Yssissee

  • Viestiketjun aloittaja Onneton
  • Ensimmäinen viesti
Onneton
Täällä mä taas istun yksinäni. Mies on saunomassa "jätkien" kanssa. Huomenna on sovittu yhteistä menoa aamuksi, mutta näyttää taas kaverit vievän voiton. Hermot menee justiinsa!!!!!
V.... mä vihaan juomista!
 
Hei kanssa sisaret, miksi naisen on suostuttava tällaiseen kohteluun???
Että mies menee ja nainen hoitaa lapset ja siinä sivussa sen isomman lapsen... Tuoko se sen ison sädekehän naisen pään päälle?
Kyllä miehen kelpaa, kun saa mennä ja tulla miten lystää ilman vastuun häivää, koska se täysihoito kotona toimii kuitenkin.
 
kolmen työn äiti
itse voisin kertoa tuon kaiken läpikäyneenä ja kokeneena useammassa suhteessani,
Nainen kokee tuollaisessa suhteessa kerrankin olevansa vahva ja parempi kun rinnalla on heikko mies. Kai siinä kuitenkin on jonkinmoinen hoiva viettikin.
Itse Katkaisin tuon kierteen ja päätin elää elämäni vaikka yksin lasten kanssa mieluummin kuin tuollaisessa suhteessa toisin kuitenkin kävi ja nyt olen onnellisesti avioliitossa kultaisen mieheni kanssa joka ei juo ja vietä noita kaveri iltoja vaan on perheensä kanssa kotona. Osaan nyt myös arvostaa miestäni paljon enemmän kun tiedän mitä se elämä vaikeimmillaan voi olla.
 
Meillä oli yhdessä vaiheessa samanlaista miehen kanssa.Ikinä ei voinnut olla varma tuleeko mies töistä kotiin vai ilmoittaako jossain vaiheessa että lähtikin kavereiden kanssa kaljalle.Ja kun ne reissut saattoivat venähtää parikin päivää.
No,mä sitten olin kotona aina lasten kanssa ja tietenkään miehelle ei saannut mitään asiasta sanoa,hänellä kun oli tietysti oikeus rentoutua.Ja tietysti oletti että kun herra vihdoin saapuu kotia reissuilta niin täällä on vaimo iloisena odottamassa ruuan kanssa ja lepertelee miten ihanaa on kun kulta vihdoin tuli kotiin.Niin,eikä tietenkään saannut suuttua kun mies menoistaan ilmoitti,yleensä vasta siinä vaiheessa kun oli jo ulko-ovella tai sitten jo lähtenyt.Lupauksia rikkoi minkä kerkesi,jos oltiin sovittu että mies on viikonlopun kotona meidän kanssa ja tehdään yhdessä jotain kivaa,huomasin että teinkin sitten lasten kanssa pelkästään jotain,mies liukeni kaljalle.
Kerran mä sitten päätin että nyt riittää,mähän en välitä pätkääkään.En jaksanut enään kiusata itseäni sillä odottamisella ja jännittämisellä.Kun ei miestä kerta perhe-elämä kiinnostanut niin ei hän sitten perhettä saakkaan.Homma lähti siitä että kun mies ilmoitti että lahtee kaljalle niin tokaisin vaan että aha.En soitellut perään enkä kysellyt miehen viikonlopun suunnitelmia.Ilmoitin aina vaan kylmästi että minä ja lapset tehdään nyt sitä ja tätä ja mennään sinne tai tänne.Ikinä en ottanut miestäni huomioon missään suunnitelmissa.Elin siis tavallaan niin ettei minulla miestä olisi ollutkaan,vain minä ja lapset.Jos joku kysyi että miten teidän perheellä menee vastasin kuuluvalla äänellä että minulla ja lapsilla menee loistavasti.Kun mies tuli ryyppyreissuilta kotiin olin kun miestä ei olisi ollutkaan.Kun olin tätä jatkanut jonkun aikaa mies rupesi sitten kyselemään että mikä vaivaa ja miksi häntä ei lasketa mihinkään mukaan eikä häneltä mitään kysytä.Vastasin siihen että ethän sinäkään koskaan kysy minulta ja elät kuin poikamies,tulet milloin haluat ja menet milloin haluat.Sanoin että minäkin elän niin kuin sinua ei olisi.Halusin nähdä kuinka kauan se sinusta on kivaa.Nyt menee miehen kanssa hyvin.Mies viihtyy kanssamme kotona viikonloppusin ja viikolla tulee aina suoraan töistä kotiin.Kun suunnittelee jotain niin muistaa aina minulta kysyä että sopiiko minulle ja onko minulla jotain suunnitelmia siksi.Toki joskus pieniä kömmähdyksiä käy mutta ne olen antanut anteeksi,koska tiedän nyt että me olemme kuitenkin se tärkein asia maaimassa.Miehenkin piti vain saada pieni opetus ja kolautus.Hänet piti saada tajuamaan että me tulemme toimeen ja pärjäämme vallan mainiosti ilman häntäkin.Ja se tuntui pelästyttävän hänet.
 
sepi
Miten vain hiljaa itsekseni, että millä ihmeen kriteereillä te noita miehiänne valitsette? Pitäis kai jotain vastuuta tuntea? Ja erityisesti jos vielä lapsia hankitaan. HÄVETKÄÄ :kieh:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.02.2005 klo 17:50 sepi kirjoitti:
Miten vain hiljaa itsekseni, että millä ihmeen kriteereillä te noita miehiänne valitsette? Pitäis kai jotain vastuuta tuntea? Ja erityisesti jos vielä lapsia hankitaan. HÄVETKÄÄ :kieh:
Niin onkin kyllä, ihmisethän ei koskaan muutu. Ei siis etenkään lapsen saamisen myötä, sehän on pikkujuttu kenelle tahansa eikö totta? Hyvä että ainakin meidän sepi pysyy muuttumattomana läpi elämän, ja osaa puolisokseenkin valita samanlaisen ja he elävät yhdessä elämänsä loppuun saakka onnellisina. :D
 

Yhteistyössä