Ystävyydestä

[vierailija]

Minua ihmetyttää se, miten vähän ihmiset arvostaa toista ihmistä. Muutaman ihmisen kanssa luulin olevani erittäin hyviä ystäviä, mutta se oli harhaa. Niin kauan kun olin "ystävän" kanssa täysin samaa mieltä, homma sujui hyvin. Viimeisen kerran jutellessamme esitin eriävän mielipiteen ja sanoin loukkaantuneeni hänen sanoistaan. Sen jälkeen 20 vuoden ystävyys heitettiin pois kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Ei mitään pahoittelua, vain pitkä hiljaisuus. Onko nykykäytäntö sellainen, että ystävyyden eteen ei tehdä enää mitään ja toisen voi heittää samantien roskikseen, jos toinen on eri mieltä?

 

[vierailija]

Tämä on käytäntö nykyään. Olen kokenut saman kuin sinä: niin kauan kun en sanonut omaa mielipidettäni, kaikki oli ok. Mutta kun sanoin mielipiteeni niin sen jälkeen ei ole mikään tapaamisaika enää "ystävälläni" sopinut kun "tässä on vähän kiireitä nyt."

 

[vierailija]

Nykymaailma on itsekäs.

Mulla on osa aivan ihanista ystävistä vaan lakannut pitämästä yhteyttä ajan myötä. Parilla se tapahtui eron myötä (tavattiin usein myös pariskuntina, muttei pelkästään), uusi kumppani, uusi paikkakunta, ilmeisesti sitten ainakin osin uudet kaveritkin, kun ei mun seura enää heidän eronsa jälkeen ole kiinnostanut. Yhden mielestä muutuin kait liikaa ajan saatossa, kun aloin elää lasten kasvaessa myös itselleni enkä vain lasten kautta jne. Olen harmitellut näiden ystävien menettämistä tosi paljon.

Ne ystävät, jotka musta pitää kiinni, on sellaisia ei niin hyviä ystäviä. Annan enemmän kuin saan. He on usein kiukkuisia, ilkeitä mulle, tarvitsevat sitä ja tätä mutteivat ole valmiita vastavuoroisuuteen. Pidän heihin tiettyä etäisyyttä ja vaikka sanovat mua ystäväkseen, itse ennemmänkin pidän heitä kaverina tms., en voi kertoa heille samalla luottamuksella asioita kuin he minulle, he voivat käyttää mun asioita mua vastaan, vaikka itse olen heille lojaali.

Sitten on sellaisia hyviä tyyppejä, joiden kanssa ei vaan enää ole yhteistä, vaikka joskus on ollut. Heitä tapaa harvakseltaan. Lähinnä muistelemme menneitä.

Oikeastaan ajan saatossa parhaimmat ystävät ovat olleet oma äitini, sisareni, serkkuni ja lapseni. Muiden kanssa on vähän niin ja näin.

 

[0oo0]

Ehkä tää onkin syy, miksei mulla ole naispuolisia ystäviä just lainkaan.

Tai on, yksi lapsuudenystävä mutta näemme niin harvoin ettei tuu mistään muusta kuin menneistä kommelluksista juteltua eli ei voi tulla erimielisyyksiä. Ja on kai -toivottavasti- toinenkin, mutta hyvin harvoin häntäkään tapaan.

Miespuolisia sen sijaan riittää. Tosin olen mä itsekin avoin asian suhteen, esimerkiksi yksi ystävistäni on piessyt eksvaimonsa useammankin kerran enkä sitä hyävksy (olen myös sen kertonut) mutta miehen lasken silti ystäväkseni, ei se mua ole ikinä mitenkään satuttanut. Tai vaikka homous -mua niiiiin vituttaa kun joku pitää homoseksuaaleja huonompina mutten mä silti heivaa niitä miespuolisia ystäviä pihalle talostani ketkä eivät sitä (vielä) pidä normaalina.

Miehet osaavat paremmin kiistellä asioista ja olla eri mieltä. Naiset kokevat ehkä asian enemmän silleen että jos ei ole samaa mieltä niin on vastaan.

