Meillä on jo pitkään (tyttö nyt 1 v. 2 kk) nukkunut yksin ja omassa pinnasängyssä. Joka ilta laitamme tytön nukkumaan samoin rituaalein eli iltavellin jälkeen tyttö saa vielä vähän aikaa leikkiä (jos jaksaa, aina ei jaksa). Sitten minä otan tytön makuuasentoon syliini ja hän saa kaksi tuttia (=toinen suuhun ja toinen käteen). Vien hänet omaan, pimennettyyn huoneeseensa ja laulan joka ilta saman laulun, laitan sänkyyn ja silitän pienen hetken hiuksia. Sitten toivottelen "hyvää yötä ja nuku hyvin" ja mainitsen lapsen nimen. Jää omaan pinnasänkyynsä ja nukahtaa ilman itkuja. Mutta - meillä tämä systeemi onkin aloitettu jo n. 8-kuisena. Välillä on itkenyt, heitellyt tuttia ja ilmaissut, ettei tykkää järjestelystä, mutta olen aina vain käynyt katsomassa + silittelemässä. Koskaan ei mielestäni saisi enää ottaa pois sängystä, vaikka lapsi kuinka protestoisi.
Yksivuotiaan kohdalla nukuttaminen on varmasti paljon vaikeampaa, jos on aina nukahtanut viereen ja rinnalle. Ehkä sinun/teidän kannattaisi vain tehdä yhtenä iltana päätös, että tänään aloitamme lapsen opettamisen nukahtamaan yksin. Ja olla asiassa jämäkkänä, koska lapsi varmasti aistii epäröinnin ja varmasti hän myös protestoi - luonteesta riippuen enemmän tai vähemmän. Mutta jos vaikka kolmena iltana jaksaa olla peräänantamaton ja käydä lapsen luona, jos hän itkee, mutta ei ota häntä pois sängystä, niin uskon teidän onnistuvan. Varmaan joku unirätti tai -lelu olisi myös hyvä asia antaa lapselle. Tällaisia "neuvoja" mulle tuli mieleen ja ne hätäisesti kirjoitin. Toivottavasti olisi edes jotakin apua.
Me itse teimme aikoinaan esikoisen kohdalla sen virheen, että opetimme hänet nukkumaan vieressä ihan pienestä pitäen, kun hän oli huono nukkumaan. Yksin nukkuminen on ollut välillä tosi vaikeaa... Tämän nuorimmaisen kanssa päätimme jo ajoissa, että opetamme tytön nukkumn yksin ja kaikki onkin mennyt todella hyvin. Mutta lapset ovat yksilöitä ja kaikkien kanssa eivät toki auta samat asiat... Tsemppiä! Toivottavasti teitä onnistaa
:flower:
