Yöllinen raivokohtaus

["huolestunut äiti"]

Hei äidit, asiallisia vastauksia kaipaisin.

3-vuotias tyttöni on tavallisesti iloinen ja reipas, käy päiväkodissa ja viihtyy siellä hyvin. Pahin uhmaikä on jo jäämässä taakse.

Viime yönä tyttö käyttäytyi kummallisen aggressiivisesti. Heräsi omasta huoneestaan juuri kun olimme mieheni kanssa menossa nukkumaan ja tuli meidän huoneeseen. Oli hereillä mutta ei puhunut mitään. Otin viereeni, mutta tyttö tuntui olevan raivoissaan. Työnsi meitä kauemmaksi ja potki peittoa. Unilelunsa viskasi pitkälle kun sitä yritin antaa. Yritin kysyä mikä hätänä mutta en sannut mitään vastausta, raivostunutta päänpuistelua vaan. Kun nousin istumaan ja yritin jutella, kysin että meneekö omaan sänkyyn ja tiukasti komensin huitomiseen, alkoi itkeä. Sain itkun rauhoittumaan ja lopulta suostui nukahtamaan uudelleen viereeni.

Mikä ihmeen kohtaus tämä oli??? Aamulla heräsi ihan hyväntuulisena, omana itsenään. Minua kuitenkin jä huolestuttamaan. Onko lapsella jotain syvällisiä aggressioita? Mistä tämä purkaus?

Olen jo miettinyt kaikki kamaluudet läpi.. olemme riidelleet paljon viime aikoina mieheni kanssa, ihan arkiasioista ja häpeäkseni myönnän että myös tyttö on nähnyt riitoja. Johtuuko tämä yöllinen kohtaus niistä riidoista? Olenko pilannut lapseni ja aiheuttanut hänelle jotakin tunne-elämän häiriöitä? Täytyykö nyt huolestua?

Auttakaa, kiltit, kertokaa onko tällainen normaalia 3-vuotiaalle?

 

[meak]

Ootko ihan varma että oli hereillä?

Meidän tyttö käyttäytyy just noin (paitsi harvoin itkee) kun kävelee unissaan. Päällepäin vaikuttaa kuin olisi hereillä, mutta pienistä jutuista tiedän ettei olekkaan (esim. vastaamattomuus).

 

[hoi]

http://www.susannasalokannel.fi/2007/05/25/yokauhu/

 

["aapee"]

Ootko ihan varma että oli hereillä?

Meidän tyttö käyttäytyy just noin (paitsi harvoin itkee) kun kävelee unissaan. Päällepäin vaikuttaa kuin olisi hereillä, mutta pienistä jutuista tiedän ettei olekkaan (esim. vastaamattomuus).

No tätä jäin miettimään itsekin. Että olisko tää ollut joku unissakävely. Mutta aamulla kyllä tuntui muistavan kun kysyin että kiukuttiko sua yöllä.. Ja yölläkin vastaili kysymyksiin (onko jano, näitkö pahaa unta) päätään puistelemalla.

 

["äiti"]

Yöllisiä kauhukohtauksia todennäköisesti. Meillä 7v tyttö kärsii niistä edelleen, samalla kärsii kyllä koko perhe rauhattomista öistä. Näihin ei ole hoitokeinoa, meillä ei ole auttanut mikään vaan kohtauksia tulee usein. Tsemppiä! Ovat hurjan pelottavia kun oma lapsi ei vaikuta ollenkaan itseltään keskellä yötä...

 

["Vieras"]

En tiedä mistä johtuu, mutta meidän 2 vuotiaalla pojalla on välillä samanlaisia.
Tuntuu että on ihan unessa, mutta huitoo meitä pois jne. Josmies menee pojan luo, ei rauhoituollenkaan, jos mä meen, niin rauhoittuu yleensä hetken päästä, kun juttelen rauhallisesti ja silittelen. Ei usein ees herää kunnolla.

En oo osannut asiasta huolestua, luulen että ihan normaalia, näkee unia tms. Meillä ei ees miehen kanssa riidellä, joten tuskin teilläkään siitä johtuu, älä huoli.

 

[Samaa meillä]

Sekavuushavahtuminen, unissakävely tai lievä yökauhukohtaus.

 

[meak]

[QUOTE="aapee";24427968]No tätä jäin miettimään itsekin. Että olisko tää ollut joku unissakävely. Mutta aamulla kyllä tuntui muistavan kun kysyin että kiukuttiko sua yöllä.. Ja yölläkin vastaili kysymyksiin (onko jano, näitkö pahaa unta) päätään puistelemalla.[/QUOTE]

OK! Meidän tyttö ei muista kävelyistään mitään jälkikäteen. Toikin on jännä että meen tyttö ei vastaa unissakävellessään, mutta tekee kyllä mitä käsketään. Mitään hullua en ole tietenkään koittanut käskeä, ihan vaan takaisin sänkyyn kehoitusta olen käyttänyt.

 

["juu"]

Ne on näitä yöllisiä kauhukohtauksia, tuntuvat hurjilta ja näyttävät myös. Meillä niitä tuli tasaisin väliajoin 1,5-6 vuotiaana...Aamulla ei lapsi muistanut niitä itse ollenkaan.

 

["Vieras"]

Ja meilläkin, tuo 2 vee poika, kyllä vastailee jos jotain kysyy, mutta on kuitenkin selkeästi ainakin puoliksi unessa.

 

["aapee"]

Kiitos vastauksista ja tuosta linkistä! Jotain sellaista toisaan varmaankin se kohtaus oli. Ja juuri noin, niin kuin "Vieras" kirjoitti, samaa myös meillä.

Mä olen aika lempeä äiti mitä öihin tulee, itselläni oli lapsuudessa tiukka kuri, eikä vanhempien sänkyyn saanut mennä vaikka kuinka pelotti. Siksi olen antanut omien lasten tulla viereeni yöllä, jos siltä tuntuu.. Ja ilmeisesti näissä kauhukohtauksissakin kannattaa olla lempeä ja sallia viereen tuleminen..

Mutta se meidän turha riitely kyllä saa luvan loppua myös. :headwall: