Ystävän suhtautuminen epänormaaleihin ihmisiin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Minulla on yksi tosi hyvä ystävä, joka vihaa kaikenlaista epänormaaliutta ihmisessä. Hän on kuulemma minun kanssani siksi, että olen hänestä jotenkin niin normaali ja terve. Tämä ystäväni ei enää suostunut olemaan tekemisissä isänsä kanssa kun tämä sairastui munuaissyöpään, mutta oli valmis taas tapaamaan tämän kun tämä oli toipunut leikkauksella. Isä kuitenkaan ei halunnut heti tavata poikaansa, joten ystäväni suuttui valtavasti ja piti isäänsä ylimielisenä.

Tältä ystävältäni olen jotenkin ymmärtänyt, että olisi myös huono asia olla vammainen. Onko normaalia halveksua vammaisuutta? Miten suhtaudut vammaisiin? Onko eroa siinä, onko ihminen syntynyt vammaisena vai vammautunut myöhemmin? Pelkään, että ystäväni jättää minut jos olen tekemisissä vammaisten kanssa.
 
Tuollaisen ihmisen kanssa ei kannata olla ystävä. Voit vaikka selittää hänelle, että valitettavasti et voi olla hänen ystävänsä, koska hän suhtautuu niin epänormaalilla tavalla erilaisuuteen ja on siis ihan liian erikoinen sinun ystäväksesi.
 
Ap jos olet sitä mieltä että ystäväsi käytös on normaalia niin ok. Olen kuitenkin sitä mieltä että tyypillä kaikki ei ole ihan balanssissa. Sitäpaitsi ystäväsi ei koskaan voi varmasti tietää onko toinen ihminen "normaali" terve.
 
Mistähän niitä normaaleja löytää. En tunne ainoatakaan, itseni mukaan lukien.


On muuten juuri näin!

Mitkä ovat normaaliuden viitearvot ja millainen ihminen on normaali?

Keskiverto pituus keskiverto painolla keskinkertaisella älykkyydellä. Hajuton mauton joka suhteessa.

Jo neuvolassa on täll. keskivertokäyriä, kasvaako vai ei kasva normaalisti, kehittyykö normaalisti, ei yksilöllisyyttä sallita, eikä muuten koulussakaan, koska keskiverto on aina hyvä asia.
Ei saa olla liian huono eikä liian älykäskään. Molemmat ovat epänormaaleja ja outoa.
 
Ap:n ystävällä taitaa olla pahimmanlaatuista ahdistuneisuutta, jos ei nyt edes isänsä sairautta pystynyt kohtaamaan ja ottamaan vastaan.
Pelkää syövän ja vammaisuuden jotenkin tarttuvan itseensä?
Tai ei voi sietää heikkoutta eli sairastumista muissa eikä varmastikaan itsessäänkään, silloinhan olisi erittäin huono ihminen.
Jos täll. ihminen joutuu onnettomuuteen, sairastuu vakavasti, romahtaa ihan täysillä. On rakentanut elämänsä jonkun illuusion päälle eikä kestä itseään eikä tule koskaan hyväksymään.
 

Yhteistyössä