O
onkelma.
Vieras
Kuulkaahan av-mammat, apuanne kaivattaisiin.
Kaipaisin(kaipaisimme) neuvoja, kuinka suhtautua ja kuinka toimia, kun hieman alle 3v saa totaalisen raivokohtauksen yöaikaan. Kyseessä ei siis ole kauhukohtaus, jossa lapsi on unessa/puoliksi hereillä. Tähän mennessä "kohtauksia" on tullut vaan siinä vaiheessa kun lapsi, joka "normaalisti" on jo kuivaksi oppinut, pissaa aamuyöllä sänkyyn. Yleensä on nukkunut yönsä sikeästi aamuun asti. (Vaikeaa tästä tekee se, että en tiedä, millaisia lapsen yöt ovat normaalisti, hän kun on luonamme 2/3 yötä kahden viikon välein. Eli en tiedä, tapahtuuko näitä pissavahinkoja/yöraivoja toisessa kodissakin.
Mutta tilanne on se, että lapsi tulee herättämään, kun sänky on kastunut. Vessaan asti pysyy rauhallisena, mutta puhtaita vaatteita pukiessa alkaa raivo. Vaippaa ei saa varuiksi pistää, tahtoo sylissä sänkyyn mutta kun hänet laskee sylistä sänkyyn, niin viimeistään siinä vaiheessa alkaa parku "olisin itse tahtonut tulla sänkyyn" tms, huuto alkaa syyllä tai toisella. Huutaa, potkii, huitoo, mikään ei ole hyvin. Saattaa ehkä rauhoittua hetkeksi kun laskee sänkyyn, mutta hetken kuluttua alkaa parku unileluista tai valoista (jos ovat päällä - ei saa olla päällä, jos ovat pois - pitää laittaa päälle)
Minä olen se, joka makaa sängyssä ja odottaa, että lapsen isä saa huudon loppumaan. Isä on melko neuvoton tässä tilanteessa, viimeksi antamillani ohjeilla (lapsi alakertaan jotta isompi sisarus ei herää huutoon, pitää sylissä niin ettei pääse satuttamaan itseään tai muita, ei juurikaan kommentointia "mä haluun, mä tahdon - asioihin" ) lapsi rauhottui alle 15min, ei mennyt sitä tuntia
Mutta. Kaipaisin kovasti teiltä äideiltä vahvistusta siihen, että tuo edellämainittu on hyvä toimintatapa tai siihen kehitysehdotuksia.
Lapsen isä myös pyysi anteeksi lapselta häntä (rauhoittuneena) sänkyyn palauttaessaan, olenko oikeassa ettei se ole ok? Miksi pyytää anteeksi sitä, että uhman iskiessä joutuu sitä hallitsemaan, eikö parempi ole selittää, miksi esim. on pidetty sylissä eikä ole annettu riehua...?
Entä onko ok, että annoin lapsen isälle ohjeen, että yöllisen uhmakohtauksen (kuin myös päiväaikaan osuvan) sattuessa, lapselle EI huudeta takaisin, itse ajattelisin niin että aikuisen tulee näyttää esimerkkiä siinä, että tilanne voi laueta huutamattakin. Varsinkin kun tässä meidän tilanteessa aikuisen huutaminen tuntuu vaan pahentava kohtausta.
Arvelen, että tähän tulee kommentteja ; "et ole lapsen äiti, älä puutu asioihin" "mistäpä sinä mitään lapsettomana tietäisit", "kysy lapsen äidiltä, miten asiat kotona laukeavat"; mutta tulkoot. Kyseinen lapsi on minulle hyvin rakas, ja kyselen mielipiteitä siksi, että voisin hänen oloaan helpottaa. Toivottavasti jollakulla olisi kertoa hyviä näkökantoja asiaan
Kaipaisin(kaipaisimme) neuvoja, kuinka suhtautua ja kuinka toimia, kun hieman alle 3v saa totaalisen raivokohtauksen yöaikaan. Kyseessä ei siis ole kauhukohtaus, jossa lapsi on unessa/puoliksi hereillä. Tähän mennessä "kohtauksia" on tullut vaan siinä vaiheessa kun lapsi, joka "normaalisti" on jo kuivaksi oppinut, pissaa aamuyöllä sänkyyn. Yleensä on nukkunut yönsä sikeästi aamuun asti. (Vaikeaa tästä tekee se, että en tiedä, millaisia lapsen yöt ovat normaalisti, hän kun on luonamme 2/3 yötä kahden viikon välein. Eli en tiedä, tapahtuuko näitä pissavahinkoja/yöraivoja toisessa kodissakin.
Mutta tilanne on se, että lapsi tulee herättämään, kun sänky on kastunut. Vessaan asti pysyy rauhallisena, mutta puhtaita vaatteita pukiessa alkaa raivo. Vaippaa ei saa varuiksi pistää, tahtoo sylissä sänkyyn mutta kun hänet laskee sylistä sänkyyn, niin viimeistään siinä vaiheessa alkaa parku "olisin itse tahtonut tulla sänkyyn" tms, huuto alkaa syyllä tai toisella. Huutaa, potkii, huitoo, mikään ei ole hyvin. Saattaa ehkä rauhoittua hetkeksi kun laskee sänkyyn, mutta hetken kuluttua alkaa parku unileluista tai valoista (jos ovat päällä - ei saa olla päällä, jos ovat pois - pitää laittaa päälle)
Minä olen se, joka makaa sängyssä ja odottaa, että lapsen isä saa huudon loppumaan. Isä on melko neuvoton tässä tilanteessa, viimeksi antamillani ohjeilla (lapsi alakertaan jotta isompi sisarus ei herää huutoon, pitää sylissä niin ettei pääse satuttamaan itseään tai muita, ei juurikaan kommentointia "mä haluun, mä tahdon - asioihin" ) lapsi rauhottui alle 15min, ei mennyt sitä tuntia
Mutta. Kaipaisin kovasti teiltä äideiltä vahvistusta siihen, että tuo edellämainittu on hyvä toimintatapa tai siihen kehitysehdotuksia.Lapsen isä myös pyysi anteeksi lapselta häntä (rauhoittuneena) sänkyyn palauttaessaan, olenko oikeassa ettei se ole ok? Miksi pyytää anteeksi sitä, että uhman iskiessä joutuu sitä hallitsemaan, eikö parempi ole selittää, miksi esim. on pidetty sylissä eikä ole annettu riehua...?
Entä onko ok, että annoin lapsen isälle ohjeen, että yöllisen uhmakohtauksen (kuin myös päiväaikaan osuvan) sattuessa, lapselle EI huudeta takaisin, itse ajattelisin niin että aikuisen tulee näyttää esimerkkiä siinä, että tilanne voi laueta huutamattakin. Varsinkin kun tässä meidän tilanteessa aikuisen huutaminen tuntuu vaan pahentava kohtausta.
Arvelen, että tähän tulee kommentteja ; "et ole lapsen äiti, älä puutu asioihin" "mistäpä sinä mitään lapsettomana tietäisit", "kysy lapsen äidiltä, miten asiat kotona laukeavat"; mutta tulkoot. Kyseinen lapsi on minulle hyvin rakas, ja kyselen mielipiteitä siksi, että voisin hänen oloaan helpottaa. Toivottavasti jollakulla olisi kertoa hyviä näkökantoja asiaan
mä lapsettomana kaipaan himpun verran tukea noille mielipiteilleni tai vaihtoehtoisesti parempia vinkkejä, jos "naisen vaistoni" tai maalaisjärkeni on ohjaamassa meitä täysin metsään tässä asiassa 