Minä aloin. Kaksi viikkoa suhteen päättymisen jälkeen, enkä kadu. Se vain kävi niin ja kun olen vaikeasti ihastuvaa sorttia niin se kävi kun salama kirkkaalta taivaalta ja tuntui heti et toi on mun mies. Tämä kaikki siis vasta sen eron jälkeen. Ennen sitä en ollut ajatellut miehestä muuta kun että "onpa kaverin miehellä ihanat silmät".
Yhdessä ollaan nyt yhdeksättä vuotta ja kaverikin on vielä kuvioissa. Oli se ensin järkytys ja itkien kaverille asiasta kerroin. Monet iskut itkettiin mut puhumalla saatiin asiat kuntoon ja jälkeen päin kaveri sanoikin et onneksi pidin miehestä kiinni kun ollaan ihana perhe nykyisin
Ja vielä vettä myllyyn lisää: kaveri on edelleen mun paras ystävä, on myös meidän esikoisen kummi ja kaverin nykyinen on mun miehen paras ystävä.. Sisäsiittoista..?