Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Yrityksen odottajat
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="SininenNainen, post: 30331936, member: 134766"]</p><p>Noniin, heipparallaa pitkästä aikaa! </p><p></p><p>Täällä alkaa päässä jo napsumaan, joten pakko päästä vähän purkamaan. Eli, kuten monilla muillakin, mullakaan ei juurikaan ole ihmisiä, joille voisin/haluaisin puhua ajatuksistani vauvoihin liittyen. Useimmilla ystävilläni ei vauvat ole vielä millään tavalla ajankohtaisia, joten heille en halua asiasta avautua. Tuskimpa oikein ymmärtäisivätkään kunnolla mistä puhun, vaikka varmasti kuuntelisivatkin. Yksi ystäväni on minua huomattavasti vanhempi, joten hänen kanssaan voisin kuvitella asiasta juttelevani. Ainoa vain että hänkin haluaisi vauvoja ja alkaa ikä tulemaan jo vastaan, eikä isäehdokastakaan ole vielä löytynyt, joten en ole asiaa ottanut puheeksi. En halua loukata enkä tehdä muille pahaa mieltä omilla jorinoillani. Minulla on äitiini melko avoimet välit ja periaatteessa voisin hänelle kertoa, mutta toisaalta taas ajattelen, että asia on minun ja mieheni välinen eikä vanhempieni tarvitse asiasta tietää. En tiedä miten mieheni asiaan suhtautuisi, jos kertoisin puhuneeni äitini kanssa asiasta. Siskoni kanssa on helppo puhua ja teinkin kerran sellaisen virheen, että menin aiheesta puhumaan. Sen koommin ei asiasta olla juteltu, koska totesin sen huonoksi vaihtoehdoksi. Kyseisen juttutuokion jälkeen, meiltä on vähän väliä kyselty, että "onkos teillä jotakin kerrottavaa" tai "juhlitaankos me jotakin merkittävää tapahtumaa, kun on oikein kakkuakin". Olisi kiva, kun olisi joku ystävä vaikkapa samanlaisessa tilanteessa, jolle voisi tunteitaan purkaa. Ei oo kiva tunne, kun joudut panttaamaan ajatuksia sisälläsi, et uskalla sanoa niitä miehellekään, ettei ahdistu ja lopulta itse ahdistuu, jos ei uskalla sanoa miltä tuntuu. Että silleen loputonta noidankehää. Siksi tässä kirjoitan, että sais vähän purettua omaa mieltä.</p><p></p><p>Me oltiin siis häämatkalla juuri ja loma oli oikein rentouttava. Loman alussa rentouduttiin vaan, ei juteltu mistään vakavasta, nautittiin vaan. Alkuloman jälkeen aloin vähän puhumaan, että haluaisin jutella sellaisessa kivassa ja positiivisessa hengessä meidän tulevaisuudesta, enkä vaan säästä tai päivän uutisista. Koin, että tulevaisuuden haaveista puhuminen siellä stressittömässä ympäristössä olisi helpompaa kuin arjen keskellä. Lopulta loman aikana me käsiteltiin asioita aika syvällisellä tasolla ja puhuttiin paljon molempien ajatuksista ja odotuksista. Mieskin alkoi vähän liputtaa lasten hankkimisen puolesta loman aikana, katseltiin paljon kaikkia pienten lasten tavaroita, seurattiin pienten lasten vesileikkejä ja juteltiin aiheesta. Mies tuumaili, että vähän pelottaa kun tuo lasten hankkiminen on alkanut tuntumaan kiinnostavalta. Sinänsä yrityksen ajankohdasta emme puhuneet, mies on vaan sanonut usein, että haluaa kanssani lapsia ja että yritys voisi alkaa pian. Mitä se pian sitten tarkoittaa, en tiedä.