, joudut laulamaan renkutuksia, joiden sanomaa et itse ehkä hyväksy. Kun luovuin 2000-luvun loppupuolella televisioista, aloin voida paljon paremmin. Tänä keväänä loppui Netflixin katsominen, koska alustan omistaja muutti maksuehtojaan. Tämäkin muutos kevensi elämääni, sillä en enää koukutu pitkiin sarjoihin. Minulle hyvinvointini kulmakivi on tavallinen arkielämä. Pieni ja rauhallinen elämä. Olen saanut matkustaa upeissa paikoissa, mutta aina kaipaan tänne omaan pieneen kotiini. Suurperheessä kasvaneena jo moni läheisistäni on taivaan kodissa. Näen heistä unia ja kommunikoin tavallani heidän kanssa. He ovat minulle aina läsnä. Ei ihminen tule hyväksi paljolla lukemisella. Olen lukenut paljon kirjoja, mutta olen aina se sama pikkutyttö pellon pientareella mikä olin lapsuudessani. Isoäitinä olen eniten huolissani lapsista. Kunpa he saisivat elää hyvän ja kauniin lapsuuden, ja tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat.
Kun minulla oli aikoinaan avioeromme takia mieli maassa, en pystynyt laulamaan ja musiikin kuuntelu jäi vähiin. Tilanne korjaantui ajan myötä. Tänä keväänä kävin kirkossa yhteislaulutilaisuudessa. Kuuntelen radiosta melko paljon tasokasta musiikkia. Prisman musiikkimaku on surkea. Eppu Normaali, Juice ja piipittävät tyttölapset särkevät sävelkorvaani ja jouduttavat kaupasta poistumistani.
Laitan kohta mielimusiikkiohjelmani soimaan. Lintu laulaa ulkona. Luonnon äänet ovat kauneinta musiikkia.

(Korjaukset aamun kirjoitukseeni.)

 

up