Minäpä kerron teille tarinan yrittäjän vapaudesta.
Olipa kerran yrittäjä, joka teki asiakkaalleen pienen työn.
Hän soitti asiakkaalleen torstaina, hän soitti asiakkaalleen perjantaina ja hän soitti asiakkaalleen lauantaina, jolloin asiakas ilmeisesti huomasi, ettei kyseessä olekaan sinnikäs puhelinkaupustelija, vaan hänen palkkaamansa ompelija.
Asiakas oli muualla, mutta koska hänellä oli vimmattu kiire saada ompeluttamansa tuote, hän kohteliaasti kysyi, olisiko hänen sopiva tulla huomenissa noutamaan tuote. (Ompelija on hölmö ja tekee kotoaan käsin työtään)
Se sopii, lupa myönnetään.
No, *pitkä huokaus* ompelija on huomannut, että asiakas soittaa hänelle, on soittanut aikaisemminkin. Tai siis ompelija olettaa että asiakas soittaa.
Ompelija odottaa, että asiakas tulee kirjoittamattoman säännön mukaan kirkonmenojen jälkeen, onhan pyhäpäivä, ja sääntö sanoo ettei ainakaan aiemmin.
Siitä huolimatta että ompelija on kerran yllätetty pyhäpäivän vietosta ennen yhdeksää kahden eläkeläismummon toimesta- tekeehän hän töitä kotona (eli on siis aina tavoitettavissa ja innokkaana työhön kuin työhön).
Asiakasta ei kuulu ei näy.
Ompelija kärsii hillittömästä päänsärystä- niskat jumissa, ammattitauti. Ompelija on yksin kotona ja kärvistelee hotapulverin voimin eikä mene lepäjämään- asiakashan on tulossa, ei silloin sovi nukkua.
Kello vierii eteenpäin, asiakasta ei näy.
Päänsärkykin hellittää ja ompelijatar tekee kotitöitään poistumatta edes anoppilaan kutsutulle myöhäiselle lounaalle. Se asiakas........
Lopulta hän ajattelee että mokoma, hän menee hiomaan perittyä lipastoaan verstaalle.
Ottaa kuitenkin puhelimen mukaansa ja aika ajoin vilkaisee siihen- ei soittoa. Pyyhkii pölyjä ja hioo minkä ennättää- ei soittoa.
Lämmitetään pihasauna, vihdotaan ja nautitaan jopa skumppatölkillinen, grillataan makkaraa ja vedetään yöpukimet päälle.
Ei se asiakas enää tule, mikä lie este tullut.
Kunnes........ auto kaartaa pihaan hiekkaa pöllyttäen.
Ihanaa vastaanottaa asiakas, yöpaidassa, tukka märkänä, avojaloin- kaikinpuolin sen näköisenä että olLaan todella vapaalla jo. Kello on puoli kahdeksan illalla.
Asiakas ilmoittaa, että hänen tuomansa uusi ompelus joutaa odottamaan, hän lähtee matkalle ja palaa vasta perjantaina. (Eli verho jota hosuttiin, jää kuin jääkin ripustamatta, pitää näet lähteä heti nukkumaan....)
EIKÖ IHMISET OLLENKAAN AJATTELE|O
Olipa kerran yrittäjä, joka teki asiakkaalleen pienen työn.
Hän soitti asiakkaalleen torstaina, hän soitti asiakkaalleen perjantaina ja hän soitti asiakkaalleen lauantaina, jolloin asiakas ilmeisesti huomasi, ettei kyseessä olekaan sinnikäs puhelinkaupustelija, vaan hänen palkkaamansa ompelija.
Asiakas oli muualla, mutta koska hänellä oli vimmattu kiire saada ompeluttamansa tuote, hän kohteliaasti kysyi, olisiko hänen sopiva tulla huomenissa noutamaan tuote. (Ompelija on hölmö ja tekee kotoaan käsin työtään)
Se sopii, lupa myönnetään.
No, *pitkä huokaus* ompelija on huomannut, että asiakas soittaa hänelle, on soittanut aikaisemminkin. Tai siis ompelija olettaa että asiakas soittaa.
Ompelija odottaa, että asiakas tulee kirjoittamattoman säännön mukaan kirkonmenojen jälkeen, onhan pyhäpäivä, ja sääntö sanoo ettei ainakaan aiemmin.
Siitä huolimatta että ompelija on kerran yllätetty pyhäpäivän vietosta ennen yhdeksää kahden eläkeläismummon toimesta- tekeehän hän töitä kotona (eli on siis aina tavoitettavissa ja innokkaana työhön kuin työhön).
Asiakasta ei kuulu ei näy.
Ompelija kärsii hillittömästä päänsärystä- niskat jumissa, ammattitauti. Ompelija on yksin kotona ja kärvistelee hotapulverin voimin eikä mene lepäjämään- asiakashan on tulossa, ei silloin sovi nukkua.
Kello vierii eteenpäin, asiakasta ei näy.
Päänsärkykin hellittää ja ompelijatar tekee kotitöitään poistumatta edes anoppilaan kutsutulle myöhäiselle lounaalle. Se asiakas........
Lopulta hän ajattelee että mokoma, hän menee hiomaan perittyä lipastoaan verstaalle.
Ottaa kuitenkin puhelimen mukaansa ja aika ajoin vilkaisee siihen- ei soittoa. Pyyhkii pölyjä ja hioo minkä ennättää- ei soittoa.
Lämmitetään pihasauna, vihdotaan ja nautitaan jopa skumppatölkillinen, grillataan makkaraa ja vedetään yöpukimet päälle.
Ei se asiakas enää tule, mikä lie este tullut.
Kunnes........ auto kaartaa pihaan hiekkaa pöllyttäen.
Ihanaa vastaanottaa asiakas, yöpaidassa, tukka märkänä, avojaloin- kaikinpuolin sen näköisenä että olLaan todella vapaalla jo. Kello on puoli kahdeksan illalla.
Asiakas ilmoittaa, että hänen tuomansa uusi ompelus joutaa odottamaan, hän lähtee matkalle ja palaa vasta perjantaina. (Eli verho jota hosuttiin, jää kuin jääkin ripustamatta, pitää näet lähteä heti nukkumaan....)
EIKÖ IHMISET OLLENKAAN AJATTELE|O
Viimeksi muokattu:
ei vaiskaan, ymmärrän hyvin, että tuo on kurjaa.
