Yläkoulun opettaja kertoo HS:n mielipidekirjoituksessa kuinka kauheita teidän lapsenne ovat

Lukijan mielipide | Opettajana olen aivan uupunut järjestyshäiriöihin ja ilkivaltaan

Ongelma on resursseissa: rahaa ei ole tarpeeksi varhaiskasvatukseen, mielenterveystyöhön, koulunkäyntiin eikä sosiaalihuoltoon.

www.hs.fi

Miksi ette osaa kasvattaa lapsianne?

 

Miksi opettaja ei enää saa olla kouluissa auktoriteetti, vaan opettajan pitää olla lasten kaveri? Ukrainalaisetkin lapset sanovat, että Suomessa opettajat ovat todella lepsuja verrattuna opettajiin heidän kotimaassaan.

Karttakepillä näpeille vaan jos sääntöjä rikkoo. Niin saatiin oppilaat ennenkin pysymään kurissa.

 

Päivähoitolain korvannut varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 2018, ja sen jälkeen koulujen alamäki on vain kiihtynyt. Eli selvästi varhaiskasvatukseen panostaminen ei ainakaan edistä koulujärjestelmän toimivuutta.

 

Kyllä se on raha, mikä ratkaisee. Ja asenne.

Itse näen ruohonjuuritasolla ongelmavyyhdit: osa S2-perheistä pitävät todella tiukasti kiinni omasta kielestään, eivätkä yritäkään ymmärtää tai tulla toimeen heille opetettavalla suomenkielellä. Ilahduttavia yksitäistapauksia päinvastaisesta onneksi on. Ei kuitenkaan riittävästi.

Ja sitten resurssipula. Kaikkialla. Varhaiskasvatuksessa pätevien ja pysyvien, aidosti ammatistaan kiinnostuneiden työntekijöiden pulasta. Sama sosiaali- ja terveyspuolella. Kouluissakin. Liika henkilökunnan riittämättömyys sekä pysymättömyys heijastuu suoraan lapsiin ja perheisiin. Lisätuen tarpeessa olevat joutuvat odottamaan heille kuuluvia tukitoimia kohtuuttoman pitkään kangertelevan byrokratian ja tekijäpulan vuoksi.

Oma kuvionsa on myös nykyajan opettajien auktoriteetin puute. Opettajat ovat koulussa laskeutuneet kaveritasolle, ei liene ihmekään jos on oppilaiden hallintaongelmia. Ristiriitatilanteiden käsittelyihin on tullut selkeää osaamattomuutta, asioita ei viedä loppuun vaan jätetään kesken, jolloin ne luonnollisesti moninkertaistuvat. Ja mutkistuvat. Kaikille tulee koulussa jaksamiseensa ongelmia; opettajille burnoutteja, koululaisille psykosomaattisia ongelmia. Ja perheethän nyt ovat aina ongelmaisia ja yhteistyökyvyttömiä, kärjistetysti yleistäen.

Jokainen meistä kuitenkin osallistuu opetustyöhön ja kasvatukseen. Vaikka itsellään ei lapsia olisikaan ja ammatillisestikin on hyvin kaukana kasvatusalasta. Jokaisen käsissä, asenteissa, on lapsen kasvaminen tasapainoiseksi, toiset huomioon ottavaksi ja toimeliaaksi ihmiseksi. Se, miten itse suhtaudut muihin ihmisiin, näkyy suoraan lapsissa ja heidän ihmiskäsityksissään ja orastavassa minäkuvassaan. Miten kohteet muita ja miten haluat itseäsi kohdeltavan.