 

[Elena777]

Ehkä tää onkin syy, miksei mulla ole naispuolisia ystäviä just lainkaan.

Tai on, yksi lapsuudenystävä mutta näemme niin harvoin ettei tuu mistään muusta kuin menneistä kommelluksista juteltua eli ei voi tulla erimielisyyksiä. Ja on kai -toivottavasti- toinenkin, mutta hyvin harvoin häntäkään tapaan.

Miespuolisia sen sijaan riittää. Tosin olen mä itsekin avoin asian suhteen, esimerkiksi yksi ystävistäni on piessyt eksvaimonsa useammankin kerran enkä sitä hyävksy (olen myös sen kertonut) mutta miehen lasken silti ystäväkseni, ei se mua ole ikinä mitenkään satuttanut. Tai vaikka homous -mua niiiiin vituttaa kun joku pitää homoseksuaaleja huonompina mutten mä silti heivaa niitä miespuolisia ystäviä pihalle talostani ketkä eivät sitä (vielä) pidä normaalina.

Miehet osaavat paremmin kiistellä asioista ja olla eri mieltä. Naiset kokevat ehkä asian enemmän silleen että jos ei ole samaa mieltä niin on vastaan.

On miehissäkin niitä jotka tekevät tuota. Mä taas oon sellanen, että jos tulee riitaa ne sovitaan tai aina pitäis ainakin yrittää, koska kyllähän ystävätkin voi olla eri mieltä ja nimenomaan ystävyys pitäis siinä erota kaveruudesta, että ystävälle voi sanoa oman mielipiteensä...kaverille välttämättä ei aina.

Muuten kyllä oon samaa mieltä sun kanssa naisten ja miesten luonne eroista. Naiset myös pettävät herkemmin kaverinsa/ystävänsä kuin miehet.

 

[vierailija]

Minusta myös tuntuu ettei ystävyyttä/ystäviä arvosteta enää tarpeeksi.
Ja että mäkin annan enemmän kuin saan. Sellainen tilanne on viimeaikoina mietityttänyt kun mä osallistun aina ystävien syntymäpäiviin, vauvajuhliin, rotinoihin, polttareihin, lapsien syntymäpäiviin tms (jos en kipeä ole ja silloinkin vähintään viestillä muistan) , ostan lahjoja tai osallistun kimppalahjaan, yllätysvauvakutsujen järjestelyihin ja kaikkeen, mutta minusta oli tosi ikävää kun viimeksi kun mulla oli synttärit niin kukaan ystävistäni ei tullut vaikka niin oli sovittu.

Ostin kakun ja odotin. Illalla seitsemän aikaan tajusin ettei oikeasti kukaan olekaan tulossa. Ja kukaan ei vaivautunut edes teksti tai WhatsApp viestiä laittamaan.
Mitään pahoitteluja en ole saanut.
Mietin että olenpa tärkeä heille.

 

[vierailija]

Minusta myös tuntuu ettei ystävyyttä/ystäviä arvosteta enää tarpeeksi.
Ja että mäkin annan enemmän kuin saan. Sellainen tilanne on viimeaikoina mietityttänyt kun mä osallistun aina ystävien syntymäpäiviin, vauvajuhliin, rotinoihin, polttareihin, lapsien syntymäpäiviin tms (jos en kipeä ole ja silloinkin vähintään viestillä muistan) , ostan lahjoja tai osallistun kimppalahjaan, yllätysvauvakutsujen järjestelyihin ja kaikkeen, mutta minusta oli tosi ikävää kun viimeksi kun mulla oli synttärit niin kukaan ystävistäni ei tullut vaikka niin oli sovittu.

Ostin kakun ja odotin. Illalla seitsemän aikaan tajusin ettei oikeasti kukaan olekaan tulossa. Ja kukaan ei vaivautunut edes teksti tai WhatsApp viestiä laittamaan.
Mitään pahoitteluja en ole saanut.
Mietin että olenpa tärkeä heille.

Voi itku, miten paha mieli mulle tuli sun puolesta.

Kukaan ei tullut, vaikka odotit. Miten tosta eteenpäin meni? Sanoiko kukaan jälkikäteen mitään?

 

[vierailija]

Vanhemmiten olen jättänyt paljon "ystäviä" pois, joiden kohdalla olen tuntenut olevani vain raha-automaatti tai hyväksikäytettävä hölmö.

Esim. yksi ystäväni aina oletti, että minä tulen hänen luokseen tai tapaamme hänen lähellään olevassa kauppakeskuksessa (molemmilla on auto käytettävissä). Aina tapaamiset olivat hänen ehdoillaan: hän saneli paikan ja päivän. Joskus peruutti kun ei jaksanut tulla tms. Minä joustin.
Sitten tuli se päivä kun sanoin, että tavataan minun luonani tai minun lähellä olevassa kauppakeskuksessa. "Ystäväni" ei ole enää löytynyt yhteistä aikaa tavata. Halusin vain tasapuolisuutta: välillä minulle päin ja välillä hänelle päin.

 

[vierailija]

Voi itku, miten paha mieli mulle tuli sun puolesta.

Kukaan ei tullut, vaikka odotit. Miten tosta eteenpäin meni? Sanoiko kukaan jälkikäteen mitään?

Vaikka aikuinen olenkin niin kyllä minua harmittaa tuollainen
Kukaan ei ole sen jälkeen asiasta mitään sanonut.
Kerran pyysivät, kyselivät WhatsAppissa kuka joutaa kahville tms mutta en mennyt vaikka olisin ehtinyt. Ei ole intoa nähdä heitä nyt vähään aikaan.

 

[Elena777]

Vaikka aikuinen olenkin niin kyllä minua harmittaa tuollainen
Kukaan ei ole sen jälkeen asiasta mitään sanonut.
Kerran pyysivät, kyselivät WhatsAppissa kuka joutaa kahville tms mutta en mennyt vaikka olisin ehtinyt. Ei ole intoa nähdä heitä nyt vähään aikaan.

Hyvä kun pidät tossa asiassa oman pääs, ei ne ihmiset sun ystävyyttä ole ansainneet kun tollai kohtelevat.

 

[vierailija]

Vaikka aikuinen olenkin niin kyllä minua harmittaa tuollainen
Kukaan ei ole sen jälkeen asiasta mitään sanonut.
Kerran pyysivät, kyselivät WhatsAppissa kuka joutaa kahville tms mutta en mennyt vaikka olisin ehtinyt. Ei ole intoa nähdä heitä nyt vähään aikaan.

Syystäkin olet harmissasi ja loukkaantunut. Onhan toi nyt moukkamaista etteivätkö osaa edes anteeksi pyytää, aikuiset ihmiset.

Itsekään en olisi yhteyksissä heihin vaan miettisin omalla kohdallani todellakin ystävyyden jatkoa.


Joskus on vain siivottava elämästä ne ystävät, jotka ovat energiasyöppöjä. Eli vain ottavat mutta eivät anna mitään. Itse olen joutunut vuosien aikana siivoamaan kohtuullisen suurellakin liikkeellä lähipiiriäni pienemmäksi huomattuani olevani se, joka teki aina aloitteen tapaamisiin ja yhteydenpitämisiin. Olen myös saanut huomata senkin, että oikea, toisia tasapuolisesti kunnioittava ystävyys kestää oikein hyvin mielipide-erot ja jopa muuttuvat elämän tilanteet.

Ei se ystävien määrä vaan todellakin se laatu. Että on hyvä olla ihmisen kanssa, joka hyväksyy sinut sellaisenaan ja jonka kanssa saat vastavuoroisesti jakaa ja ihmetellä elämän kulkua.

 

[vierailija]

Ystäväni ei voi tulla luokseni kylään kun hän on raskaana ja meillä on kissa.
Ei meillä sitä kissan paskaa ole jokapuolella että tarttuisi mitään toksoblasmoosia tai en pakottaisi häntä tonkimaan paljain käsin kissan vessaakaan.

