yöllinen kauhukohtaus - mitä pitää tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja parasomnia
  • Ensimmäinen viesti
parasomnia
Moi,

Lapsemme, n. 2 v. poika, on viimeisten viikkojen ajan kärsinyt yöllisistä kauhukohtauksista. Tyypillisesti kauhuhetki alkaa 1-2 h nukahtamisen jälkeen, useimmiten yöunille mentäessä (joskus harvoin päiväunien yhteydessä). Luin tänään netistä, että kyseessä on ns. yöllinen kauhukohtaus (night terror).

Oireisiin kuuluu voimakas ja kiihtyvä huutokohtaus, joka muistuttaa hysteriaa. Samoin poika voi osoitella ympäriinsä, jolloin paniikki yleensä kiihtyy. Joskus poika murisee. Silmät ovat kauhuiset ja joskus hieman lasittuneet (kuin unessa). Huuto on todella riipaisevaa ja karmivaa, käytännössä lapsi on todella kauhuissaan. Isän tai äidin syli tai lohdutus ei lasta rauhoita. Kohtaus kestää muutamasta minuutista 10 minuuttiin.

Onko kellään kokemuksia aiheesta, mikä auttaa, mitä pitäisi tehdä etc? Tuntuu, että kauhukohtaukset tiivistyvät. Kuluneiden 2 viikon aikana kohtauksia on tullut useita, viimeksi eilen ja tänään. Minusta tuntuu, että jos asialle ei tee mitään tai pyri löytämään apua / ratkaisua, kohtaukset vain pahenevat ja alkavat heijastua valveilla oloon. Tänään tuntui, että lapsi ensimmäisen kerran pelkäsi nukahtaa. Voi olla, että kuvittelen - Toivottavasti kuvittelen.

Neuvoja, mitä kannattaa tehdä? Kokemuksia? Onko kellään kokemuksia asiasta? Kaipaan apuanne

T: Epätietoinen isä
 
meillä on myös näitä kauhukohtauksia ollu kohta viisvuotiaalla tytöllä..ja ne on sellaisia että jos me nukutaan ja lapsi rupee huutaan niin siinä iteki säikähtää aivan valtavasti..meillä mennään näidrn kohtausten aikana lapsen sängyn viereen, halataan pitkään hyssytellään, emme juurikaan puhu lapselle, sanomme vain et kaikki on hyvin, sen jälkeen kun lapsi ei enään huuda , laitamme hänet makaamaan, yleensä vielä joudutaan halaamaan ja sen jälkeen kun lapsi on laittanut silmät kiinni pidämme häntä vielä kädestä kiinni
meillä siis toimitaan näin ja kohtauksia ei enään tule useasti ja kohtauksia tulee silloin kun päivä on ollu tapahtumia täynnä eikä lapsi oo kerenny rauhoittumaan kunnolla..
 
Mitä jos nukkuisitte perhepedissä (edes vähän aikaa). Voisikohan se auttaa, kun vieressä nukkuu turvallinen aikuinen. Itse ainakin kuvittelisin, että silloin ei olisi niin pelottavaa nukahtaa tai vaipua uneen.
 
Meillä tyttö reilu 3v on alkanut kanssa heräilemään öisin ja paniikissa huutamaan. Sitten meni siihen että nukkumaan meno pelotti. Tuijotti seinää ja hoki: paha möhköfantti tulee tuolta...

Asiaan auttoi että mieheni nukkuu patjalla lastenhuoneessa tytön vieressä. Noin viikon jälkeen tyttö jäi jo itekseen nukkumaan, mutta vain kun luvataan että isi menee viereen yöksi.
 
