señorita
Moi!
Täällä ois arastellen paikalle sipsutellut tytsy, jolla elämän ensimmäinen vauvakuumeen tapainen alkaa nostamaan päätään.. Vuosia kertynyt mittariin jo 33, ja nyt on ilmeisesti ekaa kertaa eläissäni potentiaalinen isä seurustelukumppanina, sillä aikaisemmissa suhteissa ei lapset kyllä käyneet edes mielessä, ja oletinkin olevani vela, kun ei kello lähtenyt koskaan tikittämään.. Vaikka sisarukseni ovat saaneet lapsensa selkeästi nuorempina, niin itsellä on aina ollut jotenkin todella vahvasti takaraivossa pelko siitä, että tekisi lapset väärän miehen kanssa, ja päätyisi jäämään yksinhuoltajaksi. Näin on käynyt lähes kaikille läheisimmille sukulaisnaisilleni! Ehkä sieltä tullut tämä arastelu ja pelko perheen perustamista kohtaan.
Nyt mulla on sitten maailman ihanin mies vieressä, ja oon alkanut löytämään itseäni lueskelemasta eri foorumeilta lapsiin liittyviä aiheita, ja ihan eri näkökulmasta/eri ajatuksin kuin ennen! Luin tänään vauvakuumeen määritelmistä, ja sehän se taitaa olla pukkaamassa päälle! Tämän linkin blogin vaiheista sanoisin nousseeni tässä viikon sisällä tuonne vaiheeseen 4: https://www.lily.fi/blogit/pikkuasioita/vauvakuumeen-vaiheet/
Sopiva hetki nyt on kuumeen tullakin, sillä parisuhde on hyvä ja elämäntilanne on myös kohta parantumassa ja asettumassa uomiinsa. Miehen kanssa onkin suunniteltu jo kaikkea mahdollista meidän yhteiseen tulevaisuuteen: häitä, ensimmäisen lapsen syntymäajankohtaa, oman talon ostoa, ja ulkomaille muuttoakin (itse kyllä asun jo ulkomailla, mutta miehelle kyseessä olisi ensimmäinen muutto ulkomaille). Vajaa 3v ollaan oltu yhdessä, ja ollaan alustavasti puhuttu, että n. vuoden sisällä voitaisiin poistaa kuparikierukka ja alkaa yrittämään! Mies haluaisi olla naimisissa ennen lapsen tuloa, joten kosintaa odotellessa <3
Tällaista sekavaa avautumista tällä kertaa. Katsotaan josko täältä saisi vähän tukea ja turvaa omille suht tuoreille ajatuksille. Jos haluatte perustaa jotain Whatsapp tai Telegram -ryhmää, niin mua myös kiinnostais liittyä!
Täällä ois arastellen paikalle sipsutellut tytsy, jolla elämän ensimmäinen vauvakuumeen tapainen alkaa nostamaan päätään.. Vuosia kertynyt mittariin jo 33, ja nyt on ilmeisesti ekaa kertaa eläissäni potentiaalinen isä seurustelukumppanina, sillä aikaisemmissa suhteissa ei lapset kyllä käyneet edes mielessä, ja oletinkin olevani vela, kun ei kello lähtenyt koskaan tikittämään.. Vaikka sisarukseni ovat saaneet lapsensa selkeästi nuorempina, niin itsellä on aina ollut jotenkin todella vahvasti takaraivossa pelko siitä, että tekisi lapset väärän miehen kanssa, ja päätyisi jäämään yksinhuoltajaksi. Näin on käynyt lähes kaikille läheisimmille sukulaisnaisilleni! Ehkä sieltä tullut tämä arastelu ja pelko perheen perustamista kohtaan.
Nyt mulla on sitten maailman ihanin mies vieressä, ja oon alkanut löytämään itseäni lueskelemasta eri foorumeilta lapsiin liittyviä aiheita, ja ihan eri näkökulmasta/eri ajatuksin kuin ennen! Luin tänään vauvakuumeen määritelmistä, ja sehän se taitaa olla pukkaamassa päälle! Tämän linkin blogin vaiheista sanoisin nousseeni tässä viikon sisällä tuonne vaiheeseen 4: https://www.lily.fi/blogit/pikkuasioita/vauvakuumeen-vaiheet/
Sopiva hetki nyt on kuumeen tullakin, sillä parisuhde on hyvä ja elämäntilanne on myös kohta parantumassa ja asettumassa uomiinsa. Miehen kanssa onkin suunniteltu jo kaikkea mahdollista meidän yhteiseen tulevaisuuteen: häitä, ensimmäisen lapsen syntymäajankohtaa, oman talon ostoa, ja ulkomaille muuttoakin (itse kyllä asun jo ulkomailla, mutta miehelle kyseessä olisi ensimmäinen muutto ulkomaille). Vajaa 3v ollaan oltu yhdessä, ja ollaan alustavasti puhuttu, että n. vuoden sisällä voitaisiin poistaa kuparikierukka ja alkaa yrittämään! Mies haluaisi olla naimisissa ennen lapsen tuloa, joten kosintaa odotellessa <3
Tällaista sekavaa avautumista tällä kertaa. Katsotaan josko täältä saisi vähän tukea ja turvaa omille suht tuoreille ajatuksille. Jos haluatte perustaa jotain Whatsapp tai Telegram -ryhmää, niin mua myös kiinnostais liittyä!