Terve!
Vastaan pikkumyyn huhuiluun. Kirjoittelin aamusella, ja niin se vaan hävisi bittiavaruuteen. Sitten enää ehtinyt/viittinyt kirjoittaa kun harmitti että sillain nielaisi syövereihinsä.
Odottelen tässä pikkuhiljaa että nää vaivat loppuisivat. Miettinyt jopa että pitäisi "paastota" että nuo simpat olisivat iskukykyisempiä. Ihan hölmöä kun ekaa tehtiin ajatuksella, että saa tulla kun on tullakseen. Niin vuoden kesti ennenkuin plussasin. Seuraava tuli sitten suht helpolla. Ja kaksi viimeisintä ovatkin ihania "vahinkoja" joista riitti se kerta ilman ehkäisyä.
Ekan raskauden yhteydessä lääkärintarkastuksessa todettiin että mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joka hieman vaikeuttaa raskautumista. No kakkosen kohdalla sitten pidin niitä jalkoja ylöspäin, ja viivähdin aina sängyssä sen puolisen tuntia. Mutta yhtäkaikki kun mietin noita viimeisimpiä raskauksia kun tosiaan se kerta riitti ilman mitään manoveerejä.
Joten eipä tähän raskautumiseen taida nuo poppaskonstit aina auttaa. Toki ei haittaakaan ole. Joten pyörii taas mielessä nuo ovistestit ja ehkä jotain luontaiskaupasta, mutta mitähän se sitten olisi.
Mieskin täytyisi sinne simppatesteihin patistaa. Vastaankaan ei ole, mutta eipä se sitä oma-aloitteisesti ota puheeksi. Taidan olla meillä minä joka ottaa paineita tän raskausjutun tiimoilta. Ja onhan tässä jo niin kauan yritetty ettei se sellainen päivittäinen puheenaihe ole. Mulla kyllä päivittäin aina häivähtää mielessä, mutta kyllä se usko alkaa pikkuhiljaa hiipumaan. Mutta olen ajatellut että niin kauan yritetään kun hormoonit pelaa. Ja eihän sekään lopullinen "kuolintuomio" ole, jos simpat todetaan laiskoiksi, voihan sieltä aina joku yksinäinen eksyä.
Mutta näihin mietteisiin lopetan, ja kurkkaan vähän nettiä muiltakin osin.
Että iltatoimiin ja sensellaista.
Moikka
:wave: :wave: :wave:
Vastaan pikkumyyn huhuiluun. Kirjoittelin aamusella, ja niin se vaan hävisi bittiavaruuteen. Sitten enää ehtinyt/viittinyt kirjoittaa kun harmitti että sillain nielaisi syövereihinsä.
Odottelen tässä pikkuhiljaa että nää vaivat loppuisivat. Miettinyt jopa että pitäisi "paastota" että nuo simpat olisivat iskukykyisempiä. Ihan hölmöä kun ekaa tehtiin ajatuksella, että saa tulla kun on tullakseen. Niin vuoden kesti ennenkuin plussasin. Seuraava tuli sitten suht helpolla. Ja kaksi viimeisintä ovatkin ihania "vahinkoja" joista riitti se kerta ilman ehkäisyä.
Ekan raskauden yhteydessä lääkärintarkastuksessa todettiin että mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, joka hieman vaikeuttaa raskautumista. No kakkosen kohdalla sitten pidin niitä jalkoja ylöspäin, ja viivähdin aina sängyssä sen puolisen tuntia. Mutta yhtäkaikki kun mietin noita viimeisimpiä raskauksia kun tosiaan se kerta riitti ilman mitään manoveerejä.
Joten eipä tähän raskautumiseen taida nuo poppaskonstit aina auttaa. Toki ei haittaakaan ole. Joten pyörii taas mielessä nuo ovistestit ja ehkä jotain luontaiskaupasta, mutta mitähän se sitten olisi.
Mieskin täytyisi sinne simppatesteihin patistaa. Vastaankaan ei ole, mutta eipä se sitä oma-aloitteisesti ota puheeksi. Taidan olla meillä minä joka ottaa paineita tän raskausjutun tiimoilta. Ja onhan tässä jo niin kauan yritetty ettei se sellainen päivittäinen puheenaihe ole. Mulla kyllä päivittäin aina häivähtää mielessä, mutta kyllä se usko alkaa pikkuhiljaa hiipumaan. Mutta olen ajatellut että niin kauan yritetään kun hormoonit pelaa. Ja eihän sekään lopullinen "kuolintuomio" ole, jos simpat todetaan laiskoiksi, voihan sieltä aina joku yksinäinen eksyä.
Mutta näihin mietteisiin lopetan, ja kurkkaan vähän nettiä muiltakin osin.
Että iltatoimiin ja sensellaista.
Moikka
:wave: :wave: :wave: