Ymmärrän mitä tarkoitat asioiden joustamattomuudella ja tilanteiden muuttumisella, Sarkim. Enkä ihan ole samaa mieltä joidenkin vastaajien kanssa, että ystäväsi nyt aikuistuvat, vinkvink. Aikuistuminen voi olla niin paljon muutakin, kuin lapsen saamista.
Kun itse sain lapsia, oma menovaihe oli jo menossa ohi. Suurin osa ystävistäni ymmärsi muuttuneen tilanteeni, eivätkä he ainakaan sanoneet mitään ääneen minulle, jos heitä harmitti jokin äidiksi tulossani ja muuttuneessa elämänrytmissäni. Minulle vaihtelu oli tervetullutta, aikuiseksi olin tosin kasvanut jo vuosia aiemmin. Yksi ystäväni katosi, ja se tekee edelleen kipeää. Kunpa voisin sanoa hänelle, että se pahin vaihe on mennyttä, voin taas juoda viinilasillisen tai kaksi, istua iltaa ja mennä teatteriin melko vapaasti, kunhan sovin miehen kanssa kuvioista. Sen ei pitäisi ketään ärsyttää enää, että vähän joudun sumplimaan. Joutuvat nekin ystäväni, joilla ei ole lapsia mutta on esim. vuorotyö.
En kyllä osaa muuta sanoa, kuin että koita ymmärtää ja että valitettavasti se olet sinä, joka joutuu nyt sopeutumaan. Mutta pakko ei ole olla ihmisten kanssa, jotka ärsyttävät tai joita ei jaksa lasten saamisen takia kuunnella. Voit ottaa etäisyyttä, voit etsiä uusia ystäviä. Mieti vain, kannattaako se sillä elämä muuttuu kuitenkin, kaikilla, saimme lapsia tai emme.