ystävyys koetuksella

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
kun miun ystävällä on poika, joka kiusaa mun tyttöä. kuiskii toisten korvaan, ettei leikitä ja haukkuu hampaiden välistä. pojan äiti kysyy mikä siel on niin poika huutaa, ei mikään mutta toi xxx, ei halua leikkiä meidän kans vaikka pyydänkin.
mun ystävä sanoo, ettei halua puuttua lasten välisiin asioihin, koska sais puuttua muuten koko ajan. no minä menin sanomaan sitten, että kaikkien kanssa ei tarvii leikkiä, mut kiusata ei saa.

pojan äiti otti nokkiinsa ja sanoi, että aina miun lasten kanssa on niin vaikeaa ja lähti.
 
No jos toi olis tapahtunut mulle niin mun mielestä oli parempikin että lähti.

Siis niin raivostuttavia tollaset kun heti otetaan nokkiin jos joku erehtyy omaa lasta hieman ojentamaan. |O

Sinuna antaisin olla.Jos ystäväsi on todella noin lapsellinen niin parempi odottaa että hän kasvaa hieman, jospa hän sitten näkisi omat virheensä.
 
sanoi mun kuullen koska luuli, ettei kukaan aikuinen kuule. Jos mun tyttö tulee sanomaan jotain, vaikka ettei xxx taaskaan ota leikkiin mukaan tai haukkuu, niin mun ystävä sanoo, ett kuule älä aina tee mun pojasta pahaa. no tänään mun tyttö ei tullu sanomaan mitään leikki yksin kauempana, ja kun yritti mennä mukaan niin eipä päässy.

jotenki tuntuu, ettei ystäväni todellakaan näe, että hänenkin poika on ihan perus muksu ja saattaa olla myös ilkeä. itsellä vaan aina sattuu sydämmeen ku tyttö odottta, et pääsee puistoon ja näkee tän pojan ja aina itku kurkussa kotiin.
 
mulla oli ennen kaveri jonka poika oli samanikäinen kun meidän tyttö,siellä kun käytiin niin poika löi meijän tyttöä tavaroilla ja ei antanut mihinkään leluihin ym koskea ja kun meillä olivat niin poika penko kaikki kaapit ja särki tavarat ja sit meijän tyttö rupes sanoon ettei halua enää leikkiä sen pojan kanssa niin rupesin keksimään tekosyitä ettei meille voi tulla eikä me voida tulla niille..nykysin jutellaan jos jossain nähdään mutta ei kyläillä toistemme luona,ainakaan lasten kanssa.
 
On kausia jolloin on paras tavata ystäviä kahvilassa kahdenkesken tai vain jutella puhelimessa. Vaikka aikuiset ystäviä ovatkin, heidän lapsensa eivät välttämättä ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Leija:
On kausia jolloin on paras tavata ystäviä kahvilassa kahdenkesken tai vain jutella puhelimessa. Vaikka aikuiset ystäviä ovatkin, heidän lapsensa eivät välttämättä ole.

Juuri näin. Lapsia ei voi pakottaa leikkimään keskenään, sitä ei vaan VOI tehdä. Mutta suoranaista kiusaamista ei tarvi hyväksyä missään nimessä. Lasten täytyy kuitenki oppia tulemaan toimeen toistensa kanssa vaikka yhteistä leikkiä ei löytyiskään.

Minkäikäsistä lapsista on kyse? Monesti tuo 2-4v on tosi vaikee ikä kun toisaalta lapset haluais leikkiä keskenään mutta heillä ei vielä siihen välttämättä oo edes riittävästi taitoa. Älä nyt ystävyyttä heitä tämän takia? Jos ei onnistu tapailemaan lasten kanssa niin sillon voitte sopia, että tapaatte tosiaan kahvilassa tms. kahdestaan.

 
kyse on 5 vuotiaasta pojasta ja 6 vuotiaasta tytöstä. ollaan vähennetty koko talven vierailuja ja yhdessä ulkoiluja, mutta pienellä paikkakunnalla osutaan usein samana puistoon.
usein nähdäänkin äidin kanssa kahdestaan, mutta kyllä mua silti hiertää, ettei näe tilannetta. jotenkin tuntuu, että koska sen lapsi on se joka valitsee kenen kanssa leikkii, niin kaikki on hyvin. en tiedä osasinko sanoa niin, että ymmärrätte pointtin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
usein nähdäänkin äidin kanssa kahdestaan, mutta kyllä mua silti hiertää, ettei näe tilannetta. .... en tiedä osasinko sanoa niin, että ymmärrätte pointtin?

En tiedä tajusinko pointtisi, mutta ajattelen itse että ystävät ovat minun ystäviäni, virheineen päivineen. Minun ei kannata parantaa heidän elämäänsä eikä antaa elämänohjeita, ystävyys ja kuunteleminen tarpeen tullen riittää. Ystävyytenne on kovalla koetuksella, jos ryhdyt "arvostelemaan" ystäväsi lasta, vaikka olisit miten oikeassa.

 
sen edestään löytää minkä taakseen jättää...kuulostaa siltä että kyseinen poika on seuraava koulukiusaaja, ja hänen äitinsä vaikeuttaa tilannetta entisestään (vaikka mitä tapahtuisi niin eihän äidin oma pikkumussukka mitään tee...)
pistää vihaksi puolestasi jos tilanne samanlainen jatkuvasti. omalta lapseltani en missään tilanteessa hyväksyisi kyseistä käytöstä. mielestäni sinulla on oikeus ja velvollisuus (lastasi kohtaan) yrittää puuttua tilanteeseen, lapsia ei voi pakottaa leikkimään keskenään mutta jos tilanteessa on muitakin lapsia ja tyttösi jätetään leikkien ulkopuolelle kyseisen pojan yllyttämänä niin se on jo selvää kiusaamista.
oikea ystävyys myös mielestäni kestää asiallisen keskustelun vaikeistakin asioista, ei ystävien aina tarvitse samaa mieltä olla. kannatan siis asioiden puhumista suoraan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja suvi-tuuli:
oikea ystävyys myös mielestäni kestää asiallisen keskustelun vaikeistakin asioista, ei ystävien aina tarvitse samaa mieltä olla. kannatan siis asioiden puhumista suoraan!

Minä mielummin pidän lapseni erossa kiusaajista kuin luovun ystävästä. Kyllä joku ammatti-ihminen vuoden parin päästä kuitenkin kertoo asiat.
 

Yhteistyössä