Ylireagoinko, vai onko mun mies tosissaan ihan täyspaska?

[AloittajaAP]

No, enpä ois uskonut että tänne avaudun tälläisestä, en ois oikeestaan koskaan edes ajatellut että mun kohdalle kävis näin.

No, tilanne on se, että olen ollut mieheni kanssa joitain vuosia (5v) yhdessä, kihloissa ollaan ja meillä on taaperoikäinen lapsi. Mies on aivan ihana, ensimmäinen mies jota en ole koskaan epäillyt mistään, ei ole siis ollut kertakaikkiaan mitään syytä etten luottaisi häneen.

Kunnes nyt mureni koko parisuhteen perusta. Hän on kirjoitellut eräälle naiselle (facebookissa) kaikenlaista epäilyttävää. Kehuu häntä söpöksi ja utelee onko hällä ketään miestä jne, kyselee voisiko koskaan olla miehen kanssa jolla on jo lapsi Ja jotain että hän voisi ajatella häntä tulevaksi vaimokseen joskus......

No, otin asian esille (heti sen jälkeen kun oli saanut kerättyä itseni, meinasin oksentaa ja sydän melkein tuli rinnasta läpi). Mies tiesi siis heti mun naamastani että olen nähnyt keskustelun (mitäs jätti koneen niin, että näen sen suoraan kun laitan koneen takaisin päälle)... Selitteli ja kertoi että kun jossain vaiheessa meni huonosti, alkoi vain jutella tuollaisia tämän naisen kanssa. Väittää ettei kyllä mitään tuollasta haluaisi tän naisen kanssa. Ei vaan vastannut mun kysymykseen mitään järkevää kun sanoin että eikai ihminen vaan kirjoita jotain tollasta ellei sitä suunnittele tai edes ajattele.

Mulla on tosi paha mieli. En halua näyttää miehelleni että se tais murtaa mut nyt taas Olen pidemmän aikaa ollut "ehjä" ja on ollut ihana kun on voinut luottaa toiseen 100%! Mitä mun pitää tehdä? Mies EI halua erota, ei halua pettää (siis mitään fyysistä tähän tapaukseen ei liity). Mä en tiedä enää mitä haluan. Olen nuori, 23 vuotias, ja tavallaan ajattelen etten halua hukata aikaani tälläiseen suhteeseen jossa toiseen ei voi täysin luottaa. Mitä mä teen? Miten tässä kuuluu menetellä?

Äh, sori sekava teksti En vain viitsi kertoa kellekkään ,täällä se on helppoa.

 

[..]

minusta on ihan luonnollisa etta ihminen ihastuu silloin talloin vaikka olisi hyvasskin suhteessa. onhan sita ennen suhdesttakin ihastunut lukemattomia kertoja. joten sinansa en ihmettele tuota. en kylla itse alkaisi ihastuksen kohteelle ehdottelemaan mitaan tai kaymaan tuollaisia keskusteluja koska olen sitoutuneessa parisuhteessa. ihastustunteet menevat aikanaan ohi.

 

["vieras"]

No ainakin puolipaska se on! Jos hieman menee huonosti niin välittömästi ei voi itselleen mitään ja vaan alkaa kirjoittelemaan tuollaisia? Auuuuh!
Paitsi tyhmä niin epäluotettavakin. Mulla ei menis läpi.

 

["huh"]

paino sille että sä oot vielä niin nuori! Eli mitä helvettiä sä teet tollasen äijän kanssa johon et voi enään luottaa!! Ihan kuin tuollaisen käytöksen voisi unohtaa? Anteeksi ehkä voi antaa mutta aina se kyllä jää mieleen kummitteleen...

Itses ja lapses hyvinvoinnin takia mieti oikeasti onko toi sulle hyväksi?

 

[TL]

No, jos ei ihan täys paska niin aika paska kuiteskin. Mun olis oikeastaan mahdotonta luottaa mieheen enää tuollaisen tapauksen jälkeen. Samanlaiseen kirjotteluun olis hällä niin helppo livetä uudestaan. Sitäpaitsi jo kerta tuollaista selän takana vehkeilyä on sua kohtaan erittäin loukkaavaa!

