Yksinolo ahdistaa!!! :'(

  • Viestiketjun aloittaja "kolmen äiti"
  • Ensimmäinen viesti
"kolmen äiti"
Pakko purkaa vähän mieltä eräästä asiasta. Olen kolmen lapsen 24 vuotias äiti. Nuorin on kaksi viikkoinen ja mies lähti alkuviikosta töihin. Lapset sairastuivat heti rankkaan mahatautiin ja sekös työllisti minut täysin. Yöunet meni kahdeksi yöksi kokonaan ja olen viime päivät ollut tosi väsynyt. Tänään mies jäi töistä kotiin koska hänkin sairastui.
Mies tekee reissuhommia rakennusalalla. Monesti reissut ovat sen sorttisia että niihin on varattu useampi päivä ja hän joutuu olla eri paikkakunnalla esim hotellissa yötä. Toki tämä järjestely on väsyttänyt silloinkin ku oli vain kaksi lasta (4v ja 1,8vuotiaat) mutta nyt asia on alkanut ahdistaa. Poden jatkuvaa ikävää miestäni kohtaan koska pelkään etten pärjää. Vauva on itkuinen iltaisin ja monesti olen jopa epätoivoinen kuinka saan hänet hiljaiseksi. Lapset haluavat syliin kaikki kerralla, kenelle antaa vuoron juuri sillä hetkellä torjumatta ketään niin että lapsi loukkaantuu? Päivät menevät ihan kohtalaisen hyvin, mutta kun iltapäivä koittaa, alkaa jo valmiiksi ahdistaa ilta. Siinä ahdistuksessa rypiessä sitten kiukustun ja soppa on valmis. Kaikki on huonolla tuulella. Soitan mielelle vähän väliä ja valitan. Tosi kiva olo varmaan silläkin. Vauva aloittaa huudon aina joskus näihin aikoihin (kuten nyt) ja lopettaa yöllä. Tulee olo, että kohta soitan äidille ja sanon että tule nyt hoitamaan nämä lapset. Sitten tajuan, että nämä ovatkin todella minun vastuullani ja taas ahdistaa.

Mikä neuvoksi?
 
"Vieras"
Ymmärrän täysin. Entäpä jos laitatte lapset hoitoon muutamia kertoja viikossa jos alkais helpottaan, sitä ei tarvitse hävetä. Ei sun yksin tarvi jaksaa, palat loppuun. Nyt on ajateltava koko perheen hyvinvointia. Hyvä että miehelläsi on lama-aikaan töitä, saatte elannon. Voimia arkeenne!
 
tee jotain
syytäkin on yksinolon ahdistaa. ihminen on laumaeläin. ei kuitenkaan kannata pitää laumanaan vain miestä. lapsethan eivät valitettavasti ihan ihmisiä vielä ole...
 
werwer
Pääsisitkö käymään vaikka kerhoissa lasten kanssa? :) Minulla on 1 lapsi ja siltikin välillä ahdistaa, kun ei ole miestäkään... Pikkuvauva-aika kahden muun kanssa on varmasti raskasta. Tsemppiä sinulle :)
 
"vieras"
Imetätkö? Mietin vain kun meillä oli sama iltahuuto ja sitten totesin ettei maito juuri tosta stressistä johtuen riitä vauvalle iltaisin . Aloin antamaan korviketta iltaisin ja iltahuudot loppui!

Sitten tuohon yksinäisyyteen, meillä aika samanlainen tilanne kuin teillä eli mies paljon reissuhommissa. Itselläni oli kova ahdistus päällä vauvan synnyttyä, varmaan synnytyksen jälkeinen masennus myös. Tuntui että pää leviää kun en riitä kaikille lapsille. Minäpä soitin äidilleni ja kerroin tilanteen. Hän onneksi asuu melko lähellä ja pääsi avuksi päivittäin. Tätä kesti varmaan pari kuukautta ja sitten minä aloin päästä takaisin jalolleni. Oli kivaa kun oli seuraa vaikkei se omaa miestä korvannutkaan:)

Ahdistus hellitti ja masennus myös. Nyt olo ei ole aikoihin ollut enää tuollainen, kiitos apujen. Älä häpeile apua pyytää jos vain saisit jonkun avuksi ja seuraksi!
 

Yhteistyössä