Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="miinamaria, post: 11304659, member: 9588"]</p><p>Heissan,</p><p></p><p>synnytyksestä on jo kolme viikkoa, mutta nyt vihdoin päätin saada aikaiseksi jonkinlaista kertomusta. Tyttö tuossa vieressä keinuttelee itseään sitterissä. Välillä on silmät auki ja välillä kiinni. Taitaa olla jossain unen ja valveen rajamailla =) </p><p></p><p>Kuten joku täällä aikaisemmin epäili, meille synnyttämään lähtö tuli kuitenkin siitä vereslimaisesta vuodosta (kesti reilut 4 vrk) huolimatta yllätyksenä. Illalla kymmenen korvilla käytiin miehen kanssa lyhyellä iltakävelyllä ja silloin ei vielä varsinaisia merkkejä tuntunut ellei sitten normaalia puuskutusta lasketa. Lenkin jälkeen saatiin isännän kanssa aikaiseksi mehevä riita asiasta, joka mun mielestä piti olla selvä jo viime syksynä. Ei sitten ollutkaan ollut miehen mielestä. No, saatiin aikaiseksi jonkinlainen ratkaisu kun mä olin ensiksi mätkinyt miestä sohvatyynyillä ja vetänyt kunnon itkupotkuraivarit <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite17" alt=":LOL:" title="Nauraa :LOL:" data-shortname=":LOL:" /> Kävin kyllä riidan aikana useamman kerran "isommalla" hädällä vessassa, mutten saanut varsinaisesti aikaiseksi kun muutaman "kostean pierun".</p><p></p><p>Mies sitten lähti vielä jokailtaiselle lenkilleen tuossa puoli kahdentoista aikaan ja kun hän sieltä kotiutui vähän puolen yön jälkeen, olin ovella vastassa. Pyysin miestä käymään reippaasti suihkussa ja tulemaan sen jälkeen mulle lämpöpatteriksi. Sattui vähän joka paikkaan samalla tavalla kuin ihan alkuraskaudessa kun kohtu alkoi venymään. Muistan silloinkin pyytäneeni miestäni pitämään kättään masuni päällä, koska se helpotti kipuja. Mies sitten tuli sängylle viereeni ja asettui selkäni taakse käsi alavatsallani. Käskin häntä seuraamaan kellosta supistusten välejä, mutta ei siitä mitään tullut kun meitä molempia jännitti yhtä paljon... Kipu muuttui kerta kerralta pahemmaksi.</p><p></p><p>Puoli kahdelta sanoin, että pitäisi kai soittaa Kätilöopistolle ja kysyä milloin meidän pitäisi lähteä näytille. Näppäilin numeron kännykkääni ja ajattelin käydä vielä vessassa ennen soittamista. No, vessassa käyminen olikin ajateltua tuskallisempaa ja ilmeisesti päästämistäni äänistä johtuen mies tuli kysymään voiko jotenkin auttaa. Käskin häntä soittamaan näppäilemääni numeroon. Kätilö toisessa päässä kyseli ja mies avustuksellani vastaili. Lopputuloksena oli se, että lähdimme rauhallisesti kohti sairaalaa kello kahden aikoihin yöllä. Autossa istuminen oli yllättävän rauhallista aikaa supistusten kannalta, mutta jo autosta sairaalan ovelle kävellessä tuli pari supistusta.</p><p></p><p>Synnytysosastolla kätilö laittoi mut käyrille ja totesi hetken kuluttua että jäämme kyllä nyt synnyttämään. Oli muuten ihana kätilö yövuorossa silloin. Hän katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin auki kahdelle sormelle. Supistuksen tullessa painoin vatsalleni kuumavesipulloa toisella kädellä ja toisella puristin mieheni kättä. Kävin suihkussa, se tuntui rauhoittavalle vaikkei varsinaisesti helpottanut kipuja. Suihkun jälkeen kätilö kysyi mielipidettäni epiduraalista ja keskustelun jälkeen päätin ottaa sen. Epiduraalin vaikuttaessa saimme mieheni kanssa molemmat hieman torkuttua. Mies torkkui lattialla säkkituolissa ja minä siinä "pöydällä".</p><p></p><p>Puoli seitsemän korvilla epiduraali alkoi laantua ja keskustelimme kätilön kanssa puudutusaineen lisäämisestä. Hetken kuluttua mulle kuitenkin tuli se maaginen isomman hädän tunne ja kätilö katsoi uudelleen kohdunsuun tilanteen. Olinkin kokonaan auki. Sain luvan alkaa pikkuhiljaa harjoittelemaan ponnistamista. Pitkän aikaa työntelin kyljelläni niin, että supistuksen tullessa kätilö piti jalkaani koholla ja minä taas puristin miestä kädestä.</p><p></p><p>Sairaalan synnytyskertomuksen mukaan varsinainen ponnistusvaihe alkoi 8.20 aamulla. Silloin siirryin puoli-istuvaan asentoon jalat telineissä ja aloin ponnistamaan tosissani. Mies ja kätilö sekä kätilöopiskelija kannustivat mua aina vaan parempiin ja parempiin suorituksiin. Homma oli äärettömän rankkaa ja sanoinkin jossain vaiheessa että hyvähän näiden on mulle sanoa että "työnnä työnnä" kun vierestä katsovat. Musta tuntui useamman kerran etten jaksa ja haluan kotiin peiton alle pakoon pahaa maailmaa. Lopulta sitten saivat mut tsempattua niin, että päätin työntää kunnes vauva on maailmassa. Uskoin, että sen jälkeen helpottaa niin kun aina sanotaan että sitten se kipu unohtuu. No, kun pää oli saatu ulos, homma olikin helppoa. Seuraavalla työnnöllä syntyi sitten loput meidän tytöstä. Oli kyllä ihanaa kuulla, että vauva itki ja että se oli tyttö. Mä olin kuitenkin pitempään aavistellut tyttöä tulevaksi vaikka poikakin olisi ollut tervetullut meille.</p><p></p><p>Mielestäni kuitenkin kivuliain vaihe oli repeämien ompelu. Jotenkin sen synnytykseen ja ponnistamiseen liittyvän kivun kesti kun tiesi, että sen tuloksena on vauva. Mutta en meinannut ollenkaan jaksaa ja kestää sitä loputtomalta tuntuvaa tikkaamista. Mun piti pitää edelleen jalkoja niissä telineissä, jalat puutuivat ja oli sellainen kokonaisvaltainen ikävä olo vaikka vauva olikin siinä mahan päällä ja mies onnessaan vieressä... Näin jälkikäteen ajateltuna mulla meni aikalailla ohi ne vauvan ekat minuutit mitkä meni repeämiä ommellessa. Mulle tuli siis repeämiä välilihaan ja emättimen pohjaan eli näin maalaiskielellä sanoisin, että sinne pepun puoleiseen seinämään. Molemmat sulkijalihakset kuitenkin onneksi säilyivät toimintakuntoisina. Ensimmäisillä vessareissuilla kun uskaltauduin kokeilemaan miltä alapäässä tuntui, oli kuin siellä olisi ollut 20 metrinen perunapelto vakoineen... Vähitellen kuitenkin turvotuksen laskiessa metrit vähenivät ja nykyään tunnistan sen kädellä ihan omakseni ja vaotkin ovat kadonneet jonnekin <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite17" alt=":LOL:" title="Nauraa :LOL:" data-shortname=":LOL:" /> </p><p></p><p>Tikkien ompelun ja aamupalan jälkeen sitten menin suihkuun ja pyörryin suihkutuoliin niin, että kätilö oli vielä käsipuolessani kiinni. Hätä ei siis ollut suuri, mutta tuntui minusta nololle kun herätessäni ympärillä oli kolme hoitajaa ja mieheni. Kaikki katsoivat minuun huolestuneina. No, loppujen lopuksi mieheni työnsi Siirin osastolle siinä vauvan sängyssä ja kätilöt työnsivät minut paareilla. Sain siinä samalla voimia lisäävää nestettä suoneen. Samana iltana jo sitten kävin itse vessassa ja yöllä hoitelin jo vauvaakin itsenäisesti. Toipuminen lähti siis hyvin käyntiin.</p><p></p><p>Ja hyvin olen toipunutkin. Siksi en ole tainnut täällä netissäkään niin paljon pyöriä kun olen nauttinut vaunulenkeistä, kyläilyistä ja shoppailusta Siirin kanssa. Mies oli pari viikkoa isyyslomalla. Tämän viikon on ollut töissä ja huomisesta aloittaa kesälomansa eli on taas meidän kanssa. Mun maha on melkein kadonnut. Raskauden aikana tulleista kiloista noin 10 on kadonnut, ihan ennen raskautta olleisiin kiloihin on matkaa nyt 5 kg kotivaa'alla. Omat sormukset mahtuu taas sormeen. Siiri on kiva lapsi, itkee oikeastaan vain aiheesta. Me vanhemmat vaan ei aina tiedetä mikä on se aihe milläkin kerralla. Nyt voin sanoa, että se kaikki synnytykseen liittyvä kipu ja tuska alkaa unohtumaan ja tilalle on tullut onni ja rakkaus lapseen. Olen mä lapsesta kyllä ollut iloinen alusta asti ja mieluummin olin synnytyksen jälkeen itse tipassa kuin että lapsi olisi ollut jossain erityishoidossa. Lapsi on kuitenkin koko ajan voinut tosi hyvin ellei lasketa mukaan ensimmäisinä päivinä liian reippaasti pudonnutta painoa, joka kyllä heti kotiuduttua lähti huimaan nousuun. Sairaalaelämä vaan ei sopinut meille kummallekaan. Loppu siis hyvin, kaikki hyvin.