Meillä nuo tempperamenttiset neitoset ovat tähän mennesää moista 'hararstaneet' just noissa i'issä.Yölä oli kauhea möykkä ja aamulla eivät muistaneet mitään. Meillä eivät puhuneet mistään tietystä pelosta.Parhaaksi konstiksi lopettaa meteli ja saada lapsi 'tajuihinsa' osoittautui kasvojen viileällä pyyhkiminen tai parvekkeella olo hetken sylikkäin, riitti kun havahtui sen veran että tajusi ettei oikeasti ole mitään hätää. Eskari-ikään meni ohi.
 
Lisa
hyvä keino on valella lapsen kasvoja kylmällä vedellä, niin että hän havahtuu. kirjastosta voi lainata jotain lastenkirjoja, jotka kertovat pahoista unista jne. aikuisen kannaattaa jutella lapsen kanssa erilaisista peloista, sillä kohtaukset johtuvat usein siitä, että lapsi näkee hyvin todentuntuista pahaa unta. sukulaispoikaa auttoi, kun hänen kanssaan jutteli ennen nukkumaan menoa mukavista asioista.
 
Meidän vanhimmalla tyttärellämme on ollut kauhukohtauksia, jotka ovat jo onneksi ohi. Enää en tarkkaan muista milloin ne alkoivat, taisi olla vajaa 2-vuotiaana. Alkuun ne tulivat useammin, iän myötä harvenivat ja nýt tytön ollessa 6-vuotias niitä ei ole ollut muutamaan vuoteen.Mielestäni herkillä lapsilla on näitä useammin(meillä on myös 5- ja 1- vuotiaat lapset ja heillä ei ole näitä kohtauksia ollut). Me koetimme kaikkea, mutta en voi sanoa, että mikään olisi varsinaisesti auttanut. Iltarutiinit ovat olleet meillä samanlaiset ja ennen nukkumaan menoa on rauhotuttu. Isoja elämänmuutoksia ei ole ollut. Kohtauksen ollessa "päällä" olimme vieressä ja pidimme sylissä ja juttelimme rauhallisesti, mutta ei hän sitä tuntunut tajuavan. Meitä jonkin tekeminen helpotti, kun koimme auttavamme. Olen kuullut, että lasta ei kannattaisi koettaa herättää väkisin, kuten ei myöskään jos hän kävelee unissaan. Herättyään lapsi ei todellakaan muista mitään "kohtauksestaan" vaan ihmettelee miksi hän on esim. olohuoneessa ja miksi äiti ja isä ovat vieressä. Lohduttavaa on, että se ei ole vaarallista ja kestää vain aikansa.
 
Pojallamme alkoi olla kohtauksia 3 v.huuto loppui siihen kun "herätimme",se oli ainut keino mikä meillä tepsi,sen jälkeen lapsi nukahti ihan hyvin uudestaan ja nyt tytöllämme 2v.on ruvennut kohtaukset neljän aikaan pari kolme kertaa viikossa ja toimimme saman lailla
 
zombie
Meillä on ollut yöllisiä kauhukohtauksia vajaan vuoden iästä lähtien. Poika on suloinen ja aurinkoinen, joskin todella eloisa päivisin. Öisin eletään sanan mukaan kauhun hetkiä, kun poika herää välillä kerran välillä kahden tunnin välein kauhukohtauksiin. Potkitaan sätkitään ja mikään ei auta. Sylissä pito, maito ja muut auttavat joskus. Viereen ei tule nukkumaan vaikka mitä yrittäisi. Kerroimme asiasta neuvolassa ja terveydenhoitaja varasi ajan lastenlääkärille (terkkari on oikea helmi, sillä otti huolemme todella vakavasti, eikä vähätellyt tai kertonut, kuinka lapset nyt vaan ovat sellaisia) Apua oli pakko saada, sillä työ ei onnistunut, vanhempi lapsi oli koulussa kuin unessa ja koko perhe kärsi.

Lastenlääkäri kertoi, että kyse todella on todennäköisesti kauhukohtauksista. Hän määräsi lapselle Insomnia nimistä lääkettä, jonka on todettu auttavan kyseisiin kohtauksiin muutamassa viikossa. Nyt on syöty lääkettä (todella pienenä annoksena) jonkun aikaa, eikä kohtauksia ole sen aikana ollut. Kohtaukset taisivat loppua jo toisena yönä lääkkeen oton aloittamisen jälkeen. Olemme jättäneet muutamana iltana lääkkeen antamatta ja toisinaan kohtauksia tulee, mutta ne ovat huomattavasti lievempiä. Nyt pitäisi varata uusi aika lääkärille ja keskustella, onko aihetta jatkotutkimuksiin.

Lääkkeen antaminen tuntui todella pahalta, mutta tärkeää lienee tiedostaa, ettei näissä kauhukohtauksissa ole kyse lapsen normaalista kehityksestä tai yöitkuista. Niin ainakin itse olen asian ajatellut. Jos lääkettä otetaan korvatulehdukseen, voidaan sitä ottaa myös tällaisiin vaivoihin. Kyse ei ole lapsen lääkkeillä nukuttamisesta tai pumppaamisesta rauhoittavilla, vaan sen varmistamisesta, että lapsi saa hyvälaatuista unta. Itse ainakin kokemuksesta voin kertoa, ettei lapsi usean viikon lähes unettomien öiden jälkeen ole enää toimintakunnossa, eikä muukaan kehitys voi kulkea normaaleja ratoja. Muutaman hyvin nukutun yön jälkeen saimme kotiimme ihanan ja levänneen pienen pojan, puhumattakaan vanhemmista.

Lääkkeiden antamisen voi tietenkin tuomita ja olla mitä mieltä lystää, mutta pieni lapsi tarvitsee muutamia perusasioita ja ne ovat ruoka. rakkaus ja hyvä uni.

Jos lastaan rakastaa tarpeeksi ymmärtää milloin hänelle on aika hakea apua ja milloin omat voimat eivät enää riitä. Meille raja tuli vastaan yli vuoden yhtäjaksoisen valvomisen jälkeen. Sitä ennen olimme käyneet unikoulut ja vieneet lasta aina välillä mummolaan nukkumaan, mutta öisin huutavaa lasta ei oikein usein viitsi toisten vaivoiksi viedä.

Toivottavasti saatte apua lapsillenne tavalla tai toisella. Jos jollakin on hyviksi käytännössä havaittuja keinoja kertokaa ihmeessä.

 
Hei!
Meillä syyskuussa poika täyttää 2-v ja nyt viimeset 3kk kauhua ollut 3-4 yötä viikossa. Nyt olen alkanut herättämään, 1,5-2 tunnin päästä siitä kun poika on nukahtanut, ja on auttanut. Sekä olen alkanut pitää unipäiväkirjaa miten yöt ovat menneet.Nyt kohtaukset on enää alle 10minuuttia.
Meillä oli kans ihan kauheeta, huusi ja kirkui vaan ja ei saanut koskea, ei silittää, ei yhtään mitään. Rassukka vaelteli pitkin yöllistä asuntoa. Tällä hetkellä poika nukkuu vieressä.
Ton herätyskonstin löysin netistä, en vaan enää muista miltä sivulta. Nyt katsotaan täs pari viikkoa miten alkaa sujumaan ja jos ei auta tämä kotikonsti, ni sit vien lääkäriin.
Tsemppiä, tiedän miten kauheaa oikeesti voi olla!
 