 

[viisikymppinen isoäiti]

nykyajan malli. jos sulla on vaikeaa, niin ystävät jättää. ja jos sanot eriävän mielipiteen ystävölle ystävä jättää ja aina pitäis olla yltiöpositiivinen. yleistää ei toki voi.

 

[vierailija]

Syystäkin olet harmissasi ja loukkaantunut. Onhan toi nyt moukkamaista etteivätkö osaa edes anteeksi pyytää, aikuiset ihmiset.

Itsekään en olisi yhteyksissä heihin vaan miettisin omalla kohdallani todellakin ystävyyden jatkoa.


Joskus on vain siivottava elämästä ne ystävät, jotka ovat energiasyöppöjä. Eli vain ottavat mutta eivät anna mitään. Itse olen joutunut vuosien aikana siivoamaan kohtuullisen suurellakin liikkeellä lähipiiriäni pienemmäksi huomattuani olevani se, joka teki aina aloitteen tapaamisiin ja yhteydenpitämisiin. Olen myös saanut huomata senkin, että oikea, toisia tasapuolisesti kunnioittava ystävyys kestää oikein hyvin mielipide-erot ja jopa muuttuvat elämän tilanteet.

Ei se ystävien määrä vaan todellakin se laatu. Että on hyvä olla ihmisen kanssa, joka hyväksyy sinut sellaisenaan ja jonka kanssa saat vastavuoroisesti jakaa ja ihmetellä elämän kulkua.

Olen lähtenyt tähän itsekin, energiasyöppöjen ihmisten karsimiseen elämästäni. Vapaa-aikaa on nykyisin (työ ja perhe vievät valtaosan ajasta) niin vähän, etten halua sitä kuluttaa ihmisten kanssa, joiden seurasta tulee vain paha mieli.

 

[vierailija]

Minulla on monet hyvätkin ystävät jääneet pois kuvioista kun en ole somessa. Valittivat, että minuun on vaikea pitää yhteyttä kun pitäisi laittaa sähköpostia/tekstaria/soittaa/nähdä kasvokkain.
Aikani yritin pitää yhteyttä sähköpostilla ja ehdottamalla tapaamisia, mutta en enää. Kun eivät halua edes vastata niin vähän vaikea järjestää mitään tapaamisia.

 

[vierailija]

Olen lähtenyt tähän itsekin, energiasyöppöjen ihmisten karsimiseen elämästäni. Vapaa-aikaa on nykyisin (työ ja perhe vievät valtaosan ajasta) niin vähän, etten halua sitä kuluttaa ihmisten kanssa, joiden seurasta tulee vain paha mieli.

Mitä sä sitten teet, kun itse olet masentunut tai surullinen ja kaipaisit ystävältäsi tukea ja sua kohdeltaisiin kuin saastaa ja sut karsitaan energiasyöppönä pois, kun kaikki pitää olla niin kivaa ja ruusunpunaisten lasien läpi katsottua

 

[vierailija]

Mitä sä sitten teet, kun itse olet masentunut tai surullinen ja kaipaisit ystävältäsi tukea ja sua kohdeltaisiin kuin saastaa ja sut karsitaan energiasyöppönä pois, kun kaikki pitää olla niin kivaa ja ruusunpunaisten lasien läpi katsottua

Ensinnäkin - ihminen se ystäväkin on. Hänellä on myös ne omat sietokykynsä ja vastuksensa. Toki varmasti oikeana ystävänä on tukemassa ja ymmärtämässäkin mutta v a s t a v u o r o i s e s t i tämän toisen pitää ymmärtää ettei alati voi olla esim.siinä masennuksessaan se joka vaatii. Ystävänkin pitää saada ottaa etäisyyttä ja hengähtää tukiessaan masentunutta koska muutoin on riskit olemassa sille että masentuu mukana.

Sitäpaitsi kukaan ei voi elää elämäänsä toisen kautta. Hyvä on jos elämän karikoissa on ihminen jolle voi purkaa mieltä ja jolta hakea kannattelua mutta siihen ihmiseen ei jäädä nojaamaan. Vaan - itse pitää ymmärtää mennä eteenpäin.