</p><p></p><p>Jokohan Fleur on lähtenyt?</p><p></p><p>Miinamaria ja Siiri 3 vkoa ja 1 pvä</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="miinamaria, post: 11304659, member: 9588"] Heissan, synnytyksestä on jo kolme viikkoa, mutta nyt vihdoin päätin saada aikaiseksi jonkinlaista kertomusta. Tyttö tuossa vieressä keinuttelee itseään sitterissä. Välillä on silmät auki ja välillä kiinni. Taitaa olla jossain unen ja valveen rajamailla =) Kuten joku täällä aikaisemmin epäili, meille synnyttämään lähtö tuli kuitenkin siitä vereslimaisesta vuodosta (kesti reilut 4 vrk) huolimatta yllätyksenä. Illalla kymmenen korvilla käytiin miehen kanssa lyhyellä iltakävelyllä ja silloin ei vielä varsinaisia merkkejä tuntunut ellei sitten normaalia puuskutusta lasketa. Lenkin jälkeen saatiin isännän kanssa aikaiseksi mehevä riita asiasta, joka mun mielestä piti olla selvä jo viime syksynä. Ei sitten ollutkaan ollut miehen mielestä. No, saatiin aikaiseksi jonkinlainen ratkaisu kun mä olin ensiksi mätkinyt miestä sohvatyynyillä ja vetänyt kunnon itkupotkuraivarit :laugh: Kävin kyllä riidan aikana useamman kerran "isommalla" hädällä vessassa, mutten saanut varsinaisesti aikaiseksi kun muutaman "kostean pierun". Mies sitten lähti vielä jokailtaiselle lenkilleen tuossa puoli kahdentoista aikaan ja kun hän sieltä kotiutui vähän puolen yön jälkeen, olin ovella vastassa. Pyysin miestä käymään reippaasti suihkussa ja tulemaan sen jälkeen mulle lämpöpatteriksi. Sattui vähän joka paikkaan samalla tavalla kuin ihan alkuraskaudessa kun kohtu alkoi venymään. Muistan silloinkin pyytäneeni miestäni pitämään kättään masuni päällä, koska se helpotti kipuja. Mies sitten tuli sängylle viereeni ja asettui selkäni taakse käsi alavatsallani. Käskin häntä seuraamaan kellosta supistusten välejä, mutta ei siitä mitään tullut kun meitä molempia jännitti yhtä paljon... Kipu muuttui kerta kerralta pahemmaksi. Puoli kahdelta sanoin, että pitäisi kai soittaa Kätilöopistolle ja kysyä milloin meidän pitäisi lähteä näytille. Näppäilin numeron kännykkääni ja ajattelin käydä vielä vessassa ennen soittamista. No, vessassa käyminen olikin ajateltua tuskallisempaa ja ilmeisesti päästämistäni äänistä johtuen mies tuli kysymään voiko jotenkin auttaa. Käskin häntä soittamaan näppäilemääni numeroon. Kätilö toisessa päässä kyseli ja mies avustuksellani vastaili. Lopputuloksena oli se, että lähdimme rauhallisesti kohti sairaalaa kello kahden aikoihin yöllä. Autossa istuminen oli yllättävän rauhallista aikaa supistusten kannalta, mutta jo autosta sairaalan ovelle kävellessä tuli pari supistusta. Synnytysosastolla kätilö laittoi mut käyrille ja totesi hetken kuluttua että jäämme kyllä nyt synnyttämään. Oli muuten ihana kätilö yövuorossa silloin. Hän katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin auki kahdelle sormelle. Supistuksen tullessa painoin vatsalleni kuumavesipulloa toisella kädellä ja toisella puristin mieheni kättä. Kävin suihkussa, se tuntui rauhoittavalle vaikkei varsinaisesti helpottanut kipuja. Suihkun jälkeen kätilö kysyi mielipidettäni epiduraalista ja keskustelun jälkeen päätin ottaa sen. Epiduraalin vaikuttaessa saimme mieheni kanssa molemmat hieman torkuttua. Mies torkkui lattialla säkkituolissa ja minä siinä "pöydällä". Puoli seitsemän korvilla epiduraali alkoi laantua ja keskustelimme kätilön kanssa puudutusaineen