ystävyyttäkö?

Voiko mielestänne miehen ja naisen välille syntyä puhdas ystävyyssuhde ilman mitään jännitteitä, jos "pari" on suukotellut ja lopulta myös päätynyt harrastamaan seksiä yhdessä? Kuulemma kyseessä vain ystävyys, eikä mitään vipinää.... Ainakin toinen osapuoli (nainen) on jossain vaiheessa "suhdetta" ilmaissut tunteensa, että olisi kiinnostunut myös vakavemmasta suhteesta. Omasta mielestäni seksi muuttaa aina suhteen luonnetta ja sen vuoksi hankala uskoa näitä ns selityksiä nielemättä... Kannattaako siis olla epäluuloinen tai jopa luovuttaa ja antaa tämän "ystävyyden" kukkia?

 

Ei tuohon mitään yleispätevää selvitystä ole. Olen itse nainen ja ystävä monien miesten kanssa. Joidenkin kanssa on ollut suhde, toisten kanssa ehkä satunnainen pano, toisten kanssa vaihdettu ehkä yksi känninen suudelma, suurimman osan kanssa ei mitään seksuaalista. Varmasti on ollut ihastumista/rakastumista, enemmän tai vähemmän ilmaistuja tunteita ja niin edelleen, mutta ystävyyssuhde on silti ihan mahdollinen.

 

Minulla on meneillään juuri tuollainen tilanne. Haluaisin niin kovasti olla ystävä, todella paras ystävä tämän miehen kanssa. Olemme jostain syystä päätyneet pari kertaa sänkyyn, mutta aivan kaiken (ja omien elämiemme) takia haluaisimme molemmat nimenomaan olla YSTÄVIÄ ja hyviä sellaisia. Olen miettinyt pääni puhki, onko se enää ikinä ylipäätään mahdollista, voiko kerran ollutta seksiä enää koskaan kumota?

 

Minä taas olen tällä "toisella" puolella, eli tyttöystävänä yritän sulattaa tämmöistä ystävyyssuhdetta. En haluaisi puuttua ystävyyteen, mutta myös on hankala luottaa. Lisäksi tuntuu, että tällä toisella naisella on tunteita vielä mukana, koska tapahtumista ei ole kovin montaa kuukautta. Eli epäilyksiä herättää se, että voiko tunteita noin vain unohtaa ja aloittaa ystävänä? ... huokaus. Minkälaisissa olosuhteissa ajauduitte sänkyyn? Varmaan ajan kanssa ystävyys saattaa "korjaantua", toivon parasta teille =)

 

Minusta ap. voisi miettiä millainen tämä hänen miehensä on. Jos minun pitäisi luottaa ja en kuitenkaan luottaisi niin kyllä se syö lopulta sen suhteen.
Oli se ystävyys suhde sitten millainen tahansa, lopputulos tulee yleensä kuitenkin sitten ihan jostakin muusta. Yleistykset ja ohjeet - kun eivät päde joka tapauksissa, pitäisi tuntea ihminen paremmin. Minä itse pyrin olemaan ystävä kaveri vielä tuon jälkeenkin kun jäljellä ei ole kuin hemmetin hyvä ystävyys. Ja se sitten kestääkin vuosia.

 

Kyllä jotkin kiihkeätkin seksisuhteet saattavat muuttua varsin hyviksi ystävyyssuhteiksi. Se kai on ongelmana monilla pariskunnillakin, kun kiihko häviää ja tuntuu siltä, että elää "kaverin" kanssa.

Minulla on pari miespuolista kaveria, joiden kanssa olen harrastanut seksiäkin jossain vaiheessa elämääni. Molempien kanssa olin alunperin kaveri ja jossain vaiheessa seksuaalinen kiinnostus hävisi, mutta en tosiaankaan halunnut menettää hyviä kavereita. voi se siis toimis JOS seksuaalinen kiinnostus on suhteesta hävinnyt. pakottamallahan se ei häviä...

 

Mun kaikki miesystävät lopulta tunnusti että olivat sen takia mun ystäviä että heillä oli toivoa mun suhteen aloittaa seurustelu. Ne joko kysy sitä yhteisissä bileilloissa tai tulivat vihdoin avautumaan kapakassa. No, se ystävyys loppui koska mulla ei ollut mitään kiinnostusta . Joten, en usko ihan suoralta kädeltä tähän miehen ja naisen väliseen ystävyyteen .Minäkin uskoin aina että ovat vain ystäviä, mutta avasinpa silmät lopulta .Vain halusinko sulkea ne todellisuudelta.