Onko teillä kaikilla niinkuin lääkärijutuissa ym sanotaan että kohtaukset todella alkavat jo parin tunnin kuluttua nukahtamisesta? Meillä tämän kesän 3-vuotiaalla pojalla öisiä raivokohtauksia, mutta vasta tuolla aamuyön tunteina, kolmen neljän maissa. Herää huutamaan ilman mitään varoitusta, hosuu, potkii, peitot lentää, hankala pidellä, ei anna rauhoitella itseään...
 
hi-5
Meillä auttaa tutun tuutulaulun laulaminen, sylissä pitäminen ei taas auta ollenkaan (näkee varmaan unta, että se *yökauhu* ottaa hänestä kiinni eikä päästä ollenkaan). Huudon loputtua voi ottaa lapsen syliin ja rauhoitella uneen.
 
dr.Phil puhui jokin aika sitten ohjelmassaan näistä yöllisistä kauhukohtauksista. Hän sanoi nimenomaan, että jos lapsi ei selvästi vastaa, eli on unessavalveilla ja kauhuissaan, niin silloin lasta ei saisi väkisin herättää ja vanhemmat eivät saisi ottaa syliin, koska se lisää lapsen paniikkia. Vieressä voi puhua rauhallisella äänellä tai laulaa ja tietysti katsoa ettei lapsi satuta itseään. Dr. Phil neuvoi myöskin, että iltayöstä kun lapsi on nukkunut tunnin tai puolitoista, niin vanhemmat herättävät lapsen, ottavat katsekontaktia ja kertovat kaiken olevan hyvin ja voi jatkaa unia.

Meillä oli esikoisella myöskin alle kolmevuotiaana kolmena yönä tällainen kohtaus, ensimmäisenä yönä menin tietysti itsekin säikähtäneenä ja otin hänet syliin, tai siis yritin. Poika säikähti entisestään ja lähti ryntäämän sängystä suoraan päin ikkunaa, mieheni sai hänet kiinni, onneksi. Hän rimpuili ja huusi isänsä sylissä kuin ansaan jäänyt eläin ja mieheni irroitti otteensa joilloin poika lähti juoksemaan ja päätyi keittiön nurkkaan, me vanhemmat tietysti perässä ja kun poika näki meidät siinä rinnakkain hänen edessään hän alkoi huutaa kauhuissaan täristen useita kertoja ihan eläimellisesti....se oli niin kamala tilanne, että minulta lähti jalat alta, lysähdin lattiaan ja aloin itkeä ja sanoin miehelleni, että poika pelkää meitä. Silloin poika jotenkin vavahtui hereille ja tuli syliini.

Se oli ihan kamala kokemus ja säikäytti todella, soitin heti seuraavana päivänä tädilleni(psykiatri) ja sain tietoa kyseisestä kohtauksesta ja ohjeet miten menetellä jatkossa.
 
kiiks
tänään juuri radiossa oli juttua lasten nukkumisesta, unesta ja näistä kauhukohtauksista, kuuntelin huolella, koska siskolla oli pienenä niitä ja jäivät kyllä mieleen.
Asiantuntija ohjelmassa selitti, että kauhukohtaukset liittyvät siirtymiseen unen vaiheesta toiseen. Lasta ei pitäisi herätellä kesken kohtauksen, vaan hetkeä ennen. Kohtaukset tulevat aina samaan aikaan nukkumaan menosta ja lasta pitäisi käydä herättämässä/havahduttamassa juuri ennen tätä hetkeä. Ihan vain silittämässä tai muutoin hellävaroen havahduttaa ja sitten antaa jatkaa unta - näin lapsi oppisi siirtymään sen univaiheen yli ja uni rauhoittuisi.
 
Äikkä
Minun tänään 18-vuotta täyttävällä pojallani oli yöhuutokohtauksia useita vuosia alle yksi vuotiaasta alkaen. Kohtaus tuli aina noin tunnin päästä nukkumaan menosta yleisimmin viikonloppuöinä. Huutokohtauksen aikana lapseen ei saanut kontaktia, vaikka silmät olivat auki. Pahimmalta tuntuivat kohtaukset joissa hän tuijotti seinää ja selvästi pelkäsi näkemäänsä. Toisinaan hän saattoi myös hätistellä peloissaan jotain tyynyltään. Kohtausten yhteydessä hänellä oli aina kovin kova hiki. Aamulla hän ei yleensä muistanut mitään yöllisestä kohtauksesta, emmekä siitä usein hänelle puhuneetkaan. Ala-aste-ikäisenä kohtaukset loppuivat ja samoihin aikoihin pojalla todettiin astma. Itse koin, että päivän rasittavuudet saattoivat laukaista kohtaukset. Jos hän oli nukkunut päiväunet ei kohtauksia yleensä tullut, mutta viikonloppuina kun päiväunet useimmin jäivät pois kohtauksia tuli herkemmin.
 