</p><p></p><p>Kun reissu oli ohi, kävimme vanhempieni luona. Ostimme ammattikuvaajan ottamia kuvia meistä lomalta ja minulla oli ne kuvat kirjekuoressa olevalla CD:llä mukana. Sanoin siskolleni ja äidilleni kotona, että mulla olis tässä muutama kuva, jos haluaisivat nähdä. He käsittivät asian ihan väärin, luulivat ilmeisesti, että minulla olisi siinä jotakin ultrakuvia tulevasta lapsesta ja että aikoisin kertoa olevani raskaana. Molemmat innoissaan kysyivät, minkälaisia kuvia mulla oli mukana ja voi miten ihanaa. Tilanne lässähti aika lailla kun kerroin, että mulla oli lomakuvia vaan eikä ketään edes kyseiset kuvat enää kiinnostaneet. Vanhempani odottavat ilmeisesti että pian aletaan lapsen tekoon, kun sekä siskollani että veljelläni on syntynyt lapsi vuoden sisään häistä ja siitä on leikkimielisesti vitsailtu meidän perheen perinteeksi. Selvisin kyseisestä väärinkäsityksestä naureskelemalla, mutta kun pääsin autoon ja lähtemään, iski itku ja surkeus. Tuntui kamalalta kun kaikki odottaa, että oltais jo raskaana ja kyllähän minä haluaisinkin, mutta mies ei. Se tuntuu niin väärältä, että muhun kohdistuu tuollaisia paineita, ne pitäis kohdistua tuohon jyväjemmariin, joka ei vielä ilmeisesti ole valmis. </p><p></p><p>Yhtenä iltana katsottiin televisiosta Toisenlaisia äitejä ja siitä sitten iski taas masennus. Tämä puuska meni jopa niin pitkälle, että lopulta valahdin mieheni jalkoihin ja kysyin, eikö tämä pian voisi jo suostua. Mieheni varmaan teki mieli sanoa, että ryhdistäytyisin ja ei hänen mielensä muutu yhtään nopeampaan tuollaisella itku-potku-anelulla. Että sellasta. Musta tuntuu, että tarttisin vähän lomaa näistä vauva-ajatuksista, kun tuntuu etten enää pysty hallitsemaan puuskiani.</p><p></p><p>Asiaan voi tietenkin vaikuttaa se, että mähän lopetin e-pillerien syömisen juuri ennen lomaa. Lomalla oli ihan JÄRKYTTÄVÄT ovulointikivut, ei tosiaan jäänyt epäselväksi että koska ovuloin. Lomalla kuitenkin harrasteltiin seksiä vähän kumilla ja ilman (keskeytetysti tietenkin). Sitten mulla oli vähän kaikenlaisia oireita, joiden syytä en oikein osannut eritellä. Oli viikkotolkulla kaikenmoista kipuilua ja nippailua alavatsassa, vähän pahoinvointia yms. Ajattelin, että joko tässä ollaan raskaana tai sitten se johtuu pillereiden lopettamisesta. Viikon verran olin ihan oireeton ja nyt sitten pari päivää ihan ihmeellistä kipuilua. No, tänään alkoi sitten kuukautiset, että kivut johtui varmasti vaan pillereiden lopettamisesta. Ehdin jo vähän ihastua siihen ajatukseen, että joskos mahassa oliskin joku asukki. Ehdin jo haaveilla vaikka mitä, vaikka mahdollisuudet hedelmöittymiseen oli minimaalisen pienet. Mieli teki tepposet <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Kaippa siinä jotakin perää on, että e-pillerit sekoittaa oman hormonitoiminnan, musta tuntuu että oon ollut nyt niin herkillä, ettei itsekään pysy perässä.</p><p></p><p>Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että teitä hävettäis kun mies ei oo halukas vielä hankkimaan lapsia? Mä jostakin syystä tunnun häpeävän vähän sitä, että mä jo niin kovasti haluaisin, mutta mies ei vielä. Ei kai siinä mitään hävettävää ole, mutta en haluaisi muiden kuitenkaan tietävän, että tilanne on tälläinen. Ehkä mä koen, että vika on mussa?