Ystävät jättäneet?

  • Viestiketjun aloittaja Candie
  • Ensimmäinen viesti
Candie
Kuinka läheiset suhtautuivat teidän raskauteenne jne?? Itse sain 2kk sitten tuhisevan käärön kotiin ja siitä asti tuntuu, että ystävät jotenkin karttelee minua. :'( Samoja kokemusia? mistä päin täällä on porukkaa?
 
maikku85
yks ystäväpariskunta sanoo ettei viitti tulla häiritteen kun pyydetään käymään (pitävät kai tyhmänä ettei tajuta et eivät halua tulla käymään ku on pieni vauva) Ennen raskautta kävivät aika tiuhaanki ja vauvan syntymän jälkeen ei ole käynyt kertaaka..paljon muita ystäviä ei täällä päin olekkaan ku ollaan muutettu kotikaupungista pois missä ne ystävät on
 
maikku85
Juu siltä se tuntuu... kai jotenki ajatellaan ettei elämään mahdu sit muutakun vauva eikä puhu muuta kun vauvasta tai tietysti kieltämättä tulee puhuttua vauvasta, tottakai , mut tuntuu ettei ihmiset tajua että kyllä ollaan samoja ihmisiä ja voi jutella jostain muustakin.
 
Candie
Kyllä se persoona silti säilyy vaikka sais 20muksua. En tiedä kaikilla, mutta mä olen ainakin se sama energinen höseltäjä. Turhaudun kohta, kun nykyään kukaan ei ole minulle enää samanlainen:(
 
maikku85
joskus olo on vähän yksinäinen, kun ei niitä kavereita ole, on vaan mies ja sen vanhemmat ja omat vanhemmat. Mutta toisaalta kyllä niitä kavereita vielä ehtii tulla sit kun työelömäänki menee.. ainakin toivottavasti.
 
rita18
joo,kyllä täälläki päin ne alko kaverit rupes vältteleen joilla ei omia lapsia ku kuuli että odotan,paitsi muutama joille lapsen tulo ok,juttu ja haluais myös omia lapsia,mutta esim ,yks kamu jolle koulu ja kaikki muu sen sellnen tärkeetä ni ei ole sen jälkeen käyny kylässä ku kuuli odottavani,yhteyden otoki ollu sitä luokkaa että mun on pitäny eka,tosin nyt oon antanu olla. ja sitte kyllä sellasia joilla jo lapsia tai odottaa on tullu lisää.. että eipä sillä että tuo jotenki haittais.. :)
 
Nekku
Pienenä helpotuksena voin kertoo kokemuksen syvällä rinta äänellä..

Ite oon saanu esikoisen jo kolme ja puol vuotta sitten ja ite oon nyt 19. Mulla oli tosissaaan sillon kaikki kaverit hukassa, luulempa että suurin syy siihen on just se että niitten elämä on kuitenkin aikas paljon erilaista ja ehkei ne ymmärrä sitä mitä myö, äidit, koetaan. Sitä vaan erkaannutaan helposti kun on niin erilaiset elämän tilanteet.

Vielä raskauden aikana uskottelin itelleni että parhaimmat kaverit kyllä pysyy ja tullaan aina olemaan kavereita.. Mut ei.

Nyt ollaan taas muutamien kanssa tutustuttu uuestaan kun ne rupee olla siinä iässä että suunnittelee lapsia.

Mut kehotan teitä kaikkia etsimään uusia ystäviä. Itekki oon saanu tosi hyviä ystäviä muista äideistä mm. naapurin rouva joka on jo yli 40, on tosi kivaa päiväkahvi seuraa. Sit mulla on myös paljon oman ikäsiäkin kavereita "teiniäitejä". Ja oikeesti ne kaverit auttaa jaksamaan näitä päiviä paremmin, kun on joku jonka luo voi mennä vaan kahvittelee, on yhteisiä kiinnostuksia, lapset. Tai sit ystävystyy paremminkin ja löytää jonkun jolle jakaa ikäviäkin asioita.

Vaikee sanoo mistä näitä sit löytää mut itellä on kokemuksia ihan hiekkalaatikolta, netistä, kerhoista, vauva- ja taaperojumpasta. Ja loput äitikaverit on niitä vanhoja tuttuja koulu ajoilta.

Mut ystävät on joka tapauksessa tärkeitä!
 
ei kaikki ystävät oo jättäneet mut osa ei pidä enää yhteyttä, toisaalta ei mullakaan oo oikee intoa tavata näitä "ystäviä" joiden elämän pää tarkoitus on baarit, pojat, baarit, pojat, baarit.... useimmat näistä ns. ystävistä asuu vielä vanhempiensa luona eivätkä voi ymmärtää mun elämäntilannetta. kun tuodaan ruoka valmiina pöytään ja äiti siivoaa huoneen ja petaa sängyn, raha kasvaa puissa. eivät voineet ymmärtää että pienen lapsen äiti ei voi ravata joka viikoloppu baarissa, rahat ei siihen riitä enkä halua hoidattaa jatkuvasti lapsiani muilla. mut ne joilla on järki päässä ja jotain kokemusta "oikeesta" elämästä, on sälyneet hyvinä ystävinä. :)
 

Yhteistyössä