Murmeli
3,5-vuotias tyttäreni saa välillä samanlaisia kauhukohtauksia, mutta ne eivät tule öisin vaan päivisin. Kohtaus alkaa yleensä, kun kiellän lastani tekemästä jotain. Pettyneenä hän ensin itkee ihan normaalisti, mutta sitten itku yltyy huudoksi ja kun yritän rauhoitella lasta, niin hän huitoo lasittunein silmin ja hokee "mörkö mörkö". Tuntuu, että hän ei silloin ole lainkaan tässä maailmassa, vaan enemmänkin unessa. Tuntuu, että hän ei tunne minua lainkaan vaan luulee minua möröksi. Kohtaus kestää 15 - 30 minuuttia ja sen jälkeen lapsi ei muista kohtauksesta mitään.
 
Paavo-Riikka
Meillä kanssa ollut kohtauksia aina välillä ja muistaakseni neuvolassa sanottiin (lääkäri tai th, en muista), että ei pitäisi herättää. Sama juttu kun unissakävelijää ei pitäisi herättää. Itse olen ottanut viereen ja pitänyt siinä, kunnes menee ohi. Yleensä jäänyt viereen loppuyöksi nukkumaan.
 
tuohi
Meidän tytöllä oli vastaavia kohtauksia joskus 3-4 -vuotiaana. Hänellä ne liittyivät aina siihen, että oli myös sairaana. Hetken aikaa aluksi epäilimme niitä kuumekouristuksiksi, mutta terv.hoitajan ja lääkärin kanssa päädyimme kuitenkin kauhukohtauksiin, kun kerran kuumetta ei yleensä ollut paljoa yli 38 asteen. Emme yleensä yrittäneet herättää häntä, mutta valvoimme ja paijailimme vieressä kunnes nukahti uudestaan, huoneen yritimme pitää viileänä.

Jokin aika sitten luin jostain (oisko ollut täältä tai vauvan sivuilta?), että joku korvalääkäri uskoi liian isoilla kita/nielurisoilla olevan yhteyttä näihin kauhukohtauksiin. En tiedä onko asiassa perää, mutta meidän tytöllä oli molemmat risat tosi isot, kuorsasi öisin ja nuhaisena pelkäsimme välillä öisin hengityskatkoksiakin. Tuota juttua lukiessani tajusin, että meillä kauhukohtaukset todellakin loppuivat nielu- & kitarisojen leikkaukseen, mutta en silti tiedä mahtaako asiolla olla yhteyttä toisiinsa. Nuoremmalla siskolla ei ole vastaavia kohtauksia ollut, hänen kitarisansa leikattiin korvien putkituksen yhteydessä jo kaksi vuotiaana.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.07.2005 klo 09:59 zombie kirjoitti:
Meillä on ollut yöllisiä kauhukohtauksia vajaan vuoden iästä lähtien. Poika on suloinen ja aurinkoinen, joskin todella eloisa päivisin. Öisin eletään sanan mukaan kauhun hetkiä, kun poika herää välillä kerran välillä kahden tunnin välein kauhukohtauksiin. Potkitaan sätkitään ja mikään ei auta. Sylissä pito, maito ja muut auttavat joskus. Viereen ei tule nukkumaan vaikka mitä yrittäisi. Kerroimme asiasta neuvolassa ja terveydenhoitaja varasi ajan lastenlääkärille (terkkari on oikea helmi, sillä otti huolemme todella vakavasti, eikä vähätellyt tai kertonut, kuinka lapset nyt vaan ovat sellaisia) Apua oli pakko saada, sillä työ ei onnistunut, vanhempi lapsi oli koulussa kuin unessa ja koko perhe kärsi.

