Ymmärtävätkö lapsettomat ystävänne teitä?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huokaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huokaus

Vieras
Mua vaan niin ärsyttää,kun eräs ystäväni,jolla ei lapsia sanoo aina ymmärtävänsä,että on joskus rankkaa ym.ym.Mutta tänään sitten suutahti,kun en jaksa/jouda lähteä vklna kirpparille myymään hänen seurakseen.Ollaan jonkun aikaa sitä suunniteltu,mutta en vain yksinkertaisesti saa aikaiseksi laittaa niitä myytäviä kasaan ja lähteä sinne koko päiväksi.Kolme pientä pyörii jaloissa(nuorin 8kk)ja vaikka mies auttaisikin niin silti tutnuu ranaklta kaikki ns.ylimääräinen homma tämän kaiken lisäksi..

En usko,että lapsettomat voivat koskaan ymmärtää lapsiperheen todellista arkea,että mitä se on..
 
en tiedä, kun yhteydenpito vähäistä. mutta itse en olisi ymmärtänyt lapsettomana vaikka vieressä seurasin lapsiperheen elämää. sitä väsymystä ei ymmärrä ja on niin helppo arvostella vanhempia. ja vaikka vähän aikaa hoitaa, toki jaksaa ja se on itselle vaihtelua, mutta kun toinen duunaa sitä koko ajan. ja yhden lapsen äitinä tajusin väsymyksestä vielä vähemmän kuin lapsettomana.

Olen muuten itse peruuttanut samalla tavallla varatun kirpputoriajan, kun en vain saanut tavaraa kasaan, ei jaksanut. onneksi kirpputorilla ymmärsivät, kun minulla muutto juuri takana, että en jaksanutkaan mitään muuta ylimääräistä ponnistelua.
 
Minulla yksi hyvä ystävä on,jolla ei lapsia.Hän ei käy myöskään työssä,joten omaa aikaa hällä riittämiin..Hän yrittää ymmärtää sitä,etten monestikaan ehdi vastata puhelimeen tai ehdi jutella kovinkaan pitkään,en jaksa innostua illanvietoista niin kuin hän,enkä jaksa yleensäkään suunnitella mitään yksityiskohtaisesti tai tehdä mitään ylimääräisiä ponnistuksia!En ainakaan valvottujen öiden jälkeen..

Tätä se vain nyt on pienten kanssa eläminen.Kaikki pyörii perheen ympärillä.Toiv.ystävyytemme säilyy..

Meilläkin kolme alsta ja nuorin 8kk ;)
 
Lapsettomat ystäväni ovat jääneet aika taka-alalle elämässäni. Osin ihan siksi, että itse olen ollut aika sidottu kotiin ja lapsiin. Ja heidän meille tekemänsä vierailut,ovat kyllä muutuneet ajoista, jolloin lapsia ei vielä ollut. (hyvästi rauhalliset keskustelut..) ja osin siksi, että he itsekin ovat vetäytyneet loitomalle minusta. Kyllä he varmaan ymmärtävätkin, sitä en epäile.
Luulen kuitenkin, että lasten saanti on muuttanut minua itseäni niin, että tuntuu että me emme osaa enää samalla lailla aina kohdata toisiamme ainakaan henkisesti.
 
Ei niillä riitä ymmärrys. Bilevaihetta elävät täysillä ja minä kun en jaksa moisista asioista kiinnostua.
Aikatavalla onkin tiet eronneet näiden ystävien kanssa.
 
ne jotka ovat olleet päiväkodissa töissä ymmärtää vähän.

muut: toiset sanoo ymmärtävänsä,kun taas eräät ei todellakaan ymmärrä!

ei kai sitä voi ymmärtää ilmeseti kuin vain saman kokeneet. hyvä esimerkki on eräs miespuolinen ystävä joka oli mulle hyvin ärtynyt kun kotona vaan räin kattoon,enkä saa edes koti pidettyä hohtavan puhtaana. tosiasiassa päivä meni siinä ku syötti tissiä,kantoi lasta tuntikaupalla /vrk,lisää tissiä..yöt herätyksiä toisensa perään,lapsi liikkeelle päästyään repi kaiken alas mihin ylsi,hetkekskään ei voinu jättää yksin kun mitää itsesuojeluvaistoa ei ollut 2vuoteen,päiväunet 15-20min kerralla..oli vähän väsynyt olo silloin,joten ne pätkät mitkä nukku päivällä nukahdan itsekki usein lapsen viereen,tai yritin tehdä ruokaa..ym.toki vanhempana nukku jo 30min kaks kertaa/vrk. mut toinen kaveri joka on 18v sillä on alle 3v sisaruksia joita on hoitanut pidempiäki aikoi niin se ymmärtää vähän. mut ei ne täysin ymmärrä:(
 

Yhteistyössä