Yliluonnollisia ilmiöitä?

enkeleistä tiiä mut kerran sattui tosi outo tapaus.
kaverini oli kyläs, sit yhdes lähdettiin ulos eikä ollut mitään puhetta et enää sinä päivänä nähtäis. menin kauppaan ja kaverini meni kotiin. tulin kaupasta ja avasin kerrostalon ulko-oven. hissille asti ei mitään mut ku hissistä tulin pois ja olin kävelemässä kotiovea kohti tunsin et kaverini on ihan lähellä perässä. teki mieli katsoa mut ku en kuullut mitään ja ajattelin et paskat, mieli vain temppuilee, vastahan kaveri oli kyläs. avasin oven ja kun olin laittamassa ovea kiinni, tunne voimistu, et turhaan laitan oven kii kun joudun sen kuitenkin koht avaamaan. ihmettelin jo hieman et mitä ihmettä. no suljin kuitenkin oven ja vein kauppakassin keittiön pöydälle. kas kummaa. ovikello soi ja siellä oli tää kaveri. olin aivan ällikällä ja kerroin kaverillekki. tuskin uskoi mut tää on tosi juttu ja vieläkin kun muistelen sitä tunnetta kuin voimakas se oli nii tuntuu se niin jännältä. silloin sitä hieman pelästyinkin kun mietin.
 
tätini äkillisen kuoleman jälkeen tunsin etten ollut yksin vaan tunsin huoneessani olevann iltaisin 5 muutakin ..jotain.. oletin olevani viiden edesmenneen seurassa. pelotti enkä saanut unta, kaksoset olivat vauvoja tuolloin ja pelkäsin heidänkin kätkytkuolevan tms. yhtenä yönä sain tarpeekseni tuosta tunnelmasta ja pyysin tätiäni tulemaan uneni aikana kylään, että mua pelottaa. samainen tätini kun oli eläessään istuskellut isävainajansa kanssa sängynlaidalla selvittelemässä välejään. näin tädistäni unta tuolloin ja sain olla rauhassa. vaikeina aikoina tunnen mummoni läsnäolon tai näen unta vainaaystävistäni, ja helpottaa. olen myös nähnyt muutaman poismenon unessani, ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana. höpöhöpöä? sitä on suvussa. aa, ja kerran ystäväni taisi vierailla meillä muutama päivä ennen auto-onnettomuudessa menehtymistään. astiapino tärisi, lukossa ollut ovi aukesi ja ilmavirta kulki huoneessa. ei ollut ikkunat auki, enkä saanut itseäni tyynnyteltyä selityksellä läpivedosta.
 
en tiedä että onko enemmän oman mielikuvituksen tuotantoa vai mitä...mutta kun muutimme tähän nykyiseen taloon vuosi sitten niin usein tuli sellainen tunne että joku kulki ohi ja samalla tuntui kuin ilma olisi "viilentynyt". Mitään en kuitenkaan nähnyt. Ja usein on kuulunut kuin alakerassa ovi olisi kolahtanut mutta ketään ei ole tullut. Myös kuopuksemme ollessa 4-8kk, usein mennessämme sängylle syöttöpuuhiin, poika usein lopetti hetkeksi syömisen, katsoi kattoon ja hymyili/ nauroi ääneen... lapsista olen kyllä kuullut että heillä olisi "kyky nähdä"
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.11.2005 klo 20:09 rentunruusu kirjoitti:
en tiedä että onko enemmän oman mielikuvituksen tuotantoa vai mitä...mutta kun muutimme tähän nykyiseen taloon vuosi sitten niin usein tuli sellainen tunne että joku kulki ohi ja samalla tuntui kuin ilma olisi "viilentynyt". Mitään en kuitenkaan nähnyt. Ja usein on kuulunut kuin alakerassa ovi olisi kolahtanut mutta ketään ei ole tullut. Myös kuopuksemme ollessa 4-8kk, usein mennessämme sängylle syöttöpuuhiin, poika usein lopetti hetkeksi syömisen, katsoi kattoon ja hymyili/ nauroi ääneen... lapsista olen kyllä kuullut että heillä olisi "kyky nähdä"
mitä siinä asunnossa on tapahtunut ennen teitä? yhden perhepäivähoitajan hoitolapset vaistosivat seuraa huoneessa, jonka parvekkeelta talonrakennusvaiheessa oli pudonnut työmies. vaikutti päiväuniin. kulkee väreet kun ajatteleekin..
 
