Y
yleinen mielipide
Vieras
Mitä mieltä olette tällaisista ihmisistä, miten yleisellä tasolla heistä voisi ajatella? Voiko tällaista ymmärtää, sääliä, hyväksyä, tekisittekö samoin, tuomita vai miten tällaiseen yleensä suhtaudutaan?
Eli nainen aviossa, hänellä salainen suhde toisen miehen kanssa 1,5 vuotta. Aviomies useita kertoja kysynyt, onko hänellä toinen, jolloin nainen järjestelmällisesti kieltää asian. Nainen jää kuitenkin 1,5 vuoden jälkeen kiinni. Aviopari päättävät vielä yrittää, mutta puolen vuoden jälkeen nainen ilmoittaa muuttavansa pois kotoa. Kun naisen poismuutosta on kulunut 1,5 kk, nainen toteaa olevansa raskaana miehelle, jonka kanssa hänellä oli avioliittonsa aikana salasuhde. Salasuhteen mies on edelleenkin naimisissa ja kun nainen ilmoittaa odottavansa tälle lasta, mies ilmoittaa, ettei halua tunnustaa lasta. Nainen soittaa miehen aviovaimolle ja kertoo tilanteensa, arvatenkin puhelu ei ole rakentavaa sorttia. Miehen avioliitto kariutuu puolen vuoden sisällä ja hänen vaimonsa muuttaa pois kotoa. Mies ei ole naisen raskaudessa mukana, mutta syntymän jälkeen, kun lapsella on todettu vakava sairaus, mies alkaa ja nainen alkavat enemmän ja enemmän olla uudelleen toistensa kanssa tekemisissä. Kun uusi lapsi on sairaalahoidossa, nainen vaatii exäänsä ottamaan heidän yhteistä tytärtään hoitoon, vaikka olisi naisen viikko pitää aiemmasta liitostaan syntynyttä lasta. Ex-avioparilla on yhteishuoltajuus, lapsi vuoroviikoin äidillään ja isällään.
Tästä kaikesta on kulunut nyt muutama vuosi ja salasuhteella aloittaneet mies ja nainen ovat laittamassa hynttyitä yhteen. Miehelläkin on entisestä liitostaan lapsia, kaikkiaan neljä. Nainen on markkinoinut uusioperheessään tämän perhekokoonpanon ihanuutta lapsille ja nimittääkin lapsia siskoiksi ja veljiksi ja toteaa usein, että eikö olekin hienoa, että meillä on tällainen perhe. Kuitenkaan esim. äitienpäivinä, kun ovat osuneet isäviikoille, ei ole halunnut entisestä liitosta syntynyttä tytärtään luokseen, vaikka ex-miehensä on tarjonnut. On mielummin ollut uuden miehensä ja heidän yhden yhteisen lapsensa kanssa silloin.
Nainen on selittänyt exälleen, että hänellä on ollut oikeus kaikkeen moiseen, koska ei viimeisinä avioliittovuosinaan miestään rakastanut. Miehellänsä asiasta ei ollut hajua, ehkä kuitenkin oli kyse siitä, että ex-mies ei joko tajunnut tilannetta tai halusi yrittää lapsensa ja itsensäkin vuoksi vielä.
Miten kyseisen tarinan ihmisistä yleisesti ajatellaan? Millaisin termein heitä voisi kuvailla?
Eli nainen aviossa, hänellä salainen suhde toisen miehen kanssa 1,5 vuotta. Aviomies useita kertoja kysynyt, onko hänellä toinen, jolloin nainen järjestelmällisesti kieltää asian. Nainen jää kuitenkin 1,5 vuoden jälkeen kiinni. Aviopari päättävät vielä yrittää, mutta puolen vuoden jälkeen nainen ilmoittaa muuttavansa pois kotoa. Kun naisen poismuutosta on kulunut 1,5 kk, nainen toteaa olevansa raskaana miehelle, jonka kanssa hänellä oli avioliittonsa aikana salasuhde. Salasuhteen mies on edelleenkin naimisissa ja kun nainen ilmoittaa odottavansa tälle lasta, mies ilmoittaa, ettei halua tunnustaa lasta. Nainen soittaa miehen aviovaimolle ja kertoo tilanteensa, arvatenkin puhelu ei ole rakentavaa sorttia. Miehen avioliitto kariutuu puolen vuoden sisällä ja hänen vaimonsa muuttaa pois kotoa. Mies ei ole naisen raskaudessa mukana, mutta syntymän jälkeen, kun lapsella on todettu vakava sairaus, mies alkaa ja nainen alkavat enemmän ja enemmän olla uudelleen toistensa kanssa tekemisissä. Kun uusi lapsi on sairaalahoidossa, nainen vaatii exäänsä ottamaan heidän yhteistä tytärtään hoitoon, vaikka olisi naisen viikko pitää aiemmasta liitostaan syntynyttä lasta. Ex-avioparilla on yhteishuoltajuus, lapsi vuoroviikoin äidillään ja isällään.
Tästä kaikesta on kulunut nyt muutama vuosi ja salasuhteella aloittaneet mies ja nainen ovat laittamassa hynttyitä yhteen. Miehelläkin on entisestä liitostaan lapsia, kaikkiaan neljä. Nainen on markkinoinut uusioperheessään tämän perhekokoonpanon ihanuutta lapsille ja nimittääkin lapsia siskoiksi ja veljiksi ja toteaa usein, että eikö olekin hienoa, että meillä on tällainen perhe. Kuitenkaan esim. äitienpäivinä, kun ovat osuneet isäviikoille, ei ole halunnut entisestä liitosta syntynyttä tytärtään luokseen, vaikka ex-miehensä on tarjonnut. On mielummin ollut uuden miehensä ja heidän yhden yhteisen lapsensa kanssa silloin.
Nainen on selittänyt exälleen, että hänellä on ollut oikeus kaikkeen moiseen, koska ei viimeisinä avioliittovuosinaan miestään rakastanut. Miehellänsä asiasta ei ollut hajua, ehkä kuitenkin oli kyse siitä, että ex-mies ei joko tajunnut tilannetta tai halusi yrittää lapsensa ja itsensäkin vuoksi vielä.
Miten kyseisen tarinan ihmisistä yleisesti ajatellaan? Millaisin termein heitä voisi kuvailla?
