Ystävä tarjoutuu tekemään ristiäisiinne voileipäkakun, maksatko hänelle siitä?

Ystäväni siis tarjoutui tekemään voileipäkakun vauvamme ristiäisiin. Ihan siis kysyi että mitä voisi leipoa sinne, ja sitten että kävisikö voileipäkakku. Olin hyvin mielissäni ja kiitollinen tarjouksesta. Sanoin että vähintään raaka-ainekulut maksamme ja tekopalkkaakin. Ristiäiset tuli ja meni.. kakku oli ihan loistava. Ystävä ei kuitenkaan suostu ottamaan maksua vastaan ja asia jää mua vaivaamaan. Voisitko itse jättää asian sikseen ja hyväksyä että vuolaat kiitokset kakusta riittävät?

 

Jos raha ei kelpaa niin sitten tekisin jonkin vastapalveluksen. Pyrin korvaamaan saamamme avun aina jotenkin.

 

Jos raha ei kelpaa niin sitten tekisin jonkin vastapalveluksen. Pyrin korvaamaan saamamme avun aina jotenkin.

Kyllä, tämä on hyvä ajattelutyyli. Alkuvuodesta olin heidän perheensä apuna kriisitilanteessa, mutta jotenki tuntuu ettei se voi korvata tuota kakkua. Ehkä kun näemme taas tai kyläillään, vien mukanani jotain vähän parempia tuomisia...

 

Isommat tuomiset kuulostaa hyvältä. Itse tulen ainakin hyvälle mielelle, kun joku muistaa, että olen muistanut. Ajatus on tärkein, ei se, että ollaan pennilleen tasoissa.

 

Jos ei huolisi rahaa, niin en alkaisi väkisin tyrkyttämään mutta muistuttaisin että apua tarvitessa kannattaa soitella ekana mulle.

 

Toiko muuta lahjaa? Jos se oli lahja?

 

Musta on kurjaa jos ystävysten välillä auttaminen on jotain kiitollisuuskauppaa ja -velkaa. Olisi tosi ikävä tehdä toiselle palvelus, jos ei sitä sellaisena suostuisi ottamaan vaan miettisi päänsä puhki miten "maksaa takaisin". Toki on kiva saada palveluksia tarvittaessa itsekin, mutta viet ystävältäsi mahdollisuuden tarjota pyyteetöntä apua jos väkisin maksat takaisin, tavalla tai toisella.

 

[QUOTE="Lilli";30034744]Toiko muuta lahjaa? Jos se oli lahja?[/QUOTE]

Toi lahjaa ja kukkaa erikseenkin

 

Musta on kurjaa jos ystävysten välillä auttaminen on jotain kiitollisuuskauppaa ja -velkaa. Olisi tosi ikävä tehdä toiselle palvelus, jos ei sitä sellaisena suostuisi ottamaan vaan miettisi päänsä puhki miten "maksaa takaisin". Toki on kiva saada palveluksia tarvittaessa itsekin, mutta viet ystävältäsi mahdollisuuden tarjota pyyteetöntä apua jos väkisin maksat takaisin, tavalla tai toisella.

Se just tuntuu vaikealta kun ittelle jäi tunne että oon velkaa.. että kun hän niin ison palveluksen teki ja monta kymppiä tuhlasi siihen. En kai sille kyllä mahda mitään, jos hän ei suostu ottamaan rahaa vastaan.. niin mielellään korvaisin jotenkin, mutta ehkäpä korvaan sen joskus kun tulee hälle tilanne että tarvii apua.

 

[QUOTE="a.p";30034762]Se just tuntuu vaikealta kun ittelle jäi tunne että oon velkaa.. että kun hän niin ison palveluksen teki ja monta kymppiä tuhlasi siihen. En kai sille kyllä mahda mitään, jos hän ei suostu ottamaan rahaa vastaan.. niin mielellään korvaisin jotenkin, mutta ehkäpä korvaan sen joskus kun tulee hälle tilanne että tarvii apua.[/QUOTE]

Ehkä hän tahtoo olla tositosiystävä?

Mun tositosiystäväni on 51-vuotias, kuten minäkin, ja ystävyytemme on jo 40 vuotias. Olemme myös aika tarkkoja rahoistamme ja omaisuuksistamme, mutta maailman varrella vaan on juttuja, jolloin toisen apua ei voi korvata yhtään millään, ei rahalla eikä vastapalveluksella.

Siitä me on joskus saunassa puhuttukin, että ystävyys vaan on jotain ihan korvaamatonta. Joskus on myös korvaamatonta ottaa apu (vaikkapa voileipäkakkukin tarpeineen jopa) sellaisenaan kiitollisena vastaan, halata toista ja kertoa että oot ihan hirmu tärkeä minulle.

 

Luota ja kunnioita ystävääsi ja lopeta rahan tyrkyttäminen. Tarjosit sitä hänelle ja hän ei suostunut ottamaan sitä vastaan. Se siitä. Yhden voileipäkakun raaka-ainekustannukset ei vie ketään vararikkoon oikeasti. Eikä se niin iso juttu ole.

 

Vie ravintolaan syömään, saatte samalla yhteistä laatuaikaa

 

Jos ei halua rahaa,ni älä enää tyrkytä. Vie jotain ihanaa,kun seuraavan kerran meet käymään.

 

Hyvä, että tarjouduit maksamaan. Se riittää. Hän ei halunnut ottaa rahaa, joten et ole mitään velkaa. En mä ainakaan itse vastaavassa tilanteessa odottaisi edes mitään vastapalvelusta. Autat vuorostasi, jos hän joskus apua tarvitsee.

 

Ihana ystävä sinulla !

Ja toki, jos olisi omalle kohdalle käynyt noin, niin olisin myös tarjoutunut maksamaan vähintään raaka- aineet. Kerran kauniisti siitä kieltäytyi, niin saa tyytyä vuolaisiin kiitoksiin ja siihen, että todellakin olen käytettävissä milloin hän apua tarvitsee.

Ellen sitten seuraavan kerran hänen tykönään käydessäni veisi jotain kivaa tullessani.

 

Kuulostaa ystävyydeltä. Mielestäni ystäviä autetaan, tarvittaessa välillä tuollein "rahallisestikkin". Jos ei halua rahaa niin anna olla ja seuraavalla kerralla voit tehdä vastapalveluksen.

 

Tarjoudun korvaamaan raaka-aineet, jos toinen hyvää hyvyyttään talkoohengessä haluaa kokata

 

Tarjoudun korvaamaan raaka-aineet, jos toinen hyvää hyvyyttään talkoohengessä haluaa kokata

Tätäkin ehdotin, mutta ei ota mitään vastaan..

 

[QUOTE="a.p";30035460]Tätäkin ehdotin, mutta ei ota mitään vastaan..[/QUOTE]

Halusi tai ei, annat laadukkaan skumpan,spumanten, Cavan tai Shampanjan vaivan palkaksi, niin voi nauttia vice versa omana juhlapäivänään

 

Itse ainakin olen ihan hyvää hyvyyttäni tehnyt lapsen ristiäisiin kakkua, aattelin, ettei tuoreilla vanhemmilla ole kauheesti aikaa. Ei olisi tullut mieleenkään ottaa vastaan rahallista korvausta.

 

Yksi tapa määritellä tosiystävyys on se että molemmat ovat toisilleen velkaa mutta kummallakaan ei ole mitään käsitystä paljonko.

Kutsu vaikka ystäväsi kaffelle ja olette taas tasoissa, sinun laskujesi mukaan. Kumpikin tosiystävyydessa aloittaa velkojen laskemisen siitä kun on itse velkaa, ei siitä kun on tehnyt toisen hyväksi jotain.