Ylipainoiset, onko läheisistänne ollut apua laihtumisessa? Millä tavoin? Mitä läheinen voi yleensäkin tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieraana"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieraana"

Vieras
Olen huolissani siskostani. Tietää tietysti itsekin olevansa (todella) ylipainoinen. En ole koskaan sanonut ääneen yhtään mitään enkä aiokaan. Kerran kysyin, lähtisikö hän kanssani kuntosalille, kun en uskalla yksin mennä, mutta ei halunnut. Joo ymmärrän sen. Mietin vain, millä keinoin läheinen voi olla apuna/tukena ylipainoiselle esim. laihtumisessa, elämäntapojen muutoksessa..? Ei ole provo enkä kirjoita pahalla ketään kohtaan, ylipaino on varmasti vaikea asia.
 
Ei siinä voi olla millään avuksi se pitää itsestä lähteä se ajatus että haluaa laihtua. Mulle ei esim perhe tai lapset tms riitä lainkaan motivaatioksi ja mulla kymmeniä kiloja ylipainoa.
 
Jos siskolles menet ehdottelemaan kuntosalia, niin kai se nyt tajuaa mitä ajat takaa. Jos siskosi ei halua asialle tehdä mitään, ei kukaan voi sitä edesauttaa. Tollanen vihjailu tuo vaan pahan mielen. Uskon, että siskos on ihan tyytyväinen itseensä, eikä ylipaino häiritse niin paljoa, että motivaatio riittäisi.
 
[QUOTE="Joopajoo";29913927]Jos siskolles menet ehdottelemaan kuntosalia, niin kai se nyt tajuaa mitä ajat takaa. Jos siskosi ei halua asialle tehdä mitään, ei kukaan voi sitä edesauttaa. Tollanen vihjailu tuo vaan pahan mielen. Uskon, että siskos on ihan tyytyväinen itseensä, eikä ylipaino häiritse niin paljoa, että motivaatio riittäisi.[/QUOTE]

Oltiin kyllä pidempään puhuttu siitä että haluaisin mennä mutten uskalla yksin ja tarvisin apua laitteidenkin kanssa, siskolla on kuitenkin jotain hajua niistä ja siksi uskalsin kysyä hältä. Sisko ei ole tyytyväinen tilanteeseen, vaikea olla kun ei mikään kertakaikkiaan mahdu päälle eikä pysty liikkumaan (käytännössä esim. työnteko todella, todella vaikeaa). Terveyskin alkaa pikkuhiljaa rapautua :( En todellakaan tahdo pahoittaa hänen mieltään mutta onhan se masentavaa esim. mennä yhdessä ostoksille kun ei voida edes samoissa vaatekaupoissa käydä.
 
[QUOTE="vieraana";29913945]Oltiin kyllä pidempään puhuttu siitä että haluaisin mennä mutten uskalla yksin ja tarvisin apua laitteidenkin kanssa, siskolla on kuitenkin jotain hajua niistä ja siksi uskalsin kysyä hältä. Sisko ei ole tyytyväinen tilanteeseen, vaikea olla kun ei mikään kertakaikkiaan mahdu päälle eikä pysty liikkumaan (käytännössä esim. työnteko todella, todella vaikeaa). Terveyskin alkaa pikkuhiljaa rapautua :( En todellakaan tahdo pahoittaa hänen mieltään mutta onhan se masentavaa esim. mennä yhdessä ostoksille kun ei voida edes samoissa vaatekaupoissa käydä.[/QUOTE]

Siskosi varmasti alkaa laihduttamaan sitten kun hänellä itsellään on siihen halua.
 
Jos henkilö ei halua muuttaa elämäntapojaan tai laihduttaa, niin se on hänen asiansa. Ainoa tilanne, jossa sinulla on oikeus neuvoa tai tukea on, jos henkilö ottaa asian puheeksi ja pyytää sinulta apua/tukea/neuvoja. Lihavuus ei tarkoita itsemääräämisoikeuden menettämistä tai holhouksen tarvetta.

Ylipaino on vaikea asia, jos siitä sellaisen tekee. Ilmeisesti se on sitä sinulle, ei siskollesi. Hyväntahtoinen auttaminen voi olla ihan yhtä loukkaavaa kuin keljuilukin, jos lähdetään sohimaan ihmisen henkilökohtaisia asioita pyytämättä.
 
Niin, ja vastatakseni otsikon kysymyksiin:

Ei ole ollut "apua" enkä sitä ole heiltä pyytänytkään. (pl kuntosaliopastus, jota pyysin itse puoliammattimaiselta puntinostelijalta ja jota hän ystävällisesti antoi)

Eniten tasapainoisen suhteen luomisessa omaan ruumiiseeni on auttanut se, että olen saanut olla rauhassa hyväätarkoittavilta laihdutusneuvoilta ja muilta kyselyiltä. Eniten haittaa on ollut Oletpa sä laihtunut! ihasteluista, sillä ne ovat tuoneet esille valtavirtaista arvoasetelmaa siitä, mikä on kehumisen arvoista, toivottavaa ja hyväksyttävää.

Läheinen voi rakastaa ja arvostaa ihmistä huolimatta tämän valinnoista ja ruumiinmuodosta. Läheinen voi toimia kuuntelijana ja antaa apua/neuvoja, jos niitä pyydetään ja jos niitä haluaa/voi antaa. Ennenkaikkea läheinen voi huolehtia omista asioistaan/kiloistaan ja antaa toisen huolehtia omistaan.
 
kyllä mies sai mut lenkkeilemään, kiitos siitä. painosti, kannusti, komensi ja antoi tarvittavan tiedon, ajan ja vapauden mennä. parin kerran jälkeen tuntuu jo kivalta tavalta viettää 45min omassa rauhassa.
 
Kuntosali tai uimahalli ei nyt ensimmäisenä tulisi mieleen mennä ylim. kiloja esittelemään mutta ihan kävelylle tai jopa sauvakävelylle metsään, pururadalle missä on pehmeä pohja ettei polvet rasitu kuulostaisi mukavalta.

Ei, ei ole sydänystävästä ollut apua laihdutuksessa, päinvastoin :(
 
Se että mahdollistaa harrastamisen. Jos kotona syyllistetään ns. oman ajan ottamisesta kun menee salille / lenkille / jumppaan, se helposti jää. Mutta jos vaikka lupaat katsoa lapsia sen aikaa, niin se toimii :) Ja sitten yhdessä lenkille tms. meneminen ja se ettei hetkuttele toisen vieressä. Mutta nämä nyt koskee usein enemmänkin puolisoa...

Mutta lähtökohtaisesti pitää olla laihduttamiseen halu, ei se muuten auta...
 

Yhteistyössä