</p><p></p><p>Sellaista meidän tai mun elämään. Kauhee vuodatus, sori <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite3" alt=":(" title="Surullinen :(" data-shortname=":(" /> Ehkä mun pitäis nyt yrittää kanavoida tätä ylitsevuotavaa vauvakuumetta johonkin muihin juttuihin, unohtaa koko vauvatehtailu vähäksi aikaa, etten pilaa koko hommaa. Mies tuntuu kumminkin vähän asian kanssa lähentyneen, joten en haluaisi karkottaa sitä nyt yli-innokkaalla touhuamisella tai painostamisella. Aina mielessäni ajattelen, että nyt en puhu kuukausiin mitään koko asiasta, että kyllä se sitten ilmottaa kun on valmis. Se ei kumminkaan ole ollenkaan niin helppoa, kun ei ole ketään kelle asiasta jutella. Ja kuitenkin koen, että omalle miehelle pitäis pystyä kertomaan kaikki, mitä on mielen päällä..</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="SininenNainen, post: 30331936, member: 134766"] Noniin, heipparallaa pitkästä aikaa! Täällä alkaa päässä jo napsumaan, joten pakko päästä vähän purkamaan. Eli, kuten monilla muillakin, mullakaan ei juurikaan ole ihmisiä, joille voisin/haluaisin puhua ajatuksistani vauvoihin liittyen. Useimmilla ystävilläni ei vauvat ole vielä millään tavalla ajankohtaisia, joten heille en halua asiasta avautua. Tuskimpa oikein ymmärtäisivätkään kunnolla mistä puhun, vaikka varmasti kuuntelisivatkin. Yksi ystäväni on minua huomattavasti vanhempi, joten hänen kanssaan voisin kuvitella asiasta juttelevani. Ainoa vain että hänkin haluaisi vauvoja ja alkaa ikä tulemaan jo vastaan, eikä isäehdokastakaan ole vielä löytynyt, joten en ole asiaa ottanut puheeksi. En halua loukata enkä tehdä muille pahaa mieltä omilla jorinoillani. Minulla on äitiini melko avoimet välit ja periaatteessa voisin hänelle kertoa, mutta toisaalta taas ajattelen, että asia on minun ja mieheni välinen eikä vanhempieni tarvitse asiasta tietää. En tiedä miten mieheni asiaan suhtautuisi, jos kertoisin puhuneeni äitini kanssa asiasta. Siskoni kanssa on helppo puhua ja teinkin kerran sellaisen virheen, että menin aiheesta puhumaan. Sen koommin ei asiasta olla juteltu, koska totesin sen huonoksi vaihtoehdoksi. Kyseisen juttutuokion jälkeen, meiltä on vähän väliä kyselty, että "onkos teillä jotakin kerrottavaa" tai "juhlitaankos me jotakin merkittävää tapahtumaa, kun on oikein kakkuakin". Olisi kiva, kun olisi joku ystävä vaikkapa samanlaisessa tilanteessa, jolle voisi tunteitaan purkaa. Ei oo kiva tunne, kun joudut panttaamaan ajatuksia sisälläsi, et uskalla sanoa niitä miehellekään, ettei ahdistu ja lopulta itse ahdistuu, jos ei uskalla sanoa miltä tuntuu. Että silleen loputonta noidankehää. Siksi tässä kirjoitan, että sais vähän purettua omaa mieltä. Me oltiin siis häämatkalla juuri ja loma oli oikein rentouttava. Loman alussa rentouduttiin vaan, ei juteltu mistään vakavasta, nautittiin vaan. Alkuloman jälkeen aloin vähän puhumaan, että haluaisin jutella sellaisessa kivassa ja positiivisessa hengessä meidän tulevaisuudesta, enkä vaan säästä tai päivän uutisista. Koin, että tulevaisuuden haaveista puhuminen siellä stressittömässä ympäristössä olisi helpompaa kuin arjen keskellä. Lopulta loman aikana me käsiteltiin asioita aika syvällisellä tasolla ja puhuttiin paljon molempien ajatuksista ja odotuksista. Mieskin alkoi vähän liputtaa lasten hankkimisen puolesta loman aikana, katseltiin paljon kaikkia pienten lasten tavaroita, seurattiin pienten lasten vesileikkejä ja juteltiin aiheesta. Mies tuumaili, että vähän pelottaa kun tuo lasten hankkiminen on alkanut tuntumaan kiinnostavalta. Sinänsä yrityksen ajankohdasta emme puhuneet, mies on vaan sanonut usein, että haluaa kanssani lapsia ja että yritys voisi alkaa pian. Mitä se pian sitten tarkoittaa, en tiedä. Kun reissu oli ohi, kävimme vanhempieni luona. Ostimme ammattikuvaajan ottamia kuvia meistä lomalta ja minulla oli ne kuvat kirjekuoressa olevalla CD:llä mukana. Sanoin siskolleni ja äidilleni kotona, että mulla olis tässä muutama kuva, jos haluaisivat nähdä. He käsittivät asian ihan väärin, luulivat ilmeisesti, että minulla olisi siinä jotakin ultrakuvia tulevasta lapsesta ja että aikoisin kertoa olevani raskaana. Molemmat innoissaan kysyivät, minkälaisia kuvia mulla oli mukana ja voi miten ihanaa. Tilanne lässähti aika lailla kun kerroin, että mulla oli lomakuvia vaan eikä ketään edes kyseiset kuvat enää kiinnostaneet. Vanhempani odottavat ilmeisesti että pian aletaan lapsen tekoon, kun sekä siskollani että veljelläni on syntynyt lapsi vuoden sisään häistä ja siitä on leikkimielisesti vitsailtu meidän perheen perinteeksi. Selvisin kyseisestä väärinkäsityksestä naureskelemalla, mutta kun pääsin autoon ja lähtemään, iski itku ja surkeus. Tuntui kamalalta kun kaikki odottaa, että oltais jo raskaana ja kyllähän minä haluaisinkin, mutta mies ei. Se tuntuu niin väärältä, että muhun kohdistuu tuollaisia paineita, ne pitäis kohdistua tuohon jyväjemmariin, joka ei vielä ilmeisesti ole valmis. Yhtenä iltana katsottiin televisiosta Toisenlaisia äitejä ja siitä sitten iski taas masennus. Tämä puuska meni jopa niin pitkälle, että lopulta valahdin mieheni jalkoihin ja kysyin, eikö tämä pian voisi jo suostua. Mieheni varmaan teki mieli sanoa, että ryhdistäytyisin ja ei hänen mielensä muutu yhtään nopeampaan tuollaisella itku-potku-anelulla. Että sellasta. Musta tuntuu, että tarttisin vähän lomaa näistä vauva-ajatuksista, kun tuntuu etten enää pysty hallitsemaan puuskiani. Asiaan voi tietenkin vaikuttaa se, että mähän lopetin e-pillerien syömisen juuri ennen lomaa. Lomalla oli ihan JÄRKYTTÄVÄT ovulointikivut, ei tosiaan jäänyt epäselväksi että koska ovuloin. Lomalla kuitenkin harrasteltiin seksiä vähän kumilla ja ilman (keskeytetysti tietenkin). Sitten mulla oli vähän kaikenlaisia oireita, joiden syytä en oikein osannut eritellä. Oli viikkotolkulla kaikenmoista kipuilua ja nippailua alavatsassa, vähän pahoinvointia yms. Ajattelin, että joko tässä ollaan raskaana tai sitten se johtuu pillereiden lopettamisesta. Viikon verran olin ihan oireeton ja nyt sitten pari päivää ihan ihmeellistä kipuilua. No, tänään alkoi sitten kuukautiset, että kivut johtui varmasti vaan pillereiden lopettamisesta. Ehdin jo vähän ihastua siihen ajatukseen, että joskos mahassa oliskin joku asukki. Ehdin jo haaveilla vaikka mitä, vaikka mahdollisuudet hedelmöittymiseen oli minimaalisen pienet. Mieli teki tepposet :( Kaippa siinä jotakin perää on, että e-pillerit sekoittaa oman hormonitoiminnan, musta tuntuu että oon ollut nyt niin herkillä, ettei itsekään pysy perässä. Tuntuuko teistä muista koskaan siltä, että teitä hävettäis kun mies ei oo halukas vielä hankkimaan lapsia? Mä jostakin syystä tunnun häpeävän vähän sitä, että mä jo niin kovasti haluaisin, mutta mies ei vielä. Ei kai siinä mitään hävettävää ole, mutta en haluaisi muiden kuitenkaan tietävän, että tilanne on tälläinen. Ehkä mä koen, että vika on mussa? Sellaista meidän tai mun elämään. Kauhee vuodatus, sori :( Ehkä mun pitäis nyt yrittää kanavoida tätä ylitsevuotavaa vauvakuumetta johonkin muihin juttuihin, unohtaa koko vauvatehtailu vähäksi aikaa, etten pilaa koko hommaa. Mies tuntuu kumminkin vähän asian kanssa lähentyneen, joten en haluaisi karkottaa sitä nyt yli-innokkaalla touhuamisella tai painostamisella. Aina mielessäni ajattelen, että nyt en puhu kuukausiin mitään koko asiasta, että kyllä se sitten ilmottaa kun on valmis. Se ei kumminkaan ole ollenkaan niin helppoa, kun ei ole ketään kelle asiasta jutella. Ja kuitenkin koen, että omalle miehelle pitäis pystyä kertomaan kaikki, mitä on mielen päällä.. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KIRAHVI?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Relaatio 1068 - Tuisku
Tänään 01:08
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Islam ja avioliitto 😢
Tänään 00:44
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Tätä ei voi kysyä vauva-palstalla moderaation takia: Mistä nämä puppa-jutut ovat alkaneet?
Tänään 00:27
vierailija
6 Viestiä
Aihe vapaa
4.
"Venäjän aloittama Ukrainan sota, vihreä siirtymä, massasiirtolaisuus ja talouden alamäki painavat Saksaa polvilleen"
Tänään 00:10
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Mielipiteitä nimestä Alexandria??
Eilen 23:06
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Onko kellään kokemusta Suomen Vuokranantajista?
Eilen 23:04
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Minne mennä viettämään joulua?
Eilen 20:39
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Miten lepäisi parhaiten?
Eilen 20:14
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
K/B-komposti 2.0
Started by vierailija
Sunnuntai klo 18:00
Luettu: 14K
Aihe vapaa
2.
Järkevä artikkeli kaksplussalla: lasten teko pitää aloittaa 23-vuotiaana.
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 02:06
Luettu: 842
Aihe vapaa
3.
Relaatio 1065
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:21
Luettu: 818
Aihe vapaa
4.
Hoitajamitoituksesta - Potkut 800:lle hoitajalle yksistään HUS:ssa, nyt laitetaan mitoitukset kuntoon
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:30
Luettu: 596
Aihe vapaa
5.
Miksi te puhutte täällä vain uutisista?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:27
Luettu: 564
Aihe vapaa
6.
Mikko Koivu: Aika puhua
Started by vierailija
Torstai klo 16:44
Luettu: 528
Aihe vapaa
7.
"Janne murhasi kaksi lastaan julmalla tavalla – Nyt kotona on uusi puoliso: ”Meillä on toimiva parisuhde”"
Started by vierailija
Maanantai klo 23:10
Luettu: 505
Aihe vapaa
8.
Tätä kilttimies ei ymmärrä: K-kauppias puristi 17-vuotiaan harjoittelijan rintoja
Started by vierailija
Maanantai klo 19:52
Luettu: 500
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Relaatio 1068 - Tuisku
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
Tänään 04:29
Aihe vapaa
3.
Kollageenista kokemuksia?
Latest: vierailija
Tänään 04:25
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti 2.0
Latest: vierailija
Tänään 04:11
Aihe vapaa
5.
Mitäs tänne kuuluu? Pitkästä aikaa päätin kirjautua tänne
Latest: vierailija
Tänään 02:54
Aihe vapaa
6.
Tätä ei voi kysyä vauva-palstalla moderaation takia: Mistä nämä puppa-jutut ovat alkaneet?
Latest: vierailija
Tänään 02:45
Aihe vapaa
7.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:30
Aihe vapaa
8.
Islam ja avioliitto 😢
Latest: vierailija
Tänään 01:07
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Yrityksen odottajat
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