 

Mun kaikki miesystävät lopulta tunnusti että olivat sen takia mun ystäviä että heillä oli toivoa mun suhteen aloittaa seurustelu. Ne joko kysy sitä yhteisissä bileilloissa tai tulivat vihdoin avautumaan kapakassa. No, se ystävyys loppui koska mulla ei ollut mitään kiinnostusta . Joten, en usko ihan suoralta kädeltä tähän miehen ja naisen väliseen ystävyyteen .Minäkin uskoin aina että ovat vain ystäviä, mutta avasinpa silmät lopulta .Vain halusinko sulkea ne todellisuudelta.

Niinno, vaikka olisikin elättelyä suhteesta, niin eihän se tarkoita, ettei voisi tyytyä toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon eli ystävyyteen. On jotkut minunkin miespuolisista ystävistäni kertoneet rakastavansa ja haluavansa suhteen, mutta yksipuolisen tunteen vuoksi ovat valmiita olemaan vain ystäviä ja usein ovat vielä itselleen ihanan tyttöystävän/vaimon löytäneetkin.

En ikinä hylkäisi ystävää vain siksi, että hän sattuisi rakastumaan. Eri asia, jos henkilö on jotenkin häiriintynyt, mutta tavallinen ihminen pystyy käsittelemään sitä, ettei kaikkea tai kaikkia voi vaan yksinkertaisesti saada...

 

Itselleni tulee aina ensimmäisenä mieleen, että mitä se ystävyys sitten on? Todellisen ystävän kanssahan vietetään paljon aikaa ja jaetaan kaikki mahdolliset asiat. En laske Ystäviksi niitä, joita tapaan silloin tällöin eikä pidetä säännöllisesti yhteyttä. Omien kokemusteni pohjalta tuntuu siltä, että miehen ja naisen välisessä ystävyydessä on useimmiten kysymys siitä, että jompi kumpi on ollut/on ihastunut/rakastunut toiseen ja ellei suhteesta jostakin syystä tule mitään, niin pysytään ystävinä. Minulla on muutamia miesystäviä, joista pari on ihastunut minuun ja haluaa pysytellä ystävinä siltä varalta, että vapautuisin ja voitaisiin olla enemmän kuin ystäviä..Heidän lisäkseen on yksi, jonka kanssa minulla oli suhde ja tunnemme edelleen seksuaalista vetoa toisiimme, mutta liian suuri ikäero estää varsinaisen suhteen. Sitten on eräs, johon itse olen rakastunut ja haluan olla edes ystävä, kun hän ei muuhun pysty (varattu).

Olen sen verran mustasukkainen, että en hyväksyisi miehelleni naisystävää, jonka kanssa hän kävisi esim. elokuvissa, lenkillä tai kahvilla ihan kahdestaan, varsinkaan jos en itse tuntisi häntä. On hyvin vaikea vastustaa kiusausta jos toinen avoimesti osoittaa haluavansa enemmän kuin ystävyyttä, joten parempi välttää sellaisia tilanteita.

 

Itselleni tulee aina ensimmäisenä mieleen, että mitä se ystävyys sitten on? Todellisen ystävän kanssahan vietetään paljon aikaa ja jaetaan kaikki mahdolliset asiat. En laske Ystäviksi niitä, joita tapaan silloin tällöin eikä pidetä säännöllisesti yhteyttä. Omien kokemusteni pohjalta tuntuu siltä, että miehen ja naisen välisessä ystävyydessä on useimmiten kysymys siitä, että jompi kumpi on ollut/on ihastunut/rakastunut toiseen ja ellei suhteesta jostakin syystä tule mitään, niin pysytään ystävinä. Minulla on muutamia miesystäviä, joista pari on ihastunut minuun ja haluaa pysytellä ystävinä siltä varalta, että vapautuisin ja voitaisiin olla enemmän kuin ystäviä..Heidän lisäkseen on yksi, jonka kanssa minulla oli suhde ja tunnemme edelleen seksuaalista vetoa toisiimme, mutta liian suuri ikäero estää varsinaisen suhteen. Sitten on eräs, johon itse olen rakastunut ja haluan olla edes ystävä, kun hän ei muuhun pysty (varattu).

Olen sen verran mustasukkainen, että en hyväksyisi miehelleni naisystävää, jonka kanssa hän kävisi esim. elokuvissa, lenkillä tai kahvilla ihan kahdestaan, varsinkaan jos en itse tuntisi häntä. On hyvin vaikea vastustaa kiusausta jos toinen avoimesti osoittaa haluavansa enemmän kuin ystävyyttä, joten parempi välttää sellaisia tilanteita.

Jes, tosi hyvä juttu: sinulla on miesystäviä, mutta miehelläsi ei saa olla naisystäviä. Naisen logiikkaako?

