H
Huono ystäväkö?
Vieras
Tämä on varmaan ihan normaalia ja joka päiväinen asia. Minua van sattuu harmittamaan vaikka olen ystäväni puolesta hyvin onnellinen. Ehkä pitäisi hommata enemmän samaa sukupuolta olevia ystäviä. Tosin sekään ei aina takaa...
Eli olen menettänyt jo monta hyvää ja läheistä ystävää sillä sekunnilla kun he aloittivat seurustelemaan vakituisen kumppaninsa kanssa jonka kanssa ovat menossa/menneet naimisiin. Tämä harmittaa minua lähinnä siksi, että tunnen ettei ystävyydellämme ollut mitään arvoa. Nykyään kaikki juttelu on väkinäistä. Niin livenä kuin netissä. Lähinnä kai siksi ettei voi mitään syvällisempää puhua kun tämä nainen roikkuu kaulassa ja itselle tulee kiusaantunut olo jatkuvasta lääppimisestä. Eikä miespuoleinen ystäväkään halua jutella oikein mistään. Joten vierailut menee niin, että jotain väkinäistä vääntöä ja loppu aika he kiehnäävät hiljaa sohvalla ja minä istun vaivautuneena tuolissa. Minulla on itselläni mies ja lapsi, mutta silti yritän pitää ystävyys suhteita. Ne muutamat ystävät jotka seurustelevat, mutta tajuavat pitää siitä huolimatta kiinni ystävistään niin heidän kanssaan pystyy olemaan normaalisti. Harmittaa vain tämä etääntyminen näistä kolmesta ennen niin läheisestä ystävästä joista yksi on lapsemme kummi. Lähinnä on vain olo, että roikun turhaan minulle läheisissä ystävissäni. Kaipa heillä on nyt niin oma elämä, etteivät vanhoja ystäviään enää tahdo muistaa.
Minkäs teet kun sydän suree menetettyjä ystäviä. Onneksi nämä naiset ovat heille hyviä. Harmittaa vain miksi siitä huolimatta pitää pistää välit lähes poikki. Olisi ollut kiva tutustua näihin naisiin.
Eli olen menettänyt jo monta hyvää ja läheistä ystävää sillä sekunnilla kun he aloittivat seurustelemaan vakituisen kumppaninsa kanssa jonka kanssa ovat menossa/menneet naimisiin. Tämä harmittaa minua lähinnä siksi, että tunnen ettei ystävyydellämme ollut mitään arvoa. Nykyään kaikki juttelu on väkinäistä. Niin livenä kuin netissä. Lähinnä kai siksi ettei voi mitään syvällisempää puhua kun tämä nainen roikkuu kaulassa ja itselle tulee kiusaantunut olo jatkuvasta lääppimisestä. Eikä miespuoleinen ystäväkään halua jutella oikein mistään. Joten vierailut menee niin, että jotain väkinäistä vääntöä ja loppu aika he kiehnäävät hiljaa sohvalla ja minä istun vaivautuneena tuolissa. Minulla on itselläni mies ja lapsi, mutta silti yritän pitää ystävyys suhteita. Ne muutamat ystävät jotka seurustelevat, mutta tajuavat pitää siitä huolimatta kiinni ystävistään niin heidän kanssaan pystyy olemaan normaalisti. Harmittaa vain tämä etääntyminen näistä kolmesta ennen niin läheisestä ystävästä joista yksi on lapsemme kummi. Lähinnä on vain olo, että roikun turhaan minulle läheisissä ystävissäni. Kaipa heillä on nyt niin oma elämä, etteivät vanhoja ystäviään enää tahdo muistaa.
Minkäs teet kun sydän suree menetettyjä ystäviä. Onneksi nämä naiset ovat heille hyviä. Harmittaa vain miksi siitä huolimatta pitää pistää välit lähes poikki. Olisi ollut kiva tutustua näihin naisiin.