Aika pitkälle hän on mennyt jutuissaan muka mitään ajattelematta, kun on toiselle kirjotellut voivansa ajatella häntä tulevana vaimonaan! Ei tuommosta ihan vahingossa kirjota ihminen joka on puoliksikaan järjissään.

En osaa neuvoa mitä sun tulis tehdä... Itse kyllä alkaisin vastaavassa tilanteessa puuhata eroa. En jäis odottelemaan tullakseni mahdollisesti uudemman kerran 'petetyksi' (siis vaikka noinkin ettei mitään fyysistä EHKÄ ole ehtinyt tapahtua).

 

[Takapultti]

Melkoisen paskalta kuulostaa. : /
Mulla ois ainakin vaikeaa luottaa tuollaisen episodin jälkeen. Vaikka ihastuisikin joskus parisuhteessa, niin ei sille asialle tarvitse tehdä mitään. (eli ottaa yhteyttä ihastukseen, kehua kauniiksi tai yleensäkään olla missään tekemisissä ).

 

[nmn]

Mulla on tosi paha mieli. En halua näyttää miehelleni että se tais murtaa mut nyt taas Olen pidemmän aikaa ollut "ehjä" ja on ollut ihana kun on voinut luottaa toiseen 100%! Mitä mun pitää tehdä? Mies EI halua erota, ei halua pettää (siis mitään fyysistä tähän tapaukseen ei liity). Mä en tiedä enää mitä haluan. Olen nuori, 23 vuotias, ja tavallaan ajattelen etten halua hukata aikaani tälläiseen suhteeseen jossa toiseen ei voi täysin luottaa. Mitä mä teen? Miten tässä kuuluu menetellä?

Miten niin mies ei halua pettää sinua. Kirjoituksista päätelle kyllä haluaa, aika paljonkin. Ei välttämättä vielä ole pettänyt, eikä välttämättä koskaan tule pettämään, mutta on sitä ainakin halunnut ja harkinnut.

 

["juuli"]

Tapaukseen kantaa ottamatta mun vankka mielipiteeni on, että ei taida 100% luotettavaa miestä tästä maailmasta edes löytyä.

 

[Intsku]

Itse olen samanikäinen kun sinä ap... Ja joo, minun mieheni on ihastunut myös. Tosin hoiti yhteydenpidon tekstareilla. Luottamus meni täysin, mutta kun asia puhuttiin kokonaan niin jotain tolkkua siihen sain. Edelleen ollaan yhdessä. Jollain hullulla tapaa se meidän suhdetta vahvistikin. Aikaa meni paljon ennen kun sain vähänkään luottamusta takaisin. Meille auttoi se että asioista puhuttiin OIKEASTI, yhtään kaunistelematta. Nyt olen jo saanut luottamuksen takaisin ja hyvin menee.

Jos olisin silloin miehestäni eronnut, niin luultavasti olisin katunut, koska rakastan häntä kamalasti. Mutta jos en olisi asiassa ollut niin vahva ja pistänyt miestäni puhumaan ja kertomaan TOTUUDEN niin olisimme varmasti eronneet. Noh, monella tapaa vaikeita asioita, mutta tsemppiä sinulle

 

["Aloittaja"]

Miten niin mies ei halua pettää sinua. Kirjoituksista päätelle kyllä haluaa, aika paljonkin. Ei välttämättä vielä ole pettänyt, eikä välttämättä koskaan tule pettämään, mutta on sitä ainakin halunnut ja harkinnut.

Juu, siis kun selitin tuntojani miehelle, hän sanoi ettei halua pettää minua.
Johon esitin vastakysymyksen että mistä vitusta tuollaisia asioita tulee sitten sun päähäsi ja miksi muka kirjottaisit niitä toiselle ajattelematta niitä? Siihen en saanut vastausta...

 

[nmn]

[QUOTE="Aloittaja";23464800]Juu, siis kun selitin tuntojani miehelle, hän sanoi ettei halua pettää minua.
Johon esitin vastakysymyksen että mistä vitusta tuollaisia asioita tulee sitten sun päähäsi ja miksi muka kirjottaisit niitä toiselle ajattelematta niitä? Siihen en saanut vastausta...[/QUOTE]

No ei kai se mies sinulle sitä myönnä, että haluaisi suhteen sen toisen naisen kanssa. Ei tuollaisia juttuja kirjoittele toiselle, ellei oikeasti mieti ja haaveile suhteesta tämän kanssa.