 

Jäi yksi tärkeä asia mainitsematta: nämä miesystävät saavat unohtua jos seurustelen vakavasti, en siis salli itselleni enempää kuin kumppanillekaan. Sitäpaitsi, he kaikki ovat sellaisia, jotka voisin esitellä miehellenikin ja voitais mennä vaikka kolmistaan jonnekin jos he välttämättä haluaisivat edelleenkin olla ystäviäni. Jokaisella varmaan on omat kriteerinsä, ketkä ovat ja voivat olla ystäviä ja miten puoliso niihin suhtautuu.

 

Jäi yksi tärkeä asia mainitsematta: nämä miesystävät saavat unohtua jos seurustelen vakavasti, en siis salli itselleni enempää kuin kumppanillekaan. Sitäpaitsi, he kaikki ovat sellaisia, jotka voisin esitellä miehellenikin ja voitais mennä vaikka kolmistaan jonnekin jos he välttämättä haluaisivat edelleenkin olla ystäviäni. Jokaisella varmaan on omat kriteerinsä, ketkä ovat ja voivat olla ystäviä ja miten puoliso niihin suhtautuu.

sua varmaan pidetään tosi hyvänä ystävänä, kun seurustelun alettua jätät ystävät kuin nallit kalliolle... on varmaan rankkaa parisuhteen päätyttyä soitella nolona kamuille, et hengattaisko taas...

 

Milloin kyse on sitten suuremmasta kuin ystävyydestä?

 

Entisen kans ensin seurusteltiin, sitten hän löysi toisen, jatkoimme ystävyyttä ja seksisuhdetta, tällä hetkellä olemme "vain" ystäviä. Vetovoimaa välillämme on kai täältä ikuisuuteen asti, mutta päätin kuitenkin olla sekstailematta enää hänen kanssaan. Hänen avokkinsa tietää ystävyyssuhteestamme muttei tietenkään minkälainen suhde on oikeasti ollut. Olisipa siinä nielemistä, kun seksiä kesti kuitenkin kolmisen vuotta, koko heidän seurustelunsa ajan.

 

Ystävyyteen EI kuulu sukupuoliyhdynnät.

 

Voiko todella olla naisen ja miehen välistä ystävyyttä? epäilen tuota. Nousee yksi kysymys esille, kuinka nuo niinsanotut ystävyyssuhteet saa alkunsa, ilman sukupuolisia jännitteitä? vaikea on siihen uskoa. Jos toisin, niin toivoisin että joku fiksu sen minulle perustelisi.

 

Voiko todella olla naisen ja miehen välistä ystävyyttä? epäilen tuota. Nousee yksi kysymys esille, kuinka nuo niinsanotut ystävyyssuhteet saa alkunsa, ilman sukupuolisia jännitteitä? vaikea on siihen uskoa. Jos toisin, niin toivoisin että joku fiksu sen minulle perustelisi.

Miten nyt ystävyyssuhteet saavat yleensä alkunsa... Toinen ihminen kiinnostaa, joskus seksuaalisessakin mielessä, joskus ei. Jännitteitä on myös samaa sukupuolta olevien ystävien välillä, vaikkakaan ei välttämättä seksuaalisia; miksi ne eivät kiinnosta tai huoleta?

Minä ainakin hallitsen seksuaalisen käyttäytymiseni siinä määrin, että jos sitoudun parisuhteeseen, niin on aivan sama millaista himoa joku suhteen ulkopuolinen minua kohtaan tuntee.

 

Usein, kun entisestä parista tulee ystäviä, niin ystävyys on aitoa koska seksuaalinen jännite on jo laukaistu ja loppuun kaluttu. Myös edellisen kirjoittajan kommenttia seksuaalisen halun hallitsemista kannattaisi jokaisen miettiä, -kaikkia joista pitää ei tarvitse naida.

Usein aika siloittaa ikävät hetket, joita parisuhteessa oli ja jäljelle/pinnalle jäävät ne hyvät ominaisuudet joihin aikoinaan ihastui ja rakastui.

 

Minä taas olen tällä "toisella" puolella, eli tyttöystävänä yritän sulattaa tämmöistä ystävyyssuhdetta. En haluaisi puuttua ystävyyteen, mutta myös on hankala luottaa. Lisäksi tuntuu, että tällä toisella naisella on tunteita vielä mukana, koska tapahtumista ei ole kovin montaa kuukautta. Eli epäilyksiä herättää se, että voiko tunteita noin vain unohtaa ja aloittaa ystävänä? ... huokaus. Minkälaisissa olosuhteissa ajauduitte sänkyyn? Varmaan ajan kanssa ystävyys saattaa "korjaantua", toivon parasta teille =)

Kirsimaarialle: Valitettavasti päädyimme sänkyyn koska olimme/olemme todella rakastuneita toisiimme -sovimme yhteen kuin paita ja peppu. Emme kuitenkaan missään tapauksessa halua ns. luksuseroa joissa avioeron syynä on höyrähtänyt rakastuminen. Toivoisimme niin, että tulisimme ystäviksi, koska jos harvoin tapaa jonkun ihmisen, josta todella kaikin tavoin välittää, ei häntä haluaisi menettää. Tämä ei varmaan ollut se, mitä halusit kuulla...Mutta nyt tilanne on se, että olemme tavanneet, jutelleet paljon ja pitäneet housut jalassa. Olen nyt ylpeä itsestäni ja ystävästäni.

 

Varmastikin osassa miesten ja naisten välisissä ystävyyssuhteissa on alussa oma pieni seksuaalinen jännitteensä, ainakin omalla kohdallani näin on ollut suurimassa osassa mies-nainen ystävyyssuhteissani ja jännite on usein miten ollut miehen puolelta voimakkaampaa. Joidenkin kanssa on joskus tullut kokeiltua seksiä, jonka jälkeen turha jännite on kadonnut ja on voitu yhdestä suusta todeta olevamme parempia ystävinä kuin parisuhteessa.

Mutta poikkeuksiakin on, jos "ihastun" jonkun ihmisen ajatusmaailmaan, on se aivan sama onko hän mies vai nainen, usein hän on vain sattunut olemaan mies. Tämä kertonee enemmän omasta luonteestani, kuin ystävistäni. Näin on käynyt myös toisin päin eli miehen kohdalla, hän on pitänyt ajatusmaailmastani, eikä mukana ole ollut seksuaalista jännitettä. Kaikki on siis mahdollista, ystävät ovat ennen kaikkea ihmisiä, eivätkä mies- tai naisystäviä, eivät ainakaan minulle.

Avoimesti olen jokaisessa parisuhteessani esitellyt uudelle kumppanilleni, sekä mies- että naispuoliset ystäväni, eikä mieleeni ole tullut, että minun pitäisi hylätä ystäväni uuden suhteen vuoksi. Toki rajat pitää asettaa erilaisiksi, kun on parisuhteessa, ei sitä enää voi harrastaa maailman parannusta läpi yön, seuranaan ainoastaan viinipullo ja paras miesystävä.

Mutta ei yhteydenpitoa silti tarvitse lopettaa, ystäviään voi tavata joko kumppanin kanssa yhdessä tai käydä yskin vaikka lounaalla, kahvilla tai tuopillisella. Puhelimet, meilit ja tekstiviestit toimivat, joten ei todellisia ystävyyssuhteita tarvitse parisuhteen vuoksi lopettaa, vaikka tapaamisvälit harvenisivatkin. Ja jos minulta vaadittaisiin luopumista ystävistäni, ei suhde silloin olisi oikea minulle, silloinhan toinen ei luottaisi minuun, eikä uskoisi olevansa se jonka haluan, vaikka näin olen osoittanut alkamalla seurustelemaan juuri hänen kanssaan.

Sallin myös kumppanilleni omat naispuoliset ystävät (joita hänelläkin on), kunhan rajat ovat selkeät eli kahdenkeskisiä yönviettoja en sulattaisi (en, vaikka ne kuinka viattomia olisivatkin, näitä en salli itsellenikään). Ei ketään voi omistaa ja on pelkästään parisuhteelle hyväksi, että molemmilla on yhteisten ystävien lisäksi myös omat ystävänsä, joille voi kertoa omat juttunsa ja joiden kanssa voi jakaa eri asioita. Ystävät ovat elämän henkireikiä, olivat he miehiä tai naisia, joten tottakai hyvistä ystävistä tulee pitää kiinni.

Kysy kirsimaaria itseltäsi seuraava kysymys: Kenen kanssa miesystäväsi seurustelee? Sinun kanssasi, eikä tämän ystävänsä kanssa! Ja mieti mielummin sitä, kuinka tuhoisaa voisi olla suhteellenne, jos kieltäisit mieheltäsi hänen ystävänsä. Jos tämä miehesi ystävä kunnioittaa parisuhdettanne ja miehesi jakaa suurimman osan ajastaan ja ajatuksistaan sinun kanssasi, en näkisi että sinulla on mitään syytä huoleen. Joskus nuo mustasukkaisuuden mörrimöykyt vain nostavat päätään ja saavat epäilemään omaa arvoaan ja silloinhan sitä luottamuspulaakin syntyy. Niin kauan, kun sinulla ei ole syytä olla luottamatta, niin kauan kannattaa uskoa toiseen. Mikään ei tuhoa parisuhdetta yhtä tehokkaasti kuin se, että kieltää toiselta oikeuden omaan elämään ja myös omiin valintoihin (ja tähän kuuluu myös omat ystävät)!