Lastenlääkäri kertoi, että kyse todella on todennäköisesti kauhukohtauksista. Hän määräsi lapselle Insomnia nimistä lääkettä, jonka on todettu auttavan kyseisiin kohtauksiin muutamassa viikossa. Nyt on syöty lääkettä (todella pienenä annoksena) jonkun aikaa, eikä kohtauksia ole sen aikana ollut. Kohtaukset taisivat loppua jo toisena yönä lääkkeen oton aloittamisen jälkeen. Olemme jättäneet muutamana iltana lääkkeen antamatta ja toisinaan kohtauksia tulee, mutta ne ovat huomattavasti lievempiä. Nyt pitäisi varata uusi aika lääkärille ja keskustella, onko aihetta jatkotutkimuksiin.

Lääkkeen antaminen tuntui todella pahalta, mutta tärkeää lienee tiedostaa, ettei näissä kauhukohtauksissa ole kyse lapsen normaalista kehityksestä tai yöitkuista. Niin ainakin itse olen asian ajatellut. Jos lääkettä otetaan korvatulehdukseen, voidaan sitä ottaa myös tällaisiin vaivoihin. Kyse ei ole lapsen lääkkeillä nukuttamisesta tai pumppaamisesta rauhoittavilla, vaan sen varmistamisesta, että lapsi saa hyvälaatuista unta. Itse ainakin kokemuksesta voin kertoa, ettei lapsi usean viikon lähes unettomien öiden jälkeen ole enää toimintakunnossa, eikä muukaan kehitys voi kulkea normaaleja ratoja. Muutaman hyvin nukutun yön jälkeen saimme kotiimme ihanan ja levänneen pienen pojan, puhumattakaan vanhemmista.

Lääkkeiden antamisen voi tietenkin tuomita ja olla mitä mieltä lystää, mutta pieni lapsi tarvitsee muutamia perusasioita ja ne ovat ruoka. rakkaus ja hyvä uni.

Jos lastaan rakastaa tarpeeksi ymmärtää milloin hänelle on aika hakea apua ja milloin omat voimat eivät enää riitä. Meille raja tuli vastaan yli vuoden yhtäjaksoisen valvomisen jälkeen. Sitä ennen olimme käyneet unikoulut ja vieneet lasta aina välillä mummolaan nukkumaan, mutta öisin huutavaa lasta ei oikein usein viitsi toisten vaivoiksi viedä.

Toivottavasti saatte apua lapsillenne tavalla tai toisella. Jos jollakin on hyviksi käytännössä havaittuja keinoja kertokaa ihmeessä.
Meille kans lääkäri määräsi kyseistä lääkettä, pitää kokeilla kunhan saadaan ensin altistukset pois alta ja terveeksi lapsi
 
Heippa,

Mun hyvällä ystävällä oli samainen tapaus oman poikansa kanssa. He olivat tosi nerokkaita koska kysyivät pojalta mikä pelottaa ja hän kertoi. Poika näki pahoja unia jostain erittäin ilkeästä tädistä (hihi). Noh, ilta tuli ja isä meni nukuttamaan poikaa ja sanoi että sano sille ilkeälle tädille kun se tulee uudestaan sun uniin että mun isä tulee ja antaa sulle tuper-rapinat. Poika hieman hihitteli asialle, mutta sen koommin heillä ei ole ollut näitä kauhukohtauksia.

Kun kuulin tuon, niin pistin oitin korvan taakse, koska mielestäni toi oli tosi hyvä vinkki! Näinhän se on että lapsilla juuri tuo mielikuvitus kehittyy hurjaa vauhtia ja alkavat tiedostamaan enemmän asioita, myös pelottavia.