 

["Aloittaja"]

No, jos ei ihan täys paska niin aika paska kuiteskin. Mun olis oikeastaan mahdotonta luottaa mieheen enää tuollaisen tapauksen jälkeen. Samanlaiseen kirjotteluun olis hällä niin helppo livetä uudestaan. Sitäpaitsi jo kerta tuollaista selän takana vehkeilyä on sua kohtaan erittäin loukkaavaa!

Aika pitkälle hän on mennyt jutuissaan muka mitään ajattelematta, kun on toiselle kirjotellut voivansa ajatella häntä tulevana vaimonaan! Ei tuommosta ihan vahingossa kirjota ihminen joka on puoliksikaan järjissään.

En osaa neuvoa mitä sun tulis tehdä... Itse kyllä alkaisin vastaavassa tilanteessa puuhata eroa. En jäis odottelemaan tullakseni mahdollisesti uudemman kerran 'petetyksi' (siis vaikka noinkin ettei mitään fyysistä EHKÄ ole ehtinyt tapahtua).

Kyllä. Outoa sinänsä, ettei mua nyt haittaa vaikka mies kehuukin muita kauniiksi tms. Onhan niitä kauniita naisia, mutta mua suunnattomasti vituttaa tässä se, että mies on tehnyt musta ihan pellen, muka arvottoman että voi mun selkäni takana toiselle naiselle jutella kaikenlaista tollasta. Ihankuin ei arvostaisi mua ollenkaan.

Mä kyllä rakastan tuota miestä, ja tiedän että hänkin rakastaa mua, ihan oikeasti. Meillä on mennyt vähän huonosti jonkin aikaa sitten (ei oikein puhuttu tarpeeksi ja jotenki arki puski liikaa päälle) ja mies sanoi että silloin aloitti ton. Leikitteli tavallaan asialla, mietti jos joskus erottaisiin jne..

Huoh :/ Mä en oo mikään sinisilmäinen, muhun ei kyllä sellaiset puolihuolimattomat selitykset iske. Eniten ärsyttää nyt se, että tätä pitää alkaa rakentamaan uudelleen tämän vitun tyhmän keskustelun takia. En saa sitä mielestäni pois. Oon niin järkyttynyt että sellainen ihminen johon täysillä luottaa touhuu tollaista. Ero on ehkä vähän liian raju toimenpide nyt tässä kai. Mutta mä kyllä haluaisin että mies tajuaisi mitä hänellä on ilman mua, voisikin pitää pienen "breikin" ettei nähtäisi...

 

["Aloittaja"]

No ei kai se mies sinulle sitä myönnä, että haluaisi suhteen sen toisen naisen kanssa. Ei tuollaisia juttuja kirjoittele toiselle, ellei oikeasti mieti ja haaveile suhteesta tämän kanssa.

No siis argh, tätä mä nyt tässä oon toitottanu myös. Että mistä muka niitä ajatuksia voi tulla ellei sellaista halua/ajattele/suunnittele. En vaan mieheltä saanut vastausta..

 

["vieras"]

Ilmeisesti myös miehesi on nuori (eli alle 26). (täältä 40:n näkökulmasta nuori, siis)

Kun täältä lukee paljon juttuja kuinka on erottu kun lapsi on ihan pieni, olen niitä ihmetellyt. Mutta kun pääsin itse lapsentekoon vasta yli kolmekymppisenä ja "hurja nuoruus" vietetty ja siihen kyllästytty, niin ei mulle arki ja lapsen kanssa olemisen raskaus tullut yllätyksenä.

Lapsen kanssa ON rankkaa, myös miehelle. Nuoren klopin mieleen voi totta tosiaan tulla, kuinka kivaa olikaan baarissa iskeä naisia ja naida naksutella varomatta että lapsi herää...

Meillä meni monta vuotta "lauantaina peiton alla 2 min" -seksillä, kun ei muuta jaksanut, ja mies pelkää kamalasti, että lapsi yllättää.

Vasta nyt, kun esikoinen on jo koulussa, saamme ne joskus yökylään ja meillä on silloin todella hyvää seksiä.

En tietenkään tiedä ap:n tilannetta, mutta väsynyt ja haluton vaimo varmaankin "syö" miestä aika tavalla. Tämä siis yksi mahdollinen näkökulma.

 

["emil"]

Tietenkään ei ole varmuutta siitä haluaisiko mies enemmänkin tuon naisen kanssa, vai yrittääkö vain suostutella naista seksiin noilla puheillaan. Kamalasti tehty joka tapauksessa, enkä ihmettele että sinuun sattu.

 

["emil"]

[QUOTE="vieras";23464880]Ilmeisesti myös miehesi on nuori (eli alle 26). (täältä 40:n näkökulmasta nuori, siis)

Kun täältä lukee paljon juttuja kuinka on erottu kun lapsi on ihan pieni, olen niitä ihmetellyt. Mutta kun pääsin itse lapsentekoon vasta yli kolmekymppisenä ja "hurja nuoruus" vietetty ja siihen kyllästytty, niin ei mulle arki ja lapsen kanssa olemisen raskaus tullut yllätyksenä.

Lapsen kanssa ON rankkaa, myös miehelle. Nuoren klopin mieleen voi totta tosiaan tulla, kuinka kivaa olikaan baarissa iskeä naisia ja naida naksutella varomatta että lapsi herää...

Meillä meni monta vuotta "lauantaina peiton alla 2 min" -seksillä, kun ei muuta jaksanut, ja mies pelkää kamalasti, että lapsi yllättää.

Vasta nyt, kun esikoinen on jo koulussa, saamme ne joskus yökylään ja meillä on silloin todella hyvää seksiä.

En tietenkään tiedä ap:n tilannetta, mutta väsynyt ja haluton vaimo varmaankin "syö" miestä aika tavalla. Tämä siis yksi mahdollinen näkökulma.[/QUOTE]

Pettäminen ei ole oikeutettua missään tilanteessa. Syy on aina pettäjässä ja nykyinen suhde pitää lopettaa, ennen kuin aloittelee uutta.

 

[Kais]

No aika paska mies,en kyllä paljoo luottais enää.: /
Jostainhan nuo ajatukset miehellä tulee,kun tuolasia kirjoittelee toisen naisen kanssa.
Varmaan olis meille tullu ainakin jonkinlainen ero tuomosesta touhusta.

 

[Kais]

[QUOTE="vieras";23464880]Ilmeisesti myös miehesi on nuori (eli alle 26). (täältä 40:n näkökulmasta nuori, siis)

Kun täältä lukee paljon juttuja kuinka on erottu kun lapsi on ihan pieni, olen niitä ihmetellyt. Mutta kun pääsin itse lapsentekoon vasta yli kolmekymppisenä ja "hurja nuoruus" vietetty ja siihen kyllästytty, niin ei mulle arki ja lapsen kanssa olemisen raskaus tullut yllätyksenä.

Lapsen kanssa ON rankkaa, myös miehelle. Nuoren klopin mieleen voi totta tosiaan tulla, kuinka kivaa olikaan baarissa iskeä naisia ja naida naksutella varomatta että lapsi herää...

Meillä meni monta vuotta "lauantaina peiton alla 2 min" -seksillä, kun ei muuta jaksanut, ja mies pelkää kamalasti, että lapsi yllättää.

Vasta nyt, kun esikoinen on jo koulussa, saamme ne joskus yökylään ja meillä on silloin todella hyvää seksiä.

En tietenkään tiedä ap:n tilannetta, mutta väsynyt ja haluton vaimo varmaankin "syö" miestä aika tavalla. Tämä siis yksi mahdollinen näkökulma.[/QUOTE]
Eipä tuo oikeuta pettämiseen ja parisuhteen ja luottamuksen tuhoamiseen.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23464880]
Meillä meni monta vuotta "lauantaina peiton alla 2 min" -seksillä, kun ei muuta jaksanut, ja mies pelkää kamalasti, että lapsi yllättää.

Vasta nyt, kun esikoinen on jo koulussa, saamme ne joskus yökylään ja meillä on silloin todella hyvää seksiä.

[/QUOTE]

Tuon takia meillä on makuuhuoneen ovessa lukko... Kyllä sitä hyvää seksiä voi saada myös lasten kotona ollessa, kunhan vähän näkee vaivaa ja käyttää mielikuvitusta..

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23464880]Ilmeisesti myös miehesi on nuori (eli alle 26). (täältä 40:n näkökulmasta nuori, siis)

Kun täältä lukee paljon juttuja kuinka on erottu kun lapsi on ihan pieni, olen niitä ihmetellyt. Mutta kun pääsin itse lapsentekoon vasta yli kolmekymppisenä ja "hurja nuoruus" vietetty ja siihen kyllästytty, niin ei mulle arki ja lapsen kanssa olemisen raskaus tullut yllätyksenä.

Lapsen kanssa ON rankkaa, myös miehelle. Nuoren klopin mieleen voi totta tosiaan tulla, kuinka kivaa olikaan baarissa iskeä naisia ja naida naksutella varomatta että lapsi herää...

Meillä meni monta vuotta "lauantaina peiton alla 2 min" -seksillä, kun ei muuta jaksanut, ja mies pelkää kamalasti, että lapsi yllättää.

Vasta nyt, kun esikoinen on jo koulussa, saamme ne joskus yökylään ja meillä on silloin todella hyvää seksiä.

En tietenkään tiedä ap:n tilannetta, mutta väsynyt ja haluton vaimo varmaankin "syö" miestä aika tavalla. Tämä siis yksi mahdollinen näkökulma.[/QUOTE]

No ymmärrän kai tavallaan sun ajattelutapasi. Mutta siis ei tämä meidän ikä tähän nyt liity kyllä. Tai siis vähän loukkaavaa ajatella että mies ois kauheen keskenkasvunen ja arki pienen lapsen kanssa ois muka ollut yllätys mun miehelle Koska se ei ollut, me ollaan tätä lasta haluttu ja nautitaan ihan täysillä tästä, ja tiedossa on ollut tuleva väsymys, ja se ettei ole aikaa samalla tavalla parisuhteelle. Voin kuvitella ihan yhtälailla + 35 vuotiaan tekevän samoin kun mun 26 vuotias mies.

Enkä edes ole väsynyt, oon ihan pirtsakka ja siis pidän itsestäni huolta, en ole mitenkään rupsahtanut... Mutta enivei, mua ihmetyttää se, että en edes oikeestaan ole surullinen enää. En tunne oikein mitään? Jotenkin "ihansama" fiilis. Huoh. No, sittenkun lapsi menee nukkumaan ehkä päästään nyt sitten vielä keskustelemaan tää asia.

Kumpa mun mies ymmärtäisi että tässä kohtaa kannattaa olla täysin rehellinen, eikä pelätä että loukkaa mua (koska on jo pahimmalla mahdollisella tavalla loukannut... ).

 

["Rouva"]

Voi olla, että jonkun mielestä on ok alkaa vokotteleen muita naisia/miehiä heti, kun menee huonosti. Mun mielestä se on raukakmaista. Tuhlata energiaansa tuollaiseen, kun se pitäisi käyttää ennemmin parisuhteen kunnostamiseen. Ja kun mukana on lapsi kuvioissa, on miehen velvollisuus ajatella myös lasta.

En pystyisi koskaan enää luottaan tuollaisen jälkeen mieheen ja siksi jättäisin hänet jo tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä pieni ja sopeutuu helpommin eroon. Ilman luottamusta ei voi saada onnellista parisuhdetta.

Mistä miehesi päätteli, että sinä olet tuollaisen paskamaisen kohtelun arvoinen? Että olet ansainnut tuollaista? Saisitko sinä tehdä samoin hänelle, olisiko se hänelle ok? Voitko enää koskaan luottaa häneen? Vai pelkäätkö aina, että hän etsii jotain "parempaa"?

 

[TL]

[QUOTE="Aloittaja";23464840]Eniten ärsyttää nyt se, että tätä pitää alkaa rakentamaan uudelleen tämän vitun tyhmän keskustelun takia. En saa sitä mielestäni pois. Oon niin järkyttynyt että sellainen ihminen johon täysillä luottaa touhuu tollaista. Ero on ehkä vähän liian raju toimenpide nyt tässä kai. Mutta mä kyllä haluaisin että mies tajuaisi mitä hänellä on ilman mua, voisikin pitää pienen "breikin" ettei nähtäisi...[/QUOTE]

Ei sun pidäkään saada tota mielestäsi pois! Asia todellakin vaatii vähintään selvittelyä.

Ihan hyvä, jos ette asu yhdessä eli on mahdollista pitää jonkinlaista taukoa ilman suuria asumis- yms. järjestelyjä.

Aika halvalla on kyllä mies sinun lisäksi laittanut sitä toistakin naista, kun on "leikitellyt" kirjottamalla mm. avioliitosta... Mitähän / kenethän tuo mies oikein ottaa tosissaan?

Ja tosiaankin; on yks elämän v-mäisimpiä tunteita menettää luottamus läheiseen, johon on luottanut 100 %:sesti.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Rouva";23465194]Voi olla, että jonkun mielestä on ok alkaa vokotteleen muita naisia/miehiä heti, kun menee huonosti. Mun mielestä se on raukakmaista. Tuhlata energiaansa tuollaiseen, kun se pitäisi käyttää ennemmin parisuhteen kunnostamiseen. Ja kun mukana on lapsi kuvioissa, on miehen velvollisuus ajatella myös lasta.

En pystyisi koskaan enää luottaan tuollaisen jälkeen mieheen ja siksi jättäisin hänet jo tuossa vaiheessa, kun lapsi on vielä pieni ja sopeutuu helpommin eroon. Ilman luottamusta ei voi saada onnellista parisuhdetta.

Mistä miehesi päätteli, että sinä olet tuollaisen paskamaisen kohtelun arvoinen? Että olet ansainnut tuollaista? Saisitko sinä tehdä samoin hänelle, olisiko se hänelle ok? Voitko enää koskaan luottaa häneen? Vai pelkäätkö aina, että hän etsii jotain "parempaa"?[/QUOTE]

Hyviä kysymyksiä sulla tuossa.

Mä en todellakaan tajua, miksi mies voi kuvitella että minulle voi tehdä näin. En ole mikään kynnysmatto tai muutenkaan itsestäänselvyys. En tiedä, sellaisena hän varmasti on mua pitänyt. Huom. pitänyt, sanoin jo miehelle, ettei enää ainakaan kannata ajatella että olen aina tässä. En usko että olisi ok, tottakai suuttuisi ja loukkaantuisi! En tiedä voinko luottaa, miten voin? Kun tuo jää kummittelemaan varmasti loppuiäksi päähäni... Mun on tosi vaikea muutenkin keskustella tälläisistä vaikeista asioista ja kertoa tunteita ilman itkua, sitten juttu ei etene kun en saa sanotuksi.
Pitäisi varmaan kirjoittaa miehelle ne vaikeimmat asiat ja sitten jutella niistä hänen kanssaan...

 

["Aloittaja"]

Mies sanoi että juttu ehkä alkoi sellaisessa vaiheessa, että oikeasti ajatteli tulevaisuutta ja onko meillä sitä. Mutta tässä kohtaa ihmetyttää : sanoi että vaan jatkoi, ja kun meillä jo meni paremmin miehen kanssa, hän jatkoi juttua, eikä nähnyt tarvetta lopettaa, koska sellainen asia tuntui mahdottomalta kun rakastaa mua? Mitä vittua anteeksi nyt vaan, mutta onko tossa mitään järjen hiventäkään?

Sanoin miehelle että jos se on "leikkimielessä" ei tosissaan muka ajatellut tollasia, että näyttäisi mulle ne keskustelut sitten kokonaan. Ei halunnut, koska "ymmärtäisin ne väärin". Hohhoijaa.

 

["Aloittaja"]

Ei sun pidäkään saada tota mielestäsi pois! Asia todellakin vaatii vähintään selvittelyä.

Ihan hyvä, jos ette asu yhdessä eli on mahdollista pitää jonkinlaista taukoa ilman suuria asumis- yms. järjestelyjä.

Aika halvalla on kyllä mies sinun lisäksi laittanut sitä toistakin naista, kun on "leikitellyt" kirjottamalla mm. avioliitosta... Mitähän / kenethän tuo mies oikein ottaa tosissaan?

Ja tosiaankin; on yks elämän v-mäisimpiä tunteita menettää luottamus läheiseen, johon on luottanut 100 %:sesti.

Asutaan siis yhdessä. Kumpa ei, että pystyisi tosiaan sen breikin pitämään. En halua sekoittaa lasta nyt tähän, että iskä ei olekkaan enää kotona hetkeen. En vielä kun en ole ollenkaan varma tulevaisuudestamme miehen kanssa.