Mietin tässä aika erikoista juttua. Nyt kun aihetta monessa avauksessa sivutaan, niin kertokaa mitä olette mieltä.
Ystävättäreni (25v.) on hakenut joka ainoa vuosi Diakonia-AMK:hon sekä Järvenpäähän että Vaasaan(?). Siis lähettänyt kahteen kouluun paperit. Joka vuosi kuuden kevään ajan.
Hän olisi hyvin orientoitunut tähän työhön, (nuorisotyö) tehnyt seurakunnilla useita leiriavustajakesiä, hoitanut lapsia ja ollut nuortenleireillä, isosena ja vaikka mitä. Mutta yhtenäkään vuonna häntä ei ole edes kutsuttu pääsykokeisiin. Hänen on B:n YO-todistuksella mahdotontata päästä sisään. Huolimatta alalle soveltuvasta mielenlaadustaan ja motivaatiostaan.
Lisäksi AMK:n pääsykokeisiin on mahdotonta valmistautua. Ei ole olemassa valmistavaa kirjallisuutta. Siellä menee päivä, ja tehdään lippuja ja lappuja ja ryhmätyötä ja psykologin keskustelua. Olo on päivän jälkeen tyhmä ja tyhjä; ei mitään hajua miten kaikki meni.
Mutta... Jos siis on huono koulumenestys, ja paska yo-todistus, kannattaa ehdottomasti hakea yliopistoon. Olet hakukelpoinen minkälaisella todistuksella hyvänsä, kunhan se on hyväksytty. Kyse on siitä, miten valmistaudut siihen yhteen päivään.
Itse olin hiukan tympääntynyt, kun tämä kävi erikoisella tavalla ilmi minulle nyt kesällä, kun kuulin päässeeni yliopistoon. Kyseiseen pääaineeseen merkityksellisin yo-arvosana oli äidinkieli, josta minulla oli laudatur. Lsäksi yo-todistukseni oli ns. uusi, koska kirjoitin vasta aikuisiällä iltalukiosta. Eli minun piti saada täydet saatavissa olevat yo-todistuksen perusteella annettavat pisteet.
Kun tulokset julkistettiin, soitin ja kysyin, mitkä olivat minun pääsykoepisteeni. Kuulin ne, ja kysyin, mitkä olivat ne kaikkein korkeimmat saadut pääsykoepisteet. Ja ne olivat ne mun pisteeni.
Eli: Minut oli valittu pelkän pääsykoemenestyksen perusteella, kiintiöstä, jossa ei oteta lainkaan yo-todistusta huomioon. En tänä päivänä tajua miksi.
Ja lopuksi se pointti: Tsemppinä kaikille, jotka tuskailevat huonon yo-todistuksen kanssa kuten tämä minun Diakkiin pyrkivä ystäväni: menkää yliopistoon! Paljon helpompaa! Luette vaan hyvin kirjan tai pari. Aivan sama mitä todistuksessa lukee. Menette kirkkaasti niiden koko ikänsä pingottaneiden, seitsemän ällän tytön ohi, koska he jännittävät niin paljon että mokaavat juuri sen yhden päivän, johon ovat petanneet koko elämänsä.
Ystävättäreni (25v.) on hakenut joka ainoa vuosi Diakonia-AMK:hon sekä Järvenpäähän että Vaasaan(?). Siis lähettänyt kahteen kouluun paperit. Joka vuosi kuuden kevään ajan.
Hän olisi hyvin orientoitunut tähän työhön, (nuorisotyö) tehnyt seurakunnilla useita leiriavustajakesiä, hoitanut lapsia ja ollut nuortenleireillä, isosena ja vaikka mitä. Mutta yhtenäkään vuonna häntä ei ole edes kutsuttu pääsykokeisiin. Hänen on B:n YO-todistuksella mahdotontata päästä sisään. Huolimatta alalle soveltuvasta mielenlaadustaan ja motivaatiostaan.
Lisäksi AMK:n pääsykokeisiin on mahdotonta valmistautua. Ei ole olemassa valmistavaa kirjallisuutta. Siellä menee päivä, ja tehdään lippuja ja lappuja ja ryhmätyötä ja psykologin keskustelua. Olo on päivän jälkeen tyhmä ja tyhjä; ei mitään hajua miten kaikki meni.
Mutta... Jos siis on huono koulumenestys, ja paska yo-todistus, kannattaa ehdottomasti hakea yliopistoon. Olet hakukelpoinen minkälaisella todistuksella hyvänsä, kunhan se on hyväksytty. Kyse on siitä, miten valmistaudut siihen yhteen päivään.
Itse olin hiukan tympääntynyt, kun tämä kävi erikoisella tavalla ilmi minulle nyt kesällä, kun kuulin päässeeni yliopistoon. Kyseiseen pääaineeseen merkityksellisin yo-arvosana oli äidinkieli, josta minulla oli laudatur. Lsäksi yo-todistukseni oli ns. uusi, koska kirjoitin vasta aikuisiällä iltalukiosta. Eli minun piti saada täydet saatavissa olevat yo-todistuksen perusteella annettavat pisteet.
Kun tulokset julkistettiin, soitin ja kysyin, mitkä olivat minun pääsykoepisteeni. Kuulin ne, ja kysyin, mitkä olivat ne kaikkein korkeimmat saadut pääsykoepisteet. Ja ne olivat ne mun pisteeni.
Eli: Minut oli valittu pelkän pääsykoemenestyksen perusteella, kiintiöstä, jossa ei oteta lainkaan yo-todistusta huomioon. En tänä päivänä tajua miksi.
Ja lopuksi se pointti: Tsemppinä kaikille, jotka tuskailevat huonon yo-todistuksen kanssa kuten tämä minun Diakkiin pyrkivä ystäväni: menkää yliopistoon! Paljon helpompaa! Luette vaan hyvin kirjan tai pari. Aivan sama mitä todistuksessa lukee. Menette kirkkaasti niiden koko ikänsä pingottaneiden, seitsemän ällän tytön ohi, koska he jännittävät niin paljon että mokaavat juuri sen yhden päivän, johon ovat petanneet koko elämänsä.