Onko ketään äitejä jotka ovat yrittäjiä. Miten olette saaneet nämä kaksi asiaa pelaamaan yhdessä ? Itse olen perheyrityksessä ja olen välillä kokenut asian hankalaksi. Haluan olla lapsilleni äiti jolla on heille aikaa, mutta painostus toisaalta on välillä raskasta (välillä tuntuu että normaalit työpäivät eivät riitä). En halua että lapseni tulevat aikuisena sanomaan että minulla ei ollut heille aikaa. Molemmat lapseni on viety 9 kk ikäisinä päivähoitoon. Joskus tuntuu että vieraalla olisi helpompaa olla töissä.
Yrittäjyys ja äitiys
- Viestiketjun aloittaja sinikello
- Ensimmäinen viesti
No minä olen yrittäjä, vielä hetken... Esikoisen synt. jälkeen aloitn yrittäjä puuhat. poika tuolloin jo 2v. Hoidettiin miehen kanssa kotona, vuorotellen, siis toinen aamupvä ja toinen ilatapvä-illan. Rankkaa oli. miestä ei nähnyt muulloin kuin vko.lop. tietysti pojan kanssa sai olla joka påivä muutaman tunnin...
Nyt kun meillä jo kaksi lasta ja työelämään pitäisi palata kohta puoliin, niin meinaan vaihtaa kokonaan alaa, ja mennä TOISELLE töihin!
On lomat ja lomarahat jne. toisin se oli yrittäjänä.... meidän ala varsinkin ihan p.... stä. Yrittäjänä ollessa joutuisin siis tekemään tosi pitkiä päiviä että jotain jäisi käteen.Ja haluan ehtiä näkemään noita lapsianikin kun kummatkin vielä alle kouluikäisiä :heart:
Nyt kun meillä jo kaksi lasta ja työelämään pitäisi palata kohta puoliin, niin meinaan vaihtaa kokonaan alaa, ja mennä TOISELLE töihin!
On lomat ja lomarahat jne. toisin se oli yrittäjänä.... meidän ala varsinkin ihan p.... stä. Yrittäjänä ollessa joutuisin siis tekemään tosi pitkiä päiviä että jotain jäisi käteen.Ja haluan ehtiä näkemään noita lapsianikin kun kummatkin vielä alle kouluikäisiä :heart:
yrittäjä minäkin
Minun tarinani;
Olin kotiäiti kahdelle ensimmäiselle muksulle ja täytyy myöntää, että toisen muksun ollessa 9kk lähdin jo mielelläni töihin.
Vain hetken työssä oltuani minulle tuli tilaisuus perustaa oma yritys ja vaihtaa 5000mk:n kotiin saatava raha saman summaiseen lainanlyhennykseen
Aloitin yrittäjänä ja olimme jo puhuneet miehen kanssa, että kolmas lapsi saa tulla jos on tullakseen ja kolmen kk:n päästä olinkin jo raskaana.
Tuolloin minulla oli työssä ihminen, joka ei oikeastaan hoitanut hommiaan ja henkisestikin hän oli vaikea ihminen.
Odotusaikana mulle tarjottiin monta kertaa sairaslomaa, kun tuntui etten yksinkertaisesti jaksa tuon ihmisen kanssa ja raha-asiatkin huoletti kovasti.
Lapsi syntyi ja minä olin päättänyt, että töihin menen, kun lapsi 9kk.
No ei ihan mennyt niinkään :'(
Tuuraajia ei tahtonut löytää ja
jouduin ramppaamaan liikkeelläni kuin varas aina iltaisin ja hoitamaan tekemättömät työt sekä korjaamaan vakituisen työntekijäni tekemiä virheitä.
Vasta kun lapsi oli 7kk ja päädyimme yhdessä työntekijäni kanssa lopettamaan työsuhteen, alkoi elmäni ja tajusin olevani pienen lapsen äiti.
Täysin palasin töihin kun tyttäremme 2 päivää vaille 9kk, mutta kovasti olisin kotona tahtonut vielä olla...
Vannoin vuosia, ettei kohdalleni tule uudelleen samaa tilannetta, vaikka tiesin, että sydämessäni oli vielä yksi tyhjä kolo...sellainen vauvalle sopiva...
Asiaa siirrettiin ja siirrettiin, kunnes 2 vuotta sitten minulla todettiin, että kannattaisi tehdä lapset, jos vielä tekee ja sitten hieman korjailtaisiin laskeumaongelmia tuolta alapäästä.
Nyt tilanne on se, että minulla on menossa 20rv ja henkisesti mietin taas samoja raha-asia juttuja.
Toisaalta asiat ovat paljon paremmin kuin viimeksi; hyvä vakityöntekijä, hyvä sijainen tiedossa jo, ja ennenkaikkea saan kotiin äippärahana summan, jota en ole nähnyt oikeastaan koskaan
Äitini on jäämässä eläkkeelle keväällä ja hän on lupautunut kiiretapauksissa (ja vähän muulloinkin tarvittaessa) hoitamaan vaavia.
Ehdotonta äippälomaa pidän ainakin 4-6kk, jonka jälkeen katson riittääkö vielä rahat olla pois vaikkapa jopa vuoden, epäilen, mutta toivossa on hyvä elää.
Kaiken kaikkiaan asiat järjestyy aina jollain tapaa, vaikka kyllä se välillä "sielun päälle" ottaa.
Onnea tulevaisuuteenne :flower:
Olin kotiäiti kahdelle ensimmäiselle muksulle ja täytyy myöntää, että toisen muksun ollessa 9kk lähdin jo mielelläni töihin.
Vain hetken työssä oltuani minulle tuli tilaisuus perustaa oma yritys ja vaihtaa 5000mk:n kotiin saatava raha saman summaiseen lainanlyhennykseen
Aloitin yrittäjänä ja olimme jo puhuneet miehen kanssa, että kolmas lapsi saa tulla jos on tullakseen ja kolmen kk:n päästä olinkin jo raskaana.
Tuolloin minulla oli työssä ihminen, joka ei oikeastaan hoitanut hommiaan ja henkisestikin hän oli vaikea ihminen.
Odotusaikana mulle tarjottiin monta kertaa sairaslomaa, kun tuntui etten yksinkertaisesti jaksa tuon ihmisen kanssa ja raha-asiatkin huoletti kovasti.
Lapsi syntyi ja minä olin päättänyt, että töihin menen, kun lapsi 9kk.
No ei ihan mennyt niinkään :'(
Tuuraajia ei tahtonut löytää ja
jouduin ramppaamaan liikkeelläni kuin varas aina iltaisin ja hoitamaan tekemättömät työt sekä korjaamaan vakituisen työntekijäni tekemiä virheitä.
Vasta kun lapsi oli 7kk ja päädyimme yhdessä työntekijäni kanssa lopettamaan työsuhteen, alkoi elmäni ja tajusin olevani pienen lapsen äiti.
Täysin palasin töihin kun tyttäremme 2 päivää vaille 9kk, mutta kovasti olisin kotona tahtonut vielä olla...
Vannoin vuosia, ettei kohdalleni tule uudelleen samaa tilannetta, vaikka tiesin, että sydämessäni oli vielä yksi tyhjä kolo...sellainen vauvalle sopiva...
Asiaa siirrettiin ja siirrettiin, kunnes 2 vuotta sitten minulla todettiin, että kannattaisi tehdä lapset, jos vielä tekee ja sitten hieman korjailtaisiin laskeumaongelmia tuolta alapäästä.
Nyt tilanne on se, että minulla on menossa 20rv ja henkisesti mietin taas samoja raha-asia juttuja.
Toisaalta asiat ovat paljon paremmin kuin viimeksi; hyvä vakityöntekijä, hyvä sijainen tiedossa jo, ja ennenkaikkea saan kotiin äippärahana summan, jota en ole nähnyt oikeastaan koskaan
Äitini on jäämässä eläkkeelle keväällä ja hän on lupautunut kiiretapauksissa (ja vähän muulloinkin tarvittaessa) hoitamaan vaavia.
Ehdotonta äippälomaa pidän ainakin 4-6kk, jonka jälkeen katson riittääkö vielä rahat olla pois vaikkapa jopa vuoden, epäilen, mutta toivossa on hyvä elää.
Kaiken kaikkiaan asiat järjestyy aina jollain tapaa, vaikka kyllä se välillä "sielun päälle" ottaa.
Onnea tulevaisuuteenne :flower:
Itse olen ollut yrittäjänä muutaman vuoden. Musta on hyvä aika aloittaa kun on vauvalomalla. Tosin mun vaavit on olleet helppoja ja riippuu se vähän yrityksen toimenkuvastakin.
Tulee sitä tehtyä enemmän hommia kuin jos olisi muualla töissä, mutta jossain vaiheessa päätin että tietyn kellonajan jälkeen en tee töitä, jos joku jää tekemättä niin itsepähän siitä kärsin. Yllätykseksi se lähti erittäin hyvin käyntiin ja sain sen tietynajan sisällä tehtyä enemmän kuin aikaisemmin. Lapset on kasvaneet tähän juttuun mukaan ja voivat olla esim. putiikissa mukana vaikka koko päivän, tekevät "omia" hommia
Yrittäjyyden valitsin aikoinani kun halusin pitää lapset lähellä ja näin pystyn vaikuttamaan omiin työaikoihin ja muuhun. Lapset voi hyvällä omalla tunnoll tuoda töihin mukaan
Tulee sitä tehtyä enemmän hommia kuin jos olisi muualla töissä, mutta jossain vaiheessa päätin että tietyn kellonajan jälkeen en tee töitä, jos joku jää tekemättä niin itsepähän siitä kärsin. Yllätykseksi se lähti erittäin hyvin käyntiin ja sain sen tietynajan sisällä tehtyä enemmän kuin aikaisemmin. Lapset on kasvaneet tähän juttuun mukaan ja voivat olla esim. putiikissa mukana vaikka koko päivän, tekevät "omia" hommia
Yrittäjyyden valitsin aikoinani kun halusin pitää lapset lähellä ja näin pystyn vaikuttamaan omiin työaikoihin ja muuhun. Lapset voi hyvällä omalla tunnoll tuoda töihin mukaan