Yllätysraskaus ja uusi työsuhde

["Ylläri"]

Ketään vastaavassa tilanteessa ollutta täällä? Sain määräaikaisen, aluksi vuoden äitiysloman sijaisuuden ja samoihin aikoihin sain tietää olevani raskaana. Töissä kerkeäisin olla siis hieman yli puolet suunnitellusta sopimuksesta, toki jatkokin saattaisi olla mahdollinen.

Työ oman alan työtä, josta kokemusta noin muutaman vuoden ajan määräaikaisuuksista. Mies eri paikkakunnalla, joten vaatisi vielä paikkakunnalta muuton, mikä tuskin onnistuu etäisyyden takia työskentelyn aikana vielä. Aikaisemmasta suhteesta hänellä alle kouluikäinen lapsi, asuu vuoroin molemmilla vanhemmilla. Mies tosin hieman vastahakoinen asian suhteen, kun yhden juuri saanut vaipoista pois..

Alalla hankala saada vakituista, voi viedä montakin vuotta. Alana stressaava, mutta toisaalta mielenkiintoinen. Eniten mietityttää oman työuran mahdollinen "tuhoaminen" lapsen takia eli pääseekö sitten enää samoihin hommiin mahdollisesti useamman vuoden kotona olon jälkeen. Lisäksi suoraan sanottuna hävettää tämä tilanne työnantajankin kannalta.

Muita samanlaisessa tilanteessa aiemmin tai nyt olleita? Kaipaisin näkemyksiänne tilanteeseen ja myös muiden objektiivisetkin mielipiteet kelpaavat. Ja ei, en kaipaa moraalisaarnaa siitä, kuinka olisin voinut toimia toisin, vaan asiallisia näkemyksiä kiitos.

 

[flight level]

Ootko lennonjohtaja?

 

["..."]

Riippuu monesta asiasta, mm. iästäsi, varallisuudesta yms.
Pääsääntönä sanoisin, että töitä kerkeää tekemään koko loppuelän, lapsia pääsee tekemään huomattavasti harvemmin

Mutta jos nyt olet joku 18-vuotias, niin ehkä lykkäisin.

 

[tarkennus]

[QUOTE="...";30095068]Riippuu monesta asiasta, mm. iästäsi, varallisuudesta yms.
Pääsääntönä sanoisin, että töitä kerkeää tekemään koko loppuelän, lapsia pääsee tekemään huomattavasti harvemmin

Mutta jos nyt olet joku 18-vuotias, niin ehkä lykkäisin.[/QUOTE]

Miten niin ap lykkäisi? Tarkoitatko keskeyttämistä?

 

[Hgchgygyg]

Olen ollut aika vastaavassa tilanteessa kymmenisen vuotta sitten. Olin ollut pari viikkoa uudessa työpaikassa, kun tein kauan odotetun plussatestin. Emme olleet ehtineet vielä muuttaa uudelle paikkakunnalle, mutta muutimme kuitenkin tilanteesta huolimatta. Ehdin olla puoli vuotta töissä ennen äitiyslomaa. Jatkoin äitiysloman jälkeen vielä tuossa työpaikassa muutaman kuukauden. Urakehitykseni kannalta tuo työpaikka on ollut kullanarvoinen. Meille tämä ratkaisu oli todella hyvä. Se vaati järjestelyjä mm. mieheni työn suhteen, mutta hän oli valmis niihin (myös mm. jäämään hoitovapaalle äitiyslomani jälkeen). Yhteisellä neuvottelulla ja päätöksellä edettiin. Tiedän, etten olisi nykyisessä työpaikassani ilman tuota työpaikkaa. Keskustelkaa yhdessä ja tehkää kuten TEISTÄ YHDESSÄ parhaalta tuntuu.

 

["Ylläri"]

Ei, en ole lennonjohtaja ja ikää on hieman alle 25 -vuotta eli suhteellisen nuori olen. Siksi tämä työura mietityttääkin. Ja keskeyttäminenkin on käynyt mielessä kyllä. Muutto olisi pienemmälle paikkakunnalle, jossa muun muassa huonommat työllistymismahdollisuudet omalla alalla. Varallisuutta ei itsellä juurikaan, miehellä kertynyt enemmän, koska ollut jo monta vuotta vakityössä ja on vanhempi. Taloudellisesti tuskin ongelmaa tulisi.

 

[flight level]

[QUOTE="Ylläri";30095135]Ei, en ole lennonjohtaja ja ikää on hieman alle 25 -vuotta eli suhteellisen nuori olen.[/QUOTE]

Oikeastaan hyvä, ettet ole. Se on hankala ala työllistyä nyt Moni juttu vaan täsmäsi siihen alaan.

 

[Sama juttu]

Töitä ehdit kyllä tekemään, mutta lasta ei voi tilata just silloin saapuvaksi, kun se itselle sopisi. Olin itse just samassa tilanteessa 9 vuotta sitten, ja valitsin lapsen. Muistan, että mua hävetti (syystä, jota nyt en edes käsitä) istua työhaastattelussa just edellispäivänä raskaustestin tehneenä ja vakuttaa, että olen ihan mahdottoman sitoutunut mahdolliseen työhön... No, mut valittiin ja ehdin olla töissä melkein puoli vuotta ennen äitiyslomalle jäämistä. Ei pomo ainakaan kehdannut sanoa olevansa pahoillaan raskauteni vuoksi. Vakituista paikkaa en kyllä siinä firmassa saanut äitiyslomani jälkeen, mutta töitä löytyi sitten hoitovapaan jälkeen kyllä aika nopsasti. Mulla on nyt 9-vuotias lapsi JA työpaikka. En ole katunut. Osaan ehkä itse arvostaa lapsensaamista enemmän kuin jotkut, koska mulla on ollut keskenmenojakin. Niitäkin kun voi tulla.

 

[pysyvyys ja jatkuvuus]

Valitsisin lapsen ilman muuta. Töitä tulee ja töitä menee - lapset sen sijaan ei

 

["Ylläri"]

Suoraan sanottuna koko tilanne pelottaa ja hirvittää elämänmuutoksineen ja valintoineen. Tämä tosin taitaa olla aika normaaliakin? Lisäksi mietityttää, että kestääkö suhde miehen kanssa lapsen tulon vai onko sitä sitten hetken päästä yh. Tätäkään kun ei voi tietää ja pessimisti ei pety.. Vaikka raskaus ainakin minun osaltani oli iloinen yllätys (hetken jo vauvakuumeillut), niin hirvittäähän tämä tilanne kyllä. Mieskin tosin tietoinen oli raskauden mahdollisuudesta, eikä sitä juuri estellyt tai tehnyt sen estämiseksi mitään.