lisäämisestä. Hetken kuluttua mulle kuitenkin tuli se maaginen isomman hädän tunne ja kätilö katsoi uudelleen kohdunsuun tilanteen. Olinkin kokonaan auki. Sain luvan alkaa pikkuhiljaa harjoittelemaan ponnistamista. Pitkän aikaa työntelin kyljelläni niin, että supistuksen tullessa kätilö piti jalkaani koholla ja minä taas puristin miestä kädestä. Sairaalan synnytyskertomuksen mukaan varsinainen ponnistusvaihe alkoi 8.20 aamulla. Silloin siirryin puoli-istuvaan asentoon jalat telineissä ja aloin ponnistamaan tosissani. Mies ja kätilö sekä kätilöopiskelija kannustivat mua aina vaan parempiin ja parempiin suorituksiin. Homma oli äärettömän rankkaa ja sanoinkin jossain vaiheessa että hyvähän näiden on mulle sanoa että "työnnä työnnä" kun vierestä katsovat. Musta tuntui useamman kerran etten jaksa ja haluan kotiin peiton alle pakoon pahaa maailmaa. Lopulta sitten saivat mut tsempattua niin, että päätin työntää kunnes vauva on maailmassa. Uskoin, että sen jälkeen helpottaa niin kun aina sanotaan että sitten se kipu unohtuu. No, kun pää oli saatu ulos, homma olikin helppoa. Seuraavalla työnnöllä syntyi sitten loput meidän tytöstä. Oli kyllä ihanaa kuulla, että vauva itki ja että se oli tyttö. Mä olin kuitenkin pitempään aavistellut tyttöä tulevaksi vaikka poikakin olisi ollut tervetullut meille. Mielestäni kuitenkin kivuliain vaihe oli repeämien ompelu. Jotenkin sen synnytykseen ja ponnistamiseen liittyvän kivun kesti kun tiesi, että sen tuloksena on vauva. Mutta en meinannut ollenkaan jaksaa ja kestää sitä loputtomalta tuntuvaa tikkaamista. Mun piti pitää edelleen jalkoja niissä telineissä, jalat puutuivat ja oli sellainen kokonaisvaltainen ikävä olo vaikka vauva olikin siinä mahan päällä ja mies onnessaan vieressä... Näin jälkikäteen ajateltuna mulla meni aikalailla ohi ne vauvan ekat minuutit mitkä meni repeämiä ommellessa. Mulle tuli siis repeämiä välilihaan ja emättimen pohjaan eli näin maalaiskielellä sanoisin, että sinne pepun puoleiseen seinämään. Molemmat sulkijalihakset kuitenkin onneksi säilyivät toimintakuntoisina. Ensimmäisillä vessareissuilla kun uskaltauduin kokeilemaan miltä alapäässä tuntui, oli kuin siellä olisi ollut 20 metrinen perunapelto vakoineen... Vähitellen kuitenkin turvotuksen laskiessa metrit vähenivät ja nykyään tunnistan sen kädellä ihan omakseni ja vaotkin ovat kadonneet jonnekin :laugh: Tikkien ompelun ja aamupalan jälkeen sitten menin suihkuun ja pyörryin suihkutuoliin niin, että kätilö oli vielä käsipuolessani kiinni. Hätä ei siis ollut suuri, mutta tuntui minusta nololle kun herätessäni ympärillä oli kolme hoitajaa ja mieheni. Kaikki katsoivat minuun huolestuneina. No, loppujen lopuksi mieheni työnsi Siirin osastolle siinä vauvan sängyssä ja kätilöt työnsivät minut paareilla. Sain siinä samalla voimia lisäävää nestettä suoneen. Samana iltana jo sitten kävin itse vessassa ja yöllä hoitelin jo vauvaakin itsenäisesti. Toipuminen lähti siis hyvin käyntiin. Ja hyvin olen toipunutkin. Siksi en ole tainnut täällä netissäkään niin paljon pyöriä kun olen nauttinut vaunulenkeistä, kyläilyistä ja shoppailusta Siirin kanssa. Mies oli pari viikkoa isyyslomalla. Tämän viikon on ollut töissä ja huomisesta aloittaa kesälomansa eli on taas meidän kanssa. Mun maha on melkein kadonnut. Raskauden aikana tulleista kiloista noin 10 on kadonnut, ihan ennen raskautta olleisiin kiloihin on matkaa nyt 5 kg kotivaa'alla. Omat sormukset mahtuu taas sormeen. Siiri on kiva lapsi, itkee oikeastaan vain aiheesta. Me vanhemmat vaan ei aina tiedetä mikä on se aihe milläkin kerralla. Nyt voin sanoa, että se kaikki synnytykseen liittyvä kipu ja tuska alkaa unohtumaan ja tilalle on tullut onni ja rakkaus lapseen. Olen mä lapsesta kyllä ollut iloinen alusta asti ja mieluummin olin synnytyksen jälkeen itse tipassa kuin että lapsi olisi ollut jossain erityishoidossa. Lapsi on kuitenkin koko ajan voinut tosi hyvin ellei lasketa mukaan ensimmäisinä päivinä liian reippaasti pudonnutta painoa, joka kyllä heti kotiuduttua lähti huimaan nousuun. Sairaalaelämä vaan ei sopinut meille kummallekaan. Loppu siis hyvin, kaikki hyvin. Jokohan Fleur on lähtenyt? Miinamaria ja Siiri 3 vkoa ja 1 pvä [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta sanaa on lauseessa: "Vesihiisi sihisi hississä"
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Vihaan mun miestä
48 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Petteri Orpon hallitus helpottaa työllistämistä ja työllistymistä
Eilen 22:56
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Syfilisteilijät 2024
Eilen 22:26
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Mikko tallensi seksin älykellolla – audio pelasti miehen, kun poliisi aloitti raiskaustutkinnan
Eilen 22:00
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Kaikki talousasiantuntijat ennustavat synkkyyttä syksyksi Ylen kyselyssä - työttömyys voi nousta jopa yhdeksään prosenttiin nykyisestä 8,3:sta
Eilen 21:45
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Esa Annala vs ps
Eilen 21:37
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Hyvää Sanna Marinin iltaa kaikille! Myös perussuomalaisille, vaikka olettekin tyhäm
Eilen 21:05
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Sijoittamalla lottorahat pörssiosakkeisiin saat helposti kasaan 100000 euroa
Eilen 20:59
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Nykyisten 50–60-vuotiaiden suomalaisten elämä mullistuu seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, arvioi Varman toimitusjohtaja Risto Murto."
Started by vierailija
Eilen 11:18
Luettu: 887
Aihe vapaa
2.
Hallitusohjelma kääntää uuden lehden suomalaisessa sosiaalipolitiikassa: työvelvoite
Started by vierailija
Eilen 15:43
Luettu: 374
Aihe vapaa
3.
Asiantuntijoiden mielestä tyttöviisikko mokasi isosti säätäessään suostumukseen perustuvan raiskauslain
Started by vierailija
Eilen 08:33
Luettu: 264
Aihe vapaa
4.
Käräjäoikeus tuomitsi Suadad Adnan Jameel Al-J kahden vuoden ja kolmen kuukauden vankeuteen. Al-Juaifari määrättiin myös maksamaan naiselle korvauksia
Started by vierailija
Eilen 18:06
Luettu: 238
Aihe vapaa
5.
Kilttimies salakaatoi peuran aamulla 🤫
Started by vierailija
Eilen 11:45
Luettu: 235
Aihe vapaa
6.
Marin hankki Ukrainalle ensimmäiset hävittäjät
Started by vierailija
Eilen 10:33
Luettu: 213
Aihe vapaa
7.
"Sekavat huudot kaikuvat pilkkopimeässä Kaisaniemen puistossa, jossa asukkaiden mukaan myydään huumeita päivin öin"
Started by vierailija
Eilen 16:06
Luettu: 174
Aihe vapaa
8.
Mikä olisi hyvä kello armeijaan?
Started by vierailija
Eilen 17:40
Luettu: 166
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
2.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
37 min sitten
Aihe vapaa
3.
Vihaan mun miestä
Latest: vierailija
48 min sitten
Aihe vapaa
4.
Lääkärien ahneus romahduttaa Suomen hyvinvointivaltiona
Latest: vierailija
Tänään 01:22
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
Tänään 01:13
Aihe vapaa
6.
Sijoittamalla lottorahat pörssiosakkeisiin saat helposti kasaan 100000 euroa
Latest: vierailija
Tänään 00:47
Aihe vapaa
7.
Mihin ketju "Synnyttäneen naisen alapää.." on siirretty? T.sen ketjun ap
Latest: vierailija
Tänään 00:46
Aihe vapaa
8.
Tarkkasilmäiset, mikä toi on tässä kuvassa???
Latest: vierailija
Tänään 00:45
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Yli 3-kymppiset esikkoa odottavat vol.4
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu