Uskallanko
Olemme yli kolmekymppisiä kumpikin ja tunteneet yli 10 vuotta. Tutustumisemme alkuvaiheessa meillä oli seksisuhde ja intohimoa, mutta seurustelua ei silloin aloitettu ja suhde on vakiintunut jonkinlaiseksi ystävyyssuhteeksi. Olemme tekemisissä lähes päivittäin, tunnemme toisemme ja suhdehistoriamme täysin ja voimme luottaa. Harrastuksemme ja ajanviettotapamme kohtaavat erinomaisella tavalla.
Onko kokemuksia tällaisen pitkän ihmissuhteen siirtämisestä seurusteluasteelle? Olen tottunut aloittamaan seurustelut voimakkaan ensihuuman siivittämänä, ja kerta toisensa jälkeen suhteet loppuvat nopeasti koska todellisuus ei vastaa ensihuuman haavekuvia. Minun pitäisi mielestäni tietoisesti vaihtaa miehenvalitsemismetodia jos oikeasti haluan vakiintua ja löytää kestävämmän suhteen. Voiko tällainen onnistua, onko muilla kokemuksia? Jäänkö kaipaamaan alkuhuumaa niin paljon että suhde ei onnistu, vai kantaako ajatuksissani yli 10 vuoden takaiset intohimon tunteet joita tunsin tätä miestä kohtaan? Järki sanoisi että tässä olisi ainesta elämänkumppaniksi, mutta silti pelottaa.
Onko kokemuksia tällaisen pitkän ihmissuhteen siirtämisestä seurusteluasteelle? Olen tottunut aloittamaan seurustelut voimakkaan ensihuuman siivittämänä, ja kerta toisensa jälkeen suhteet loppuvat nopeasti koska todellisuus ei vastaa ensihuuman haavekuvia. Minun pitäisi mielestäni tietoisesti vaihtaa miehenvalitsemismetodia jos oikeasti haluan vakiintua ja löytää kestävämmän suhteen. Voiko tällainen onnistua, onko muilla kokemuksia? Jäänkö kaipaamaan alkuhuumaa niin paljon että suhde ei onnistu, vai kantaako ajatuksissani yli 10 vuoden takaiset intohimon tunteet joita tunsin tätä miestä kohtaan? Järki sanoisi että tässä olisi ainesta elämänkumppaniksi, mutta silti pelottaa.