Meillä oli lapset tyttö 5v,tyttö 1v kun muutettiin nyk.taloon asumaan.
On ollut sellaisia,että toi nuorin (nyt 2v.) on herännyt yöllä ja huutanut/itkenyt kurkku suorana pari minuuttia.
Kerran yöllä toi isompi heräsi,nousi istumaan sänkyyn ja kiljui..:/
Epämiellyttävää asua täällä :D On toi nuorin myös ku olin syöttämäs niin se katsoi ympäri taloa,hymähteli oudosti,ja sitten pääsi kamala nauru :/ Outoa...Olen kuullut entisiltä asukkailta,että tänne olisi kuollut n.90 vuotias vanha mummo,joka oli kamalan yksinäinen,eikä olisi halunnut luopua talosta millään.Oli sitten posteljoni nähnyt ikkunasta rouvan makaavan keittiössä pää tuoliin ''iskettynä''.Siitä on n.4 vuotta aikaa.Ent.asukkaiden muuttamisen syy oli juuri toi mummon kuolema,kun ovetkin alkoivat itestään aukeilemaan,meilläkin joskus :(

Muuta en sitten ole kuullut ent.asukkailta kun ei olla pidetty yhteyttä pitkään aikaan..
 
Kaksi vuotta sitten syksyllä veljeni kuoli auto-onnettomuudessa. Näin veljeni viimeisen kerran viikkoa ennen onnettomuutta vanhempieni luona. Juteltiin, veljeni puhelin soi, hän oli puhelimessa jonkin aikaa, puhelu kesti ja minä aloin tehdä jo lähtöä kotiin. Ovella tuli voimakas tunne, että minun pitäisi odottaa veljeni puhelu loppuun ennen kuin lähden. Pysähdyin ovella, kuuntelin loppuiko puhelu, ei loppunut. Mietin sitten että eipä mulla mitään tärkeetä asiaa enää ole, nähdäänhän me sitten viimeistään seuraavana viikonloppuna. Eipä sitten enää nähtykään... Asia on vaivannut hirveästi sen jälkeen. Miksi en jäänyt odottamaan puhelun loppuun, minne minullakin oli silloin kiire? Ei yhtään minnekään.

Isän puolella suvussa on jonkinsortin enneunien näkijöitä. Samana syksynä pari viikkoa ennen onnettomuutta isäni veli oli nähnyt unessa meidän perheen mustissa vaatteissa hautajaisissa ja ihmetteli vaimolleen, että mitähän meillä tapahtuu.

Veljeni kuoleman jälkeen kävi pari pientä outoa juttua vanhempieni kotona. Kerran vanhemmillani oli riitaa jostakin ja kesken riitelyn alakerrasta kuului kova kolaus. Kun he menivät katsomaan, keskellä pukuhuoneen lattiaa oli siivousmoppi, joka oli mystisesti hypännyt nurkkauksesta esteen yli keskelle lattiaa, ei siis voinut ilman apuja kaatua lattialle. Ja toinen outous sattui kun olin vanhempieni talonvahtina ja kävin päivittäin katsomassa postin. Veljeni syntymäpäivänä seinältä oli tipahtanut yksi pieni taulu lattialle. Ripustusnaula oli paikoillaan seinässä, taulun takana oleva ripustuslenkki oli myös ehjä, enkä keksinyt mitään niin kovaa tömäystäkään normaalioloissa, mikä olisi tipauttanut taulun lattialle. Esim. oven paiskaaminen kiinni ei olisi riittänyt tiputtamaan taulua. Seinällä oli useampia tauluja, mutta tämä taulu oli ainut missä ei ollut lasia.