Lisäksi hieman mietityttää, että niin moni antaa lastensa katsoa mm Muumeja jota sinäänsä ovat hellyttäviä, mutta niissäkin on pelottavia hahmoja toisinaan eikä mielestäni oli hyvä antaa esim 2-vuotiaan niitä katsoa.

Meilläkin lähipiirissä jo "vinkataan" että "hei, nää ja nää piirretyt ovat tosi hyviä pikku taaperolle" - meillä poika vasta 1v 3kk!! Itselleni ei tulisi mieleenkään istuttaa lasta tässä vaiheessa nauhurin edessä katsomassa piirrettyjä, kun ei osaa vielä itse puhua mitä kokee ja näkee jne?? Kyllä lapsille löytyy niin paljon parempaa tekemistä vielä vuosiksikin eteenpäin, ehkä sitten 3-4 vuotiaana? Ken tietää? :)

Toivottavasti löydätte apua! :flower:
 
ennakoiva äiti
5-vuotiaalla tytöllämme ollut kauhukohtauksia 3 vuotta.Unet saapuu aina liian "rankan"päivän jälkeen,joten pyrimme päivittäin pitämään kiinni päiväunista,jolloin kohtauksia ei ole ollut.Samoin sairaana ollessa unet tavallisia.Kun villin illan jälkeen tai tytön kipeenä ollessa arvellaan kohtauksen olevan melko varmaa-herätämme kevyesti noin vajaan tunnin päästä nukahtamisesta.esim.korjaamalla tyynyn tai peiton asentoa kuitenkin niin,että heräytyy hieman unesta eikä kohtaus kerkiä alkaa..uudelleen nukahtaessa nukkuu aamuun asti hyvin.Olemme kuulleet että kohtaukset loppuvat n.5-6vuotiaina yleensä?
 
Rosemin
Meillä taas ensimmäiset ja ainoat kohtaukset tulivat joskus viiden vanhana. Silloinkaan niitä ei ollut kuin ehkä kolme kertaa. Nyt vasta sain kuulla mitä ne olivat, silloin kovasti ihmettelin, mutta kun niitä ei enää tullut niin asian selvittäminenkin jäi.

Ensimmäinen kerta kyllä säikäytti kun poika vaelteli ynpäri taloa kauhuissaan ja jotenkin ehkä vihaisenakin ja hoki "tää ei ole mun koti, mä lähden täältä pois, varmasti en tänne jää.." jne. Minkäänlaista kontaktia ei saanut, oli aivan kuin unessa vaikka olikin silmät auki. Pari muuta kertaa heräsi kauhuissaan ja osoitteli jotain ja selvästi "näki" jotain kamalaa eikä tuntunut tiedostavan vanhempien läsnäoloa ollenkaan. Sen koommin näitä ei ole tullutkaan, mutta hyvä tietää nyt jos vaikka pikkusiskolla alkaa jossain vaiheessa ilmetä, niin tietää mistä on kysymys..
 
jhonson u9
tyttömme on saanut kohtauksia aina kun on ollut yksin :'( olemme suomessa ja menemme joskus islantiin ja meksikoon kun menemme tyttö
jää kotiin nukkumaan sitten hän herää aikaisemmin klo 11 silloin nukumme jo mutta tyttö näkee eläimiä jotka kuolevat aina jostakin oudosta otamme videon eläinten kuolemasta ja asia alkaa filosofisena
tyttö näkee hirveää #&%?$!*ä ja katsomme että eläimet kuolevat mutta unet tulevat nopeasti mutta tyttö huutaa heti kun eläimet elävät mutta tytön tiedot menevät persoonaan :hug: olemme hyvä perhe silti paitsi
ei tyttö syy on kai se
 

Yhteistyössä