Niinhän ne jotkut väittävät, että se sellainen henkimaailma on olemassa, mutta vaikea sitä on uskoa kun kukaan ei ole sieltä tullut suoraan kertomaan.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.11.2005 klo 08:16 Unissakävelijä kirjoitti:
Kaksi vuotta sitten syksyllä veljeni kuoli auto-onnettomuudessa. Näin veljeni viimeisen kerran viikkoa ennen onnettomuutta vanhempieni luona. Juteltiin, veljeni puhelin soi, hän oli puhelimessa jonkin aikaa, puhelu kesti ja minä aloin tehdä jo lähtöä kotiin. Ovella tuli voimakas tunne, että minun pitäisi odottaa veljeni puhelu loppuun ennen kuin lähden. Pysähdyin ovella, kuuntelin loppuiko puhelu, ei loppunut. Mietin sitten että eipä mulla mitään tärkeetä asiaa enää ole, nähdäänhän me sitten viimeistään seuraavana viikonloppuna. Eipä sitten enää nähtykään... Asia on vaivannut hirveästi sen jälkeen. Miksi en jäänyt odottamaan puhelun loppuun, minne minullakin oli silloin kiire? Ei yhtään minnekään.

Isän puolella suvussa on jonkinsortin enneunien näkijöitä. Samana syksynä pari viikkoa ennen onnettomuutta isäni veli oli nähnyt unessa meidän perheen mustissa vaatteissa hautajaisissa ja ihmetteli vaimolleen, että mitähän meillä tapahtuu.

Veljeni kuoleman jälkeen kävi pari pientä outoa juttua vanhempieni kotona. Kerran vanhemmillani oli riitaa jostakin ja kesken riitelyn alakerrasta kuului kova kolaus. Kun he menivät katsomaan, keskellä pukuhuoneen lattiaa oli siivousmoppi, joka oli mystisesti hypännyt nurkkauksesta esteen yli keskelle lattiaa, ei siis voinut ilman apuja kaatua lattialle. Ja toinen outous sattui kun olin vanhempieni talonvahtina ja kävin päivittäin katsomassa postin. Veljeni syntymäpäivänä seinältä oli tipahtanut yksi pieni taulu lattialle. Ripustusnaula oli paikoillaan seinässä, taulun takana oleva ripustuslenkki oli myös ehjä, enkä keksinyt mitään niin kovaa tömäystäkään normaalioloissa, mikä olisi tipauttanut taulun lattialle. Esim. oven paiskaaminen kiinni ei olisi riittänyt tiputtamaan taulua. Seinällä oli useampia tauluja, mutta tämä taulu oli ainut missä ei ollut lasia.

Niinhän ne jotkut väittävät, että se sellainen henkimaailma on olemassa, mutta vaikea sitä on uskoa kun kukaan ei ole sieltä tullut suoraan kertomaan.

Huiii! Alkoi jo vähän pelottamaan..On toi kamalaa.
 
Vastaanpa tähän itekin. Pelasin nuorempana -80 luvulla spiritismiä ja se toimi. Tiedän, että monet epäilee, mutta itse tiedän sen toimivan. Koskaan en enää pelaa. Meille vastasi tuonpuoleisesta henki, joka kertoi kuolinpaikkansa, -ajan ja -tavan sekä jotain muita faktoja. Uskoin, että tällainen henkilö todella on ollut olemassa, mutta varmuuden sain ihan hiljattain googlesta. Täsmälleen samanlainen kuolintapaus löytyi historiasta viimeistä piirtoa myöten, mitä meille silloin 16-vuotiaina kerrottiin. Tämä henki kertoi silloin myös mun aikaisemmasta elämästä Englannissa. Sitä tarinaa en ole tarkistanut, mutta kuka ties pitää paikkansa. Olen englantilaisen kanssa nykyään naimisissa...
 
Minäkin uskon Jumalaan ja myös siihen, että tässä maailmassa on paljon paljon muutakin mitä me emme näe... Enkä nyt tarkoita pelotella ketään. Aika paljon ollaan miehen ja muutamien kavereiden kanssa puhuttu näistä asioista (sekä myös yhden papin)..

Kokemuksia on mulla sekä miehellä ja tässä meidän kodissa. Jossain vaiheessa huomattiin muutama vuosi sitten, että samanlaisia kokemuksia meillä on ollut. Tämä meidän huusholli on ollut aika "levoton". Mulla sekä miehelläni on ollut samanlaisia aistimuksia valveunessa (=tila, jossa on unen ja valveen rajamailla, mukamas hereillä vaikka ei ihan olekaan). No, voihan sitä ajatella että unta ollaan nähty mutta kummasti samanlaisia tuntemuksia: joku kävelee täällä talossa, kuuluu puhetta, joku selaa lehteä, ovet paukuu jne jne.. Mieheni on ollut vielä "herkempi", hereillä ollessaan sai usein tuntemuksia jonkun läsnäolosta etenkin jos asiasta tuli puhetta: kylmiä väreitä, iho kananlihalla.. Parilla ystäväämme on vielä erityisen "herkkiä" ja omaavat jonkinlaisia kykyjä ja he ovat aistineet täällä myös jonkun hengen, joka ei ole kyllä mikään hyvis..

Tilanne kärjistyi siihen, että meitä alkoi kyllästyttää ylimääräinen asukas ja meillä kävikin pappi pari vuotta sitten siunaamassa kodin ja ajamassa "pahoja henkiä" pois. Ihan rauhallisesti se tilanne ei mennyt, ei siitä sen enempää, mutta rukoilla piti useasti ja taisi pappikin vähän säikähtää. Kävi ainakin välillä soittelees virkaveljiltä apua... Sen jälkeen ei ole ollut mitään.

Jonkin teorian mukaan sielu menee taivaaseen vasta sen jälkeen, kun on siunattu. Papin mukaan tämä meitä häirinnyt kaveri oli joku pakana, joka raukka on jäänyt siunaamatta ja roikkui siksi täällä. Kaveri sai ilmeisesti siunauksensa ja pääsi "eteenpäin" koska ei ole meitä enää häirinnyt. Itse uskon myös tähän. Yksi ystäväni kuoli syöpään keväällä ja kävi pari päivää ennen hautajaisia "tervehtimässä" miestäni ja minua. Myös isäni kuoleman jälkeen tuli yksi aamu tunne, että hän istuisi sängylläni. Tunne oli niin vahva, etten uskaltanut ensin avata silmiäni.

Tästä aiheesta voisin keskustella ja kirjoitella tuntikausia... Kaikenlaista olen kuullut ja myös itse jotain kokenut.

Joskus vähän hirvittää itseänikin, mutta se mikä auttaa niin on usko Jumalaan ja rukous. En ole mikään "uskovainen" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kyllä joka ilta yritän rukoilla ja uskon että rukouksilla aika pitkälti ollaan saatu tämä talo rauhalliseksi. Mieskään ei ole erityisemmin ennen näitä juttuja ollut uskovainen, mutta kertoo nykyisin myös rukoilevansa usein.
 
Mun aiti nakee aina enneunia tuttujen kuolemasta, sairastumisesta tai muusta (yleensa traagisesta) tapahtumasta. Han kertoo aina unet etukateen ja oikeaan on osunut. Mina en haluaisi tuota `lahjaa` , mutta muutaman kerran olen itsekin nahnyt unen, joka on toteutunut.Kammottavaa. :o
 
Aika hurjia juttuja, enkä epäile yhtään :\| Mulle on edellisten spiritismikokemusten lisäksi sattunut pari kertaa niin, että oikein toivottomassa tilanteessa olen saanut vastauksen ja lohtua jostain ylempää. Kerran istuin junassa ja rukoilin merkkiä siitä, että toivoa vielä olisi. Katsoin samalla taivaanrantaan enkä meinannut uskoa näkemääni, pilvi oli muodostanut ihmisen hahmon, jolla oli käsi pystyssä ja joka hymyili... :wave: =) Näky oli aivan selkeä. Olen jälkeenpäin muistellut tuota hetkeä ja sitä kuinka sain siitä voimaa jatkaa. Olen myös ottanut tavakseni kiittää päivästä joka ilta.

Onko vielä muilla jotain kokemuksia? Niin, alkoi askarruttamaan, mitä matkailijalla ja papille tapahtui talon siunaamistilanteessa, haluaisitko kertoa? =)
 

Onko vielä muilla jotain kokemuksia? Niin, alkoi askarruttamaan, mitä matkailijalla ja papille tapahtui talon siunaamistilanteessa, haluaisitko kertoa? =)
[/quote]

No mä en siinä tilanteessa tuntenut mitään aistimuksia. Pappi kertoi saaneensa pari kertaa kylmiä väreitä (vaikka oli helle) ja mieheni (joka on "herkkä") reagoi voimakkaasti. Isä meidän - rukouksen aikana kohdassa "päästä meidät pahasta" tämä jokin "iski" mun mieheen. Ei pysty kuvailemaan kun ei ole itse kokenut, mutta kävi jotenkin "kimppuun", tuli kylmiä väreitä, puistatti, olo meni veltoksi.. En ole koskaan nähnyt ihoa niin kananlihalla kuin silloin miehelläni. NÄytti siltä että ihokarvat lähtevät ihosta irti.. Sitte eiku rukoiltii uudestaan ja uudestaan, kunnes tämä "jokin" hävisi.

Ja sen jälkeen ei todella mitään.

Samainen pappi kävi ristimässä toissapäivänä kuopuksen ja siunasi "varmuuden vuoksi" kodin uudelleen :)
 
Minä olen raskaana ollessani nähnyt unia muista vauvan odottelijoista (niistä, joiden raskaus ei vielä näkynyt eivätkä olleet kertoneet kenellekään) ja oikeaan on osunut. Näin jopa yhden tuttavani keskenmenon ja sen, että hän tulee saamaan kaksoset ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävi. Unen näkemisen aikaan hän oli jo saanut keskenmenon, mutta ei ollut vielä raskaana.
 
Ai niin tuli tosta Hi-5:n jutusta mieleen.

Poikaa (nyt 6 vk) odottaessani näin muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa unta, että vauva kuoli kohtuuni. Se uni oli kamalan voimakas ja kamala! Heräsin yöllä siihen uneen ja rauhoituin vasta kun tunsin vauvan liikkeet. Silti uni vaivasi vielä koko seuraavan päivän.

Muutama päivä myöhemmin sain kuulla, että ystäväni (joka odotti myös vauvaa, la melkein sama) oli synnyttänyt kuolleen vauvan. Vauva oli kuollut kohtuun juuri tuona yönä kun olin nähnyt unen. :'(
 
Lisään minäkin omat kokemukseni.

Muutama vuosi sitten näin outoa unta: olimme miehemme kanssa istumassa autoon. Joka puolella oli vain kirkasta valoa. Kun olimme istuneet autoon, auton etulasi meni tuhansiksi sirpaleiksi ja romahti alas. Samalla kasvoillemme rupesi puhaltamaan todella voimakas ilmavirta. Ihmettelin aamulla, että mitäköhän toikin uni tarkoitti. Muutaman tunnin päästä se selvisi: anoppi oli kuollut. Päivä uurnan laskun jälkeen sai poikamme alkunsa...

Viime talvena heräsin siihen kun "joku" puhalsi 2 kertaa mua niskaan. Ensimmäinen ajatus oli, että kuka kuoli: kaverin isä kuoli seuraavana yönä

*kylmiä väreitä*
 
Tämä mun kokemus ei ole pelottava, mutta ihmeellinen kuitenkin. Meillä oli vanha koira, josta ei olisi raskittu luopua millään. Yhdelle lapsistamme oli puhjennut koira-allergia, joten päätös odotti tekemistään. Ei vain saatu päätöstä tehtyä, aika kului, mietittiin vain rakasta koiraamme... Yhtenä päivänä olin lasteni kanssa kaupungilla. Yksi lapsistani huomasi maassa koriste-enkelin. Hän nosti sen ja kysyi mitä siinä lukee. Siinä luki: "Forget the dog because of the children." Sattumaa tai ei, teksti oli kuin suoraan minulle tarkoitettu... Enää ei ole koiraa, päätös tehtiin lopulta.
 
Olen alkanut vähitellen kammota käpytikkoja. Tähän mennessä jo neljä kertaa ne ovat "ilmoittaneet" etukäteen jonkun läheisen kuolemasta ilmestymällä lähelle asuntoani - takomaan seinää jopa. Viimeisimpänä pari viikkoa ennen isäni äkillistä poismenoa. Äidilleni saman viestin toivat teeret pihalla. Puistattaa aina kun näen tai kuulen tikkoja...
